Riähkä

Ennein vanhah karjalaiset varattih riähkyä. Šillä tapasin hyö kunnivoitettih vanhoja hyvie tapoja.

Šanottih, jotta ei pijä tallata kynnykšellä, vain pitäy harpata kynnykšeštä piäličči, muiten tulou riähkä.

Šieklašta aličči niise ei šuanun aštuo.

Taloloissa oli ovikorvašša käsiaštie, mistä käsie ta šilmie peštih. Šanottih, jotta yökši šiih pitäy panna vettä. Tyhjäkši ei voinun jättyä – še on riähkä.

Makuamah ruvettih vašemmalla kylellä, a nouštih oikielta.

Illallisstolua ei pitäis jättyä pyyhkimättä. Muruset šiitä ruvetah hyppimäh matoloina.

Piätinččänä ei voinun peššä vuatetta.

Kun pyyhittih lattiet, ni ruhkie ei šuanun jättyä vaššan alla. Šiitä tulou riähkä.

Varaššannašta tulou šuuri riähkä. Vierašta ei pie männä ottamah. Eikä šua toisen verkošta ottua kalua, šiitä tulou šuuri riähkä.

Skokunua ennein šanottih jumalan puapokši. Riähkä tulou skokunan tapannašta.