Vuoden rajakunnaksi valittu Utsjoki näyttää esimerkkiä hyvästä yhteistoiminnasta

Lappi

Itsenäisyyspäivän juhla ja Vuoden rajakunta 2015 -juhla, 6.12.2015 Utsjoki

Ylijohtaja Kaisa Ainasoja, Lapin aluehallintovirasto

Utsjoen kunta on tehnyt vuosikymmenten ajan ansiokasta, tiivistä ja laaja-alaista eri hallinnon- ja elinkeinoelämän aloille ulottuvaa yhteistyötä Norjan puolella sijaitsevien naapurikuntiensa kanssa turvaten näin utsjokelaisille kattavat ja laadukkaat peruspalvelut sekä toimeentulon edellytykset. Yhteistoiminta on ollut erityisen ansioitunutta pelastustoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon, sivistystoimen sekä vapaa-ajantoimen sektoreilla.

Vuoden rajakunta -valinta muistuttaa laajemminkin rajaseutualueiden olemassaolosta ja tärkeydestä, mikä ei Lapin ulkopuolella ole aina itsestäänselvää.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät utsjokelaiset, hyvät kuulijat,

Gudnejahtton soahteveteranat, buorit ohcejohkalaččat, buorit guldaleaddjit,

on hienoa, että voimme tänään juhlia täällä valtakunnan pohjoisimmassa kunnassa samanaikaisesti sekä itsenäistä 98-vuotiasta Suomen tasavaltaa että Utsjoen valintaa vuoden 2015 rajakunnaksi. Itsenäisyys ja rajat liittyvät vahvasti toisiinsa.

Valmistelut kahden vuoden kuluttua olevaa Suomen 100-vuotisjuhlaa varten on jo käynnistetty, mutta jokainen itsenäisyyden vuosi on merkittävä ja oman juhlinnan arvoinen. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys – sen tietävät kaikki sodan aikana eläneet ja se tulisi myös kaikkien sodanjälkeisten sukupolvien muistaa. Sekä tänään itsenäisyyspäivänä että vuoden kaikkina muinakin päivinä saamme olla veteraaneille ja lotille kiitollisia itsenäisyydestämme. Heidän ponnistelunsa ja tekonsa isänmaamme hyväksi vaikeina sodan vuosina ovat mittaamattoman arvokkaita. On meidän kunniatehtävämme saada huolehtia heidän hyvinvoinnistaan järjestämällä heidän tarvitsemansa palvelut parhaalla mahdollisella tavalla.

Hyvät kuulijat,

kuluneen vuoden aikana on monin tavoin muisteltu 70 vuoden takaisia tapahtumia – niin Lapin sodan päättymistä kuin väestön evakosta paluutakin.  Moskovan välirauhansopimus 19. syyskuuta 1944 oli Suomelle ja Lapille raskas. Siihen sisältyi laajat alueluovutukset, joihin kuului myös Petsamo ja osa Sallaa, suuret sotakorvaukset ja Suomessa olleiden saksalaisten joukkojen karkottaminen. Viimeksi mainittu oli kirjattu jo 4. syyskuuta 1944 sovittuihin jatkosodan aselepoehtoihin, ja se johti Lapin sotaan, jonka katsotaan käynnistyneen 15. syyskuuta 1944. Lapin sodan takia Lapin väestö jouduttiin evakuoimaan Pohjanmaalle ja Ruotsiin. Lapin sota – ja samalla toinen maailmansota Suomen osalta – päättyi monien vaiheiden jälkeen, joihin kuuluvat muun muassa Tornion maihinnousu, Rovaniemen valtaus ja Käsivarren asemasota, 27. huhtikuuta 1945, kun viimeisetkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaat vetäytyivät Suomen maaperältä Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Taistelujen päättymisen kunniaksi nostettiin Kilpisjärvellä salkoon siniristilippu kolmen valtakunnan rajapyykillä. Vuodesta 1987 eli Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuodesta lähtien kyseisenä päivänä, 27. huhtikuuta on vietetty sotiemme veteraanien kunniaksi kansallista veteraanipäivää.

Sodan päätyttyä keväällä 1945 Lapin väestöllä oli jo kova halu palata takaisin kotimaakuntaansa. Paluuta jouduttiin kuitenkin viivyttämään, koska saksalaisten käyttämä poltetun maan taktiikka oli saanut aikaan perusteellista tuhoa. Rakennukset ja liikenneyhteydet oli järjestelmällisesti hävitetty tai miinoitettu. Ennen väestön paluuta oli tehtävä raivaustöitä. Kesällä 1945 evakot kuitenkin saivat luvan palata, vaikka miinojen takia Lapissa oli edelleen vaarallista, ja vielä kauan sodan päättymisen jälkeenkin moni menehtyi tai vammautui miinojen takia. Lapin ihmisiä odotti kotimaakunnassa ankea ja lohduton näkymä. Lappi oli kokenut totaalisen tuhon. Rakennuskannasta, rauta- ja maantieverkostoista, silloista sekä puhelin- ja lennätinlinjoista ei ollut paljon jäljellä. Lisäksi syksyn lähestyessä ilma oli kylmenemässä, ja tarvittiin kiireesti jonkinlaisia asumuksia ja suojia tulevaa talvea varten. Jälleenrakennus käynnistyikin ripeästi ja tarmokkaasti, mutta helppoa se ei ollut, sillä rakennustarvikkeista oli kova pula. Lappi sai tuolloin merkittävää apua muun muassa Ruotsista ja lukuisilta kansainvälisiltä järjestöiltä, ja apu tulikin todella tarpeeseen. Moni oli menettänyt sodassa kodin lisäksi myös elinkeinon harjoittamisen edellytykset, kun poro- ja kotieläinkanta oli merkittävästi pienentynyt. Siltäkin osin elämä piti aloittaa alusta. Kerrassaan hieno oli se jälleenrakentamisen henki ja usko tulevaisuuteen, mikä tuolloin kansan keskuudessa vallitsi. Samanlaista me-henkeä yhteisen isänmaan hyväksi soisi tänä päivänäkin suomalaisista löytyvän, kun ponnistelemme saadaksemme Suomen uuteen nousuun pitkään jatkuneiden talousvaikeuksien jälkeen. Kovin pieniltä kuitenkin tämän päivän ongelmat loppujen lopuksi tuntuvat, kun niitä vertaa 70 vuoden takaiseen tilanteeseen.

Hyvät kuulijat,

Lappi on todellinen rajojen maakunta. Meillä on yhteistä maarajaa naapurimaidemme kanssa peräti yli 1 600 kilometriä – Norjan kanssa yli 700, Ruotsin kanssa vajaa 500 ja Venäjän kanssa lähes 400 kilometriä. Muun Suomen kanssa rajaa on vain noin 250 kilometriä. Rajat tekevät Lapista ainutlaatuisen Suomen maakuntien joukossa. Ne ovat Lapille valtava rikkaus ja mahdollisuus, ja tarjoavat mainiot edellytykset rajaseutuyhteistyön harjoittamiselle.

Lappilaisille rajat ylittävä toiminta on luonteva osa jokapäiväistä elämää. Rajojen yli käydään kauppaa, tehdään monenlaista yhteistyötä ja tarvittaessa annetaan apuakin. Sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita rajat eivät rajoita. Näin on ollut jo vuosisatojen ajan, vaikka rajojen sijainnissa on aikojen saatossa jotain muutoksia tapahtunutkin.

Rajaseutu ry:llä, aikaisemmalla Rajaseutuliitolla, joka toimii Suomen rajaseutujen tukemiseksi ja kehittämiseksi, on hieno perinne valita vuosittain "Vuoden rajakunta". Tänä vuonna tämän tunnustuksen sai Utsjoen kunta, joka on tehnyt vuosikymmenten ajan ansiokasta, tiivistä ja laaja-alaista eri hallinnon- ja elinkeinoelämän aloille ulottuvaa yhteistyötä Norjan puolella sijaitsevien naapurikuntiensa kanssa turvaten näin utsjokelaisille kattavat ja laadukkaat peruspalvelut sekä toimeentulon edellytykset. Yhteistoiminta on ollut erityisen ansioitunutta pelastustoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon, sivistystoimen sekä vapaa-ajantoimen sektoreilla. Lisäksi Utsjoen elinkeinoelämälle rajakaupalla ja rajat ylittävällä matkailulla on tärkeä merkitys.

Erityisen maininnan ansaitsee se, että rajan yli tapahtuva yhteistoiminta on kohdistunut kaikenikäisiin kuntalaisiin aina lapsista ikäihmisiin saakka. Sekä Utsjokisuun ja Sirman koulujen yhteisopetus, jonka tarkoituksena on muun muassa edistää yhdessä saamen kieltä, kulttuuria ja itsetuntoa, opettaa oppilaita kunnioittamaan lähiympäristöä molemmin puolin rajaa sekä luoda uusia sosiaalisia suhteita, sekä Utsjoen Karigasniemen ja Norjan Karasjoen ikäihmisten kuukausittaiset Nabotreffit, joihin sisältyy yhdessäoloa, erilaista ohjelmaa ja ruokailua, ovat molemmat kerrassaan oivallisia esimerkkejä siitä, mitä rajaseutuyhteistyö voi parhaimmillaan olla.

Saamen kielellä on keskeinen rooli monissa Utsjoen kunnan rajaseutuyhteistyömuodoissa. Näin ollen rajaseutuyhteistyöllä on voitu tukea myös Suomen ainoan saamelaisenemmistöisen kunnan kulttuuritaustaa. Tämä on erityisen hieno asia. Saamen kielen siirtymisen turvaaminen tuleville sukupolville on meidän yhteinen asiamme. Utsjoen kunta on tehnyt asian eteen paljon, ja olen vakuuttunut, että utsjokelaisista lapsista ja nuorista kasvaa kielitaitoisia ja kansainvälisiä aikuisia.

Utsjoen kunnan toiminta rajaseutuyhteistyössä on ollut aktiivista, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Utsjokelaiset ovat saaneet konkreettista hyötyä tästä yhteistyöstä, ja se on monin tavoin rikastuttanut Utsjoen asukkaiden elämää. Kuntalaiset ovat saaneet laadukkaita perus- ja muita palveluja kuntatalouden yleisistä vaikeuksista huolimatta. Utsjoen kunta on hyödyntänyt rajan tarjoamat mahdollisuudet esimerkillisellä tavalla ja erittäin ansiokkaasti.

Vuoden rajakunta -valinta tuo saajalleen paljon myönteistä julkisuutta, mutta samalla se muistuttaa laajemminkin rajaseutualueiden olemassaolosta ja tärkeydestä, mikä ei Lapin ulkopuolella ole aina itsestäänselvää.

Arvoisat juhlavieraat,

esitän lämpimät kiitokset Rajaseutu ry:lle siitä, että vuoden rajakuntavalinta kohdistui tänä vuonna Lapin alueelle ja erityisesti siitä, että valinta kohdistui juuri Utsjoen kuntaan. Onnittelut Utsjoelle ja kaikille utsjokelaisille! Onnea ja menestystä rajaseutuyhteistyölle myös jatkossa!

Toivotan teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Sávan didjiide buohkaide erenoamáš buorre iehčanasvuođabeaivvi!

Kiitos.

Giitu.