Laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä astui voimaan 1.1.2010. Se korvaa lait oikeudesta käyttää saamea, suomea ja meänkieltä hallintoviranomaisissa ja tuomioistuimissa. Lisäksi saamelaiskäräjälakiin ja sosiaalipalvelulakiin on tehty muutoksia.
Foto: Lotta Landström
Ruotsin kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti tietyt vähemmistöoikeudet tulee toteuttaa koko maassa. Siksi uusi laki (2009:724) koskee kaikkia kansallisia vähemmistöjä.
Nk. perussuoja tarkoittaa muun muassa että:
- hallintoviranomaisten tulee sopivalla tavalla tarpeen vaatiessa informoida kansallisia vähemmistöjä heidän oikeuksistaan,
- valtiolla ja kunnilla on erityinen vastuu kansallisten vähemmistökielten suojelemisesta ja edistämisestä, ja lisäksi tulee edistää kansallisten vähemmistöjen mahdollisuuksia säilyttää ja kehittää kulttuuriaan Ruotsissa,
- erityisesti tulee edistää lasten kulttuurisen identiteetin kehittämistä ja oman vähemmistökielen käyttöä,
- hallintoviranomaisten tulee antaa kansallisille vähemmistöille mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja neuvotella sellaisista asioista vähemmistöjen edustajien kanssa mahdollisimman paljon.
Lisäksi kullakin hallintoalueella on suomen-, saamen- ja meänkielisiä koskevat erikoisoikeudet. Näitä oikeuksia ovat muun muassa:
- yksittäisen henkilön oikeus käyttää kieltään asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti viranomaisen kanssa, jos viranomainen on asiassa päätöksentekijä,
- viranomainen on velvollinen antamaan suullisen vastauksen samalla kielellä sekä vaadittaessa antamaan kirjallisen käännöksen päätöksestä ja sen perusteluista. Viranomainen voi määrätä erityisen ajan ja paikan vähemmistökielisen palvelun antamista varten,
- hallintoviranomaisen tulee huolehtia siitä, että käytettävissä on vähemmistökielen taitoista henkilökuntaa,
- kunnilla on erityisiä velvollisuuksia järjestää vanhusten- ja lastenhuoltoa kokonaan tai osittain vähemmistökielellä, jos joku hallintoalueella sitä vaatii.