Saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelut kehittyisivät parhaiten rajayhteistyönä

Poliittinen ja hallinnollinen rajayhteistyö parantaisi saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua ja saatavuutta. Suomen Lapissa, Norjan Finnmarkissa ja Ruotsin Norrbottenissa rajakuntien koordinoitu verkostoituminen toisi huomattavaa parannusta palvelujen laatuun. Muun muassa yhteispohjoismaisten perusterveydenhuollossa käytettävien lähetteiden ja maksusitoumusten käytäntöjä pitäisi selkeyttää ja yksinkertaistaa. Näin turvattaisiin saamelaisväestölle paremmin omaa kieltä ja kulttuuria huomioivat palvelut.

Inarissa 25.2.2015 pidetyssä saame¬laisten rajayhteistyöseminaarissa, jonka järjestivät Pohjois-Suomen Kaste-ohjelma, Saamelaiskäräjät ja sosiaali- ja terveysministeriö, käsiteltiin saamenkielisten palveluiden laatua ja saatavuutta. Sosiaalineuvos Viveca Arrhenius sosiaali- ja terveysministeriöstä kiteytti sosiaali- ja terveyspalveluiden rajayhteistyön tilanteen: Mitä enemmän rajat ylittäviä esteitä pyritään poistamaan, sitä enemmän niitä löytyy.

Rajat ylittävää toimintaa koskeva lainsäädäntökokonaisuus on monimutkainen sisältäen EU-oikeuksia, pohjoismaisia sopimuksia ja eri maiden kansallista lainsäädäntöä. Suomessa hyvän pohjan rajat ylittävälle yhteistoiminnalle antaa mm. tuleva Sote-järjestämislaki sekä Norjan, Ruotsin ja Suomen välinen sopimus rajayhteistyöstä ensihoidossa sekä Lapin sairaanhoitopiirin ja Helse Finnmarkin sopimus erikoissairaanhoidon palveluista. Eri maiden palvelujärjestelmiin ja lainsäädäntöön on tutustuttava käytännön pulmien ratkaisemiseksi sekä jatkuva viranomaisten välinen yhteydenpito ja tiedonkulku palvelunkäyttäjille on varmistettava. Kansallisten toimijoiden (ministeriö, Kela ja Valvira) on tuettava ja edistettävä rajayhteistyötä. Kielivähemmistöihin kuuluvien pienten erityisryhmien tarvitsemien palvelujen varmistamiseksi palveluja voidaan määritellä EU-säännösten mukaisiksi velvoitepalveluiksi (SGEI). Esimerkiksi, jos saamenkieliset palvelut saadaan luokitelluksi tällaisiksi palveluiksi, niitä ei tarvitsisi kilpailuttaa.

  Yläkuva:Salme Kallinen / alakuva Heidi Eriksen       Kuva: Terhi Tuovinen

Utsjoen kunnan edustaja Heidi Eriksen totesi, että saamelaiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat Suomessa 30 vuotta jäljessä verrattuna Norjan tilanteeseen. Suomessa saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen on asia, joka ei saa huomiota mediassa. Tällä hetkellä saamenkielisten palvelujen saatavuus, kehittäminen ja edistäminen ovat yksittäisten ihmisten varassa. Saamenkielisen työntekijän harteille on asetettu liian suuri taakka. Saamenkielisten työntekijöiden asemaa ja työtilannetta tulee parantaa. Lisäksi Eriksen nosti esille tarpeen saada ajankohtaista tutkimustietoa saamelaisten terveysongelmista.

      Kristine Gaup-Grønmo                                          Kuva: Terhi Tuovinen

 

Kristine Gaup-Grønmo Saamelaisen hoidon ja hoivan kehittämiskeskuksesta, Karasjoelta kertoi, että saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden parantamiseksi on vielä paljon tekemätöntä työtä. Valtioiden, kuntien, työnantajien, esimiesten ja työntekijöiden taholta tarvitaan si

toutumista ja vastuuta nähdä saamelaisten todelliset kulttuuriin ja kieleen perustuvat palvelutarpeet. Saamelaisten yhdenvertaisten ja laadukkaiden palvelujen turvaamiseksi tarvitaan vastuunottoa valtio- ja aluetasolla, rajayhteistyötä sekä yhteistä saamelaista sosiaali- ja terveydenhoidon koulutusta. Opetus tulisi sisältää myös tietoa saamelaisten perinteisistä hoitomuodoista.

 

Norjalaiset seminaarivieraat toivat puheenvuoroissaan esille suunnitteilla olevan Saamelainen Knut Johnsen                Kuva: Terhi Tuovinen

Terveyssiida/ Sámiid Dearvvasvuohta-siida – hankkeen Finnmarkissa. Sen avulla saamelaisille tarjottavat erikoissairaanhoito-, mielenterveys- ja ikääntyneiden palvelut on tarkoitus yhdistää kokonaisuudeksi, joka huomioi myös kulttuurilliset erityispiirteet mm. saamelaisen vuodenkierron hoitosuunnitelmaa tehtäessä. Tämä malli sisältää myös perheille suunnatut palvelut. Finnmarkissa asuu 16 000 saamenkielistä asukasta, Utsjoella ja Inarissa 4000. Alueella on yhteensä noin 20 000 potentiaalista asiakasta, jotka tarvitsevat saamenkielisiä erikoislääkärien palveluja. Yhteistyö Suomen kanssa onnistuisi hyvin.

 

Rajayhteistyönä tuotettujen saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteita tulisi selkeyttää virallisen yhteistyösopimuksen avulla, jonka saaminen etenisi parhaiten Pohjoismaisen saamelaissopimuksen kautta. Byrokratiaa tulisi vähentää ja kilpailutussäännöistä tulisi olla mahdollisuus poiketa, jotta saadaan esimerkiksi erityislääkäripalveluita tarjoava hoitobussi ja Saamelaisen Terveyssiidan palvelut toimimaan Suomen saamelaisille. Lääkärien lähetekäytäntöjä tulisi yksinkertaistaa sekä parantaa tiedotusta saamenkielisille asiakkaille rajat ylittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttömahdollisuuksista. Lisäksi LSPH:n ja Helse Finnmarkin välinen sopimus tulisi laajentaa koskemaan perusterveydenhuoltoa. Sosiaali- ja terveydenhoitoalan henkilöstön kielen ja kulttuurin osaamista varten tulisi Suomessa olla samanlainen osaamiskeskus kuin Norjassa on tällä hetkellä.

 

Seminaarin lopputulemana todettiin, että on tarpeen perustaa työryhmä, joka voisi valmistella esityksen Suomen, Norjan ja Ruotsin saamelaiskäräjille ja viedä asia sieltä edelleen saamelaisen parlamentaarisen neuvoston kautta saamelaiselle ministerityöryhmälle ja valtiolle.

 

Saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen suurimpana haasteena ovat asenteet sekä saamenkielinen henkilöstö- ja resurssipula. Niiden voittamiseksi tarvitaan yhteistä tahtoa, koulutus- ja aluepoliittisia toimenpiteitä ja taloudellista panostusta. Kaikki lähtee siitä, että päättäjillä on oikeanlaista tietoa alueellisista ja kulttuurisista erityispiirteistä. Norjassa on onnistuttu luomaan malleja, joita kannattaa hyödyntää myös Suomessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tapio Kekki, Viveca Arrhenius, Sinikka Salo ja heidi Eriksen Kuva: Terhi Tuovinen