Saamelaisessa yhteisöjärjestelmässä ei ole perinteisesti tiukkoja sukupuolten mukaan jaettuja tehtäviä tai arvoasteikkoa. Sekä naiset, miehet ja lapset ovat osallistuneet poronhoidossa paimennukseen tasapuolisesti. Poronhoitajasaamelaisyhteisöissä sukupuoliroolit alkoivat eriytyä taloasumisen myötä. Viimeiset saamelaisperheet muuttivat Länsi–Lapissa pysyvään taloasumiseen 1960-luvun kuluessa lopettaen ympärivuotisen kotajutamisen porojen kanssa. Poronhoidossa paimennus keskittyi aluksi miehille, mutta moottorikelkan ja mönkijän käyttöönoton myötä yhä useampi saamelaisnainen on alkanut myös päätoimiseksi poronhoitajaksi. Vaikka varsinainen paimennustyö on keskittynyt enimmäkseen miehille, naiset ovat osallistuneet ja osallistuvat yhä edelleen aktiivisesti poronhoidon vuotuistapahtumiin ja omistavat myös poroja. Poronhoidon hallinto- ja tukijärjestelmä ei mahdollista sitä, että moni samasta perheestä harjoittaisi ammattimaista poronhoitoa ja usein yhdellä poronhoitajalla on koko perheen porot paimennettavanaan.

Perinteinen saamelainen yhteisörakenne on siita, jota on kutsuttu myös lapinkyläksi. Siita on yleensä sukulaisuuteen perustuva yhteenliittymä, joka harjoittaa elinkeinoja tietyillä perinteisillä sukualueilla. Saamelaisilla on ollut siitoja kalastusta, pyyntiä ja poronhoitoa varten. Siitajärjestelmä on ollut yhteinen piirre kaikille Suomen kolmelle saamen kieli- ja kulttuuriryhmälle. Poronhoidossa siidat, joita kutsutaan suomeksi nykyisin tokkakunniksi, ovat edelleen paliskuntien sisällä poronhoidon harjoittamisen yksikköjä.

Saamen käsityön harjoittamisessa ei ole määrättyjä sukupuolirooleja. Naiset tekevät yleisemmin tekstiili- eli ns. pehmeitä käsitöitä ja miehet puu-, luu-, sarvi- ja metallikäsitöitä eli ns. kovia käsitöitä, mutta käsitöiden harjoittamista ei ohjaa yhteisön arvomaailma vaan kunkin käsityöntekijän taidot ja kiinnostuksen kohteet.

Saamelaisen yhteisöjärjestelmän perusta on sukulaisuusjärjestelmä, mikä ilmenee saamen kielen terminologiassa ja porosaamelaisilla sukumerkkijärjestelmässä, mikä ilmentää sukulaisuusjärjestelmää. Suomessa puhuttavissa saamen kielissä on hyvin tarkka, eri ikäpolvet erotteleva sukulaisuusterminologia. Terminologiassa ei mm. eroteta yleisesti ensimmäisiä ja toisia serkkuja toisistaan, tosin tässä on alueellista variaatiota. Sukulaisuuskäsite on laajempi kuin monilla valtakulttuurin kansoilla.

Suomen saamelaisilla on laaja sukulaisuus- ja ystävyysverkosto yli valtakunnan rajojen. Sodat, valtioiden rajojen vedot ja avioliitot ovat jakaneet sukuja monen eri valtion alueelle. Toisten valtion alueilla asuvia sukulaisia tavattiin ennen nykyaikaa miltei pelkästään markkinoilla ja muissa yhteisöllisissä tilaisuuskissa, nykyisin kanssakäyminen on helpompaa.

Kansalaisjärjestötoiminta

Ensimmäinen Suomen saamelainen saamelaisyhdistys, Samii Liitto (Sámiid lihttu), perustettiin Suomessa vuonna 1945. Yhdistys oli mukana perustamasta Saamelaismuseo Siidan edeltäjää, ulkomuseota. Se oli saamelaisten vastine suomalaisten saamelaisasioiden harrastajien perustamalle Lapin sivistysseuralle. Vuoden 1956 saamelaiskonferenssissa perustettiin Pohjoismaiden saamelaisneuvosto. Se tunnetaan nyttemmin nimellä saamelaisneuvosto Venäjän saamelaisjärjestöjen tultua mukaan yhteistyöhön vuonna 1992.

1900-luvun puolivälin jälkeen kansalaistoiminta lisääntyi. Järjestötoiminta nähtiin keinona ylläpitää saamelaisuutta sekä vastustaa suomalaistamispyrkimyksiä. Suomessa toimii nykyisin alle 30 saamelaisyhdistystä. Yhdistykset toimivat monilla eri sektoreilla. Osa yhdistyksistä edistää tietyn alueen saamelaisten, saamen kielen, saamelaisten kulttuurin tai saamelaiselinkeinojen aseman parantamista. Saamelaisyhdistysten toimintaa rahoitetaan mm. saamelaiskäräjien kulttuurimäärärahasta. Saamelaistaitelijat ovat perustaneet omia valtion rajat ylittäviä yhdistyksiä: kirjailijat (Sámi Girječálliid Searvi 1979), taiteilijat (Sámi Dáiddačehpiid Searvi 1979), muusikot (Sámi Musihkkáriid Searvi 1982) ja teatterintekijät (Sámi Teáhtersearvi).

Liputuspäivät

Saamelaisia liputuspäiviä on yksitoista, joista tärkein on Saamen kansallispäivä. Saamen lippua voi käyttää epävirallisesti myös erilaisissa juhlatilaisuuksissa.

6.2. Saamelaisten kansallispäivä. Helmikuun 6. päivänä 1917 pidettiin Norjan Trondheimissa ensimmäinen saamelaiskokous. kokouksen johdosta eri alueiden saamelaiset alkoivat työskennellä yhteisten kansallisten asioiden parissa.

2.3. Suomen saamelaiskäräjien perustamispäivä (viralliset avajaiset 2.3.1996)

Marianpäivä, joka on saamelaisten perinteinen juhlapäivä. Voidaan juhlia eri maiden Marianpäivän mukaan

Juhannuspäivä. Voidaan liputtaa eri maiden juhannuspäivän mukaan.

9.8. YK:n alkuperäiskansojen päivä. Yhdistyneet kansakunnat on nimennyt 9.8. kansainväliseksi alkuperäiskansojen päiväksi.

15.8. Saamen lipun hyväksymispäivä

18.8. Saamelaisneuvoston perustamispäivä; Saamelaisneuvosto perustettiin virallisesti Saamelaisten 2. konferenssissa 18.8.1956 Kaarasjoella.

26.8. Ruotsin Saamelaiskäräjien perustamispäivä (viralliset avajaiset 26.8.1993)

9.10. Norjan Saamelaiskäräjien perustamispäivä (viralliset avajaiset 9.10.1989)

9.11. Saamelaisvaltuuskunnan perustamispäivä (Suomessa annettiin asetus Saamelaisvaltuuskunnasta 9.11.1973)

15.11. Ensimmäisen saamelaisen valtiopäivämiehen, Isak Saban, syntymäpäivä. Isak Saba syntyi vuonna 1875 Uuniemessä Varangissa, Norjassa.

Viimeksi päivitetty ( 18.02.2014 )