Saamelaisten oikeudet  lainsäädännössä  

Saamelaisista ja saamelaiskäräjistä löytyy mainintoja useasta laista. Saamelaiskulttuuri, saamen kieli tai saamelaiskäräjät on mainittu 122 eri laissa ja asetuksessa. Saamelaiskäräjät on mainittu 11 laissa ja asetuksessa.

Suomen perustuslaki  

Perustuslain  1 7 § 3 momentin mukaan  saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Perustuslain 17 §:n 3 momentin tarkoittamana saamelaisten kulttuurina ja perinteisinä saamelaisina elinkeinoina pidetään poronhoitoa, kalastusta, metsästystä (HE 248/1994 vp ja PeVM 17/1994 vp) sekä saamelaiskäräjien mukaan myös keräilyä ja saamen käsityötä. Saamelaiskulttuuriin luetaan kuuluvaksi saamelaisten perinteiset elinkeinot ja niiden modernit harjoittamisen muodot. Lain  121 §:n 4 momentin mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään .  Hallituksen esityksessä perustuslain muuttamiseksi todetaan, että säännöksellä pyritään siihen, että tulevassa lainsäädännössä määrättäisiin saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria koskevissa asioissa toimielimet, toimivaltarajat ja tehtävät saamelaishallinnolle, kunnalliselle itsehallinnolle ja valtion hallinnolle. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinto olisi dynaamista ja saamelaiset voisivat itse kehittää sitä (HE248/1994). 

Perustuslain  22 § mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Hallituksen esityksessä perusoikeussäännöksien ottamisessa perustuslakiin todetaan,  että säännös ulottaisi julkisen vallan turvaamisvelvollisuuden kansainvälisissä sopimuksissa turvattuihin ihmisoikeuksiin.  Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sisältö määräytyy kansainvälisten valvontaelinten käytännöstä. Hallituksen esityksessä mainitaan erityisesti kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-Sopimus) ja Euroopan ihmisoikeussopimus (HE 309/1993). 

Luonnonsuojelulaki

Vuonna 2011 uudistetun luonnonsuojelulain   16 § mukaan saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevissa kansallis- ja luonnonpuistoissa on turvattava saamelaisten kulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen edellytykset. Aluetta perustettaessa on sen suojelun erityiset tavoitteet ja kansallispuistossa myös alueella kävijöiden edut otettava asianmukaisella tavalla huomioon. 

Luonnonsuojelulain nojalla perustettuja luonnon- ja kansallispuistoja saamelaisten kotiseutualueella:

Enontekiö

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto (osittain)

Mallan luonnonpuisto

Inari

Lemmenjoen kansallispuisto

Inarin kunta ja Lapin paliskunta:

Urho Kekkosen kansallispuisto (osittain)

Utsjoki:

Kevon luonnonpuisto

Erämaalaki

Erämaalain 1 § mukaan erämaa-alueita perustetaan alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi. 

Saamelaisen kotiseutualueella sijaitsee seuraavat erämaa-alueet:

Enontekiön kunta:

Käsivarren, Tarvantovaaran ja Pöyrisjärven erämaa-alueet sekä osittain Puljun erämaa-alue

Utsjoen ja Inarin kunnat:

Kaldoaivin, Paistunturin ja Muotkatunturin erämaa-alueet

Inarin kunta:

Vätsärin ja Tsarmitunturin erämaa-alueet ja osittain  Hammastunturin erämaa-alue. 

Kaivoslaki

Uudistettu kaivoslaki  astui voimaan vuoden 2011 heinäkuussa. Kaivoslain myötä turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista muodostui kaivosviranomainen, joka myöntää kaivoslain mukaisia lupia. Kaivoslaki lopettaa siirtymäajan jälkeen koneellisen kullankaivun Lemmenjoen kansallispuistosta. Koneellista kullankaivua harjoitetaan Inarin kunnassa ja Lapin paliskunnan alueella Sodankylän kunnassa. 

Kaivoslain  1 § laissa tarkoitettu toiminta sovitetaan yhteen saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana turvataan. Lain  38 §  mukaan Tukesin tulee yhteistyössä saamelaiskäräjien ja muiden tahojen kanssa selvittää saamelaisten kotiseutualueelle tai sinne vaikuttavan malminetsintäluvan, kaivosluvan tai kullanhuuhdontaluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin tulee ottaa huomioon: 

1) hakemuksessa tarkoitetun alueen läheisyydessä voimassa olevat vastaavat luvat;

2) mitä saamelaisten oikeuden kannalta alkuperäiskansana tärkeitä alueita hakemus koskee;

3) muut saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana häiritsevät alueiden käyttömuodot hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.

Lain 50 § mukaan lupaa ei tule myöntää jos luvan mukainen toiminta yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa olennaisesti heikentäisi saamelaisten kotiseutualueella edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria;

Perustuslakivaliokunta on katsonut lausunnossaan (PeVL 32/2010 vp) kaivoslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 273/2009 vp) johdosta, että kyseessä olevan kaivoslain 50 §:n säännökset takaavat perustuslain 17 §:n 3 momentissa ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 7-8/1976, KP-sopimus) 27 artiklassa turvattuja saamelaisten oikeuksia kieleen ja kulttuuriin (mm. poronhoitoon). Edelleen valiokunnan mukaan kaivoslain 50 §:n määrättyä olennaisuuskriteereitä tulkitaan ja sovelletaan perusoikeusmyönteisellä tavalla ja ottaen huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean KP-sopimuksen 27 artiklaa koskevan tulkitsemiskäytännön.

Vesilaki

Uudistettu vesilaki  astui voimaan vuonna 2012. Lain 2 luvun 8 mukaan saamelaisten kotiseutualueelle sijoittuva tai vaikutuksiltaan sinne ulottuva vesitaloushanke on toteutettava siten, että se ei vähäistä suuremmassa määrin heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan. Hallituksen esityksessä vesilaiksi (HE 277/2009 vp) tämän pykälän osalta todetaan, että hanke voi joissakin tapauksissa olla saamelaisen kulttuurimuodon ja siten ehdotetun heikentämiskiellon kannalta merkityksellinen silloinkin, kun se vaikuttaa esimerkiksi vain yhden saamelaisperheen elinolosuhteisiin.

Vesitaloushanke tarkoittaa esimerkiksi  sillan, padon, vesijohdon ja kaapelin rakentamista vesistöön, vesivoiman hyödyntämistä, vesistön säännöstelyä sekä veden ottamista. 

Laki Metsähallituksesta

Metsähallitus hallinnoi saamelaisten kotiseutualueen valtion hallinnassa olevia maa- ja vesialueita. Metsähallituksen hallinnassa on noin 90 % saamelaisten kotiseutualueen maa- ja vesialasta. Alueesta n. 80 % on eri tavoin suojeltua joko luonnonsuojelulain tai erämaalain nojalla. 

Metsähallituslain  § 4 mukaan luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen ja Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan.

Saamen kielilaki

Saamen kielellä tarkoitetaan saamen kielilaissa  pohjois-, inarin- ja koltansaamea (3 §). Saamen kielilain tarkoituksena on turvata saamelaisten perustuslaillinen oikeus omaan kieleensä. Lakia sovelletaan saamelaisten kotiseutualueen viranomaisissa ja niissä viranomaisissa, joiden toimialueeseen saamelaisten kotiseutualue kuuluu (2 §).  Lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää saamea asioidessaan viranomaisissa (4 §) sekä saada tulkkaus- ja käännöspalveluita (4 luku). Saamelaiskäräjät seuraa saamen kielilain toteutumista ja laatii kertomuksen saamen kielilain toteutumisesta (28 § ja  29 §). 

Oikeusministeriö myöntää avustusta mm. saamelaisten kotiseutualueen  kunnille, paliskunnille ja  seurakunnille saamen kielilain toimeenpanoa varten (31 §). Summa on olut vuodesta 2012 lähtien 120 000 euroa vuodessa.

Kuntarakennelaki 

Lain mukaan kuntien, joissa on alle 20 000 asukasta, tulee selvittää yhdistymistä palvelujen turvaamiseksi. Lain 4 §  säädetään kuntajaon muuttamisen edellytyksistä. Lain mukaan kuntajakoa muutettaessa saamelaisten kotiseutualueella tulee ottaa huomioon saamelaisten kielelliset oikeudet sekä saamelaisten oikeus alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto. Laki velvoittaa kuntia selvittämään yhdistymismahdollisuuksia. Lain 4g §  mukaan selvitysalueesta voidaan poiketa saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien turvaamiseksi 

Yhdenvertaisuuslaki

Parhaillaan uudistettavana olevassa yhdenvertaisuuslaissa  ei käsitellä suoraan saamelaisten oikeuksia. Lain tarkoituksen tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista. Laki kieltää syrjinnän mm. etnisen alkuperän ja kielen perusteella (6 §). Lain § 7 mukaan lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu).  Lain  4 § mukaan viranomaisten on laadittava yhdenvertaisuussuunnitelma etnisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. 

Päivähoitolaki 

Päivähoitolakia  ollaan parhaillaan uudistamassa varhaiskasvatuslaiksi. Päivähoitoasiat on siirretty opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen sosiaali- ja terveysministeriöltä. 

Päivähoitolain  11 §  2 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Hallituksen esityksessä (HE 196/1981) pidetään lapsen kehityksen ja oppimismahdollisuuksien kannalta erityisen tärkeänä, että lasten päivähoitoa annetaan lapsen omalla äidinkielellä.

Päivähoitoasetuksen  mukaan lasten päivähoidon kasvatustavoitteisiin kuuluu saamelaisten lasten oman kielen ja kulttuurin tukeminen yhteistyössä kyseisen kulttuurin edustajien kanssa.

Vähemmistövaltuutettu ja syrjintälautakunta ovat todenneet, että saamenkielisten lasten päivähoidon järjestäminen sekakieliryhmässä suomenkielisten lasten kanssa johtaa helposti syrjintäkiellon vastaiseen tilanteeseen.

Opetusta ohjaava lainsäädäntö

Saamen kieli voi nykyisten säännösten mukaan olla perusopetuksen ja lukion opetuskieli, äidin-kielen ja kirjallisuuden oppiaine sekä vapaaehtoinen/valinnainen (=vieraan kielen) oppiaine. Äidinkielen opetukseen liittyy lisäksi suomen kielen opetus, joka tarkoittaa käytännössä äidinkielen oppituntien jakamista saamen ja suomen kielten kesken. Ylioppilastutkinnossa on mahdollista suorittaa saamen kielessä äidinkielen ja vieraan kielen koe.

Perusopetuslain 10 § velvoittaa saamelaisten kotiseutualueen kuntia antamaan saamen kieltä osaavien oppilaiden opetuksen pääosin saamen kielellä. Lain 12 §:n mukaan äidinkielenä opetetaan oppilaan opetuskielen mukaisesti suomen, ruotsin tai saamen kieltä. Lain 15 §:n mukaan kuntien on hyväksyttävä opetussuunnitelma. Saamenkielistä (kuten myös suomen- ja ruotsinkielistä) opetusta varten laaditaan ja hyväksytään oma opetussuunnitelma. Valtioneuvoston hyväksymä tuntijakoasetus  ( 8 § 4 mom) edellyttää lisäksi, että koulussa, jossa on saamelaisten kotiseutualueella asuvia oppilaita, tulee valinnaisena aineena olla saamen kieli. 

Lukiolain  6 §:n mukaan opetuskielenä voi olla saamen kieli. Lain 8 §:n mukaan äidinkielenä opetetaan oppilaan opetuskielen mukaisesti suomen, ruotsin tai saamen kieltä. Opetussuunnitelman hyväksyminen kuuluu lukiolain 11 §:n mukaan koulutuksen järjestäjälle. Opetussuunnitelma on hyväksyttävä erikseen mm. saamenkielistä opetusta varten.

Saamen kielen ja saamenkielinen opetus perusopetuksessa ja lukiossa on turvattu opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa  ( 45 § 1 mom) erityisellä rahoituksella, joka koskee saamelaisten kotiseutualueen kuntia. Saamelaisopetuksen erityinen rahoitussäännös tarkoittaa käytännössä lähes 100 % valtionavustusta saamen kielen ja saamenkielistä opetusta antavien opettajien palkkamenoihin.

Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella annettavasta saamen kielen ja saamenkielisestä opetuksesta ei ole erillisiä säännöksiä opetuslaeissa. Perusopetuslain ja lukiolain säännökset saamen kielestä opetuskielenä ja oppiaineena ovat mahdollisuuksia, jotka koskevat periaatteessa koko maata. Käytännössä opetuksen järjestäminen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi useista syistä. Saamen kielen opetusta voidaan järjestää opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (145 § 2 mom) ja opetusministeriön  antaman asetuksen perusteella. Voimassa oleva asetus   on vuodelta 2009. Sen mukaan (3 §) oppilaitoksissa, joissa ei järjestetä perusopetuslain 12 §:ssä ja lukiolain 8 §:ssä tarkoitettua äidinkielen opetusta saamenkielisille, romanikielisille ja vieraskielisille oppilaille, koulutuksen järjestäjä voi saada valtionavustusta 2 opetustunnista viikossa jokaista laskennallista opetusryhmää kohti, joka tarkoittaa saamen kielen osalta vähintään 2 oppilaan ryhmää. Säännös tarkoittaa käytännössä noin 1/3 saamelaisten kotiseutualueen kuntien saamasta tuntikohtaisesta valtionavustuksesta.