Inarinsaamelaiset ovat ainoa saamelaisryhmä, joka asuu perinteisesti vain yhdessä valtiossa ja yhden kunnan alueella. Kun muut saamelaiset ovat eri syistä johtuen vaihtaneet asuinpaikkaansa, ovat inarinsaamelaiset ainakin koko historiallisen ajan asuneet aina samassa paikassa, Inarijärven ymäristössä. Heihin sopii nimenomaisesti saamelaisen kirjailijan Johan Turin lause: "Meistä ei ole kuultu, että me olisimme tulleet tänne mistään."

Inarinsaamelaisten identiteetti erottaa heidät suomalaisten lisäksi myös muista saamelaisista, pohjois- ja kolttasaamelaisista, vaikka he samaistuvatkin saamelaisiin yleensä. Oman ryhmän merkkejä ovat ennen muuta kieli, asuinseutu, sukutietoisuus ja vaatetus.

Kieli

Kielellisesti inarinsaamelaiset kuuluvat saamen itäisiin kielimuotoihin, vaikka heille on helpompaa ymmärtää läntisiin kielimuotoihin kuuluvaa pohjoissaamea kuin itäisiin kieliin kuuluvaa koltansaamea Itse he käyttävät sanaa ´kieli´ ilmaisemaan murteiden tai kielimuotojen välistä eroa: anarâškielâ, inarinkieli.

Ero muihin saamen kieliin on niin suuri, että naapurikieltenkin ymmärtäminen vaatii totuttelua. Sen vuoksi esimerkiksi yhteinen opetus ja oppimateriaali muiden saamelaisryhmien kanssa ei tule kysymykseen. Seuraavassa esimerkkejä muutamien sanojen eroista.

Väestö ja kielenpuhujat

Inarinsaamen kielen puhujien määrä on aina ollut pieni, vain muutamia satoja. Nykyisin heitä on saamelaiskäräjien tilaston mukaan n. 300. Saamelaiskäräjävaaleissa 2003 äänioikeutettuja inarinsaamen ensiksi oppineita oli 269. Mutta kun mukaan luetaan ne saamelaismääritelmän mukaiset inarinsaamelaiset, joiden vanhempi tai yksi isovanhemmista oli ensimmäisenä kielenään puhunut inarinsaamea, äänioikeutettujen määrä on tietysti paljon suurempi. 

Inarinsaamen kielen ongelma on pienelle kieliryhmälle tyypillinen: osaavia ja aktiivisia ihmisiä on vähän. Sama ihminen joutuu olemaan poliitikko, opettaja, toimittaja, kulttuurityöntekijä, lakimies, taiteilija, kielentutkija, lastenhoitaja, nuorisotyöntekijä jne. 

Opetusta vaivaa kaikilla opetuksen tasoilla suuri pula oppimateriaaleista ja opettajista. Materiaalin tekijöitä on kovin vähän.

Koulutus

Inarinsaamea alettiin opettaa peruskoulun yläasteella tuntiopetuksena v. 1976. Inarin kunta perusti opettajan viran inarinsaamen opetusta varten v. 1986. Eri aineiden saamenkielinen opetus alkoi v. 2000.

Nykyisin inarinsaame on opetussuunnitelman mukaan sekä vieraana kielenä että äidinkielenä perusopetuksessa ja lukiossa. Ylioppilastutkinnossa on inarinsaamen kokeen voinut suorittaa sekä äidinkielessä että vieraana kielenä vuodesta 1998 lähtien. Saamelaisalueen koulutuskeskus, joka on toisen asteen oppilaitos, järjestää lyhytkursseja inarinsaamessa.

Yliopisto-opetuksessa on mahdollista suorittaa yleisopinnot, ja jatko-opinnot ovat suunnitteilla. Lisäksi inarinsaamen kursseja järjestetään sähköisin yhteyksin etäopetuksena.

Kuvassa inarinsaamelaiset Heli Huovinen ja Heikki Nikula. Heli toimi saamelaisnuorten taidetapahtuman juontajana ja muusikko Heikki Nikula tapahtuman tuomarina. Taidetapahtuma järjestettiin saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa maaliskuussa 2012.

Kirjallisuus

Inarinsaameksi on ilmestynyt kauno- ja lastenkirjallisuutta käännöksinä viitisentoista ja inarinsaameksi kirjoitettuna alun toistakymmentä kirjaa. Yksi viimeksimainituista on saanut kansainvälisen IBBY-palkinnon (The International Board on Books for Young People).

Inarinsaamen kielen yhdistys

Vuonna 1986 perustettiin Inarinsaamen kielen yhdistys, Anarâškielâ servi ry. Sen tehtävänä on edistää inarinsaamen kieltä kielipesä-, lehti- ja jul­kaisutoiminnalla sekä tiedonvälityksellä. Yhdistyksen virallinen kieli on inarinsaame ja kaikki toiminta tapahtuu tällä kielellä.

Inarinsaamen kielen yhdistyksen perustama inarinsaamen kielipesä Kielâpiervâl aloitti toimintansa 1997. Sen tarkoituksena on omaksuttaa alle kouluikäisille lapsille inarinsaamen kieltä. Kielipesän käyneitä lapsia on tähän mennessä jo noin 50. Kielipesätoiminnan ansiosta voitiin Inarin ala-asteella aloittaa opetus inarinsaamen kielellä.

Anarâškielâ servi on julkaissut alusta lähtien Anarâš-nimistä lehteä, joka tosin rahanpuutteen vuoksi voi ilmestyä vain kolme kertaa vuodessa. Lehti pyrkii helppolukuisen kielen ja kiinnostavien aiheiden avulla herättämään kiinnostusta inarinsaamen kielen käyttöön. Osa lehden numeroista ilmetyy kalenterina.

Inarinsaamen kielellä alkoi 2007 ilmestyä myös uutislehti Kierâš, joka ilmestyi kerran viikossa sekä sähköisessä muodossa että paperiversiona. Sittemmin lehti on lakkautettu.

Asema lainsäädännössä ja hallinnossa

Muutamissa säädöksissä inarinsaamelaiset mainitaan erikseen. Tällaisia ovat Saamen kielilaki (2004) ja Laki Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta.

Perusopetuksen ja lukion Opetussuunnitelman perusteet-asiakirjoissa inarinsaamen kielellä on äidinkielen ja vieraan kielen asema.

Saamelaiskäräjien työjärjestyksessä inarinsaamen kielellä on samanarvoinen asema muiden saamen kielten kanssa.

Euroopan neuvoston ministerikomitea suositti v. 2004 alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan soveltamisesta Suomessa, että Suomi "ryhtyy erityisesti välittömiin toimenpiteisiin varmistaakseen vakavan häviämisvaaran alaisena olevien inarin- ja koltansaamen kielten elinkelpoisuuden".

Kieli säilyy

Inarinsaamen kieli ja kulttuuri oli vielä muutama vuosikymmen sitten vakavan häviämisuhan alla. Inarinsaamelaiset ovat kuitenkin saaneet kulttuuritahdollaan kehityksen kääntymään ja kielen elpymään.

Osaltaan elpymiseen on vaikuttanut myöskin viimeaikainen statuksen paraneminen saamelaisyhteisössä ja suomalaisen kulttuurielämän tuntuva tuki.

Inarinsaamelaiset näkevät myös, että merkittävin rooli kielen ja kulttuurin säilymisessä on heillä itsellään. Kieli säilyy, kun sitä käytetään.

Teksti: Matti Morottaja

Kuvat: Ilmari Mattus

Linkkejä:

Saamelaismuseo Siidan julkaisu Inarinsaamelaiset

Inarinsaamelainen puvusto

Saamen kielen kadottaminen

Pohjoiset kielet - Inarinsaame

Complementary Aanaar Saami Language Education

Uudelleen syntynyt