Syntynyt Sevettijärven kolttayhteisöön 25.4.1984, vuonna jolloin ilmastonlämpenemisestä ei ollut vielä tietoakaan. Ensimmäiset sanani olen hapuillut koltansaameksi, mutta isäni kuoleman jälkeen oppiminen katkesi ja koltta korvautui suomella, aloitin koltansaamen opiskelun uudestaan peruskoulussa.

Saamelaisuus minulle merkitsee isäni perintöä, jota kannan sydämessäni asiaan kuuluvalla hartaudella. Rinnastan kolttasaamelaisuuden iloisuuteen, luonteeni vilkkauteen ja sieluni paloon.

Olen ylioppilas vuosimallia 2003, jonka jälkeen olen valmistunut myös ihan oikeaan ammattiin – kokiksi. Työssäni haluan saada saamelaisen ruokakulttuurin uusiin sfääreihin, sillä inhoan käristystä. Keksin ja kehitän uusia tuulia kokonaisvaltaiseen nautintoon tähdäten. Tulevaisuudessa haluaisin tutustuttaa saamelaiset mediumin lihan makuun ja rakenteeseen… Sekä osoittaa ettei porkkana keittoa pilaa! ;)

Huomisesta en tiedä, mutta haluaisin säilyttää kulttuurin myös mahdollisille lapsilleni, jotta he olisivat avoimempia; uskaliaampia ja enemmän eteenpäin pyrkivämpiä kuin minä itse olen. Kolttasaamelaisen kulttuurin haasteina näen kulttuurin imagon uusimisen sekä kiinnostavuuden lisäämisen näinä epävakaina mediaseksikkyyden aikoina! Itse olen saanut kuvan, että kulttuurimme on osa historiankirjoja, ei elävää tässä ja nyt. Vanhempiin päättäjiin vedoten, päästäkää halukkaat nuoret kiinni vallankahvaan, sieltä ne muutokset tulevat, nuoruuden villillä voimalla tehostettuina!

- Tuntureiden törröhuuli, tuo ikimetsiemme viehkeä seireeni -