ja olen kotoisin Lemmenjoelta Inarin kunnasta. Tällä hetkellä myös asun Lemmenjoella, vanhempieni luona. Olen 25 vuotias.

Kesällä 2007 valmistuin Kautokeinon saamelaisesta korkeakoulusta, jossa suoritin kolmen vuoden journalistilinjan bachelorin ja lisäksi saamen kielen approbaturin. Valmistumisen jälkeen olen enimmäkseen työskennellyt YLE saameradiolla Inarissa saamenkielisten tv-uutisten toimittajana. Lisäksi olen freelancannut Kiirunassa SVT:n uutisreportterina ja myös galdu.org-nettisivujen päivittäjänä. Viimeinen suurempi projektini päättyi keväällä 2008: silloin organisoin saamelaisten osallistumisen Arctic Winter Games 2008 tapahtumaan Yellowknifeen, olin Saamen joukkueen Chef de Mission.

Olen koko nuoruuteni harrastanut kaikenlaista liikuntaa ja ollut kilpahiihtäjä 22-vuotiaaksi asti. Osallistumiseni hiihdon saamenmestaruuskisoihin 12-vuotiaana teki minulle mahdolliseksi ymmärtää jo silloin, että saamelaiset asuvat neljässä eri maassa. Talvisin mestaruuskisoja järjestetään hiihdossa ja suopunginheitossa, kesällä suopunginheiton lisäksi myös juoksussa.

Minulla on kaksi äidinkieltä: pohjoissaame ja suomi. Voin puhua saamen kieltä päivittäin kotona ja jutellessani kavereiden kanssa. Saamelaisuus merkitsee elämistä luonnossa, porojen kanssa, kalastamista, kuulumista omaan joukkoon. Maailmalla ollessani voin kertoa olevani saamelainen ja edustan ylpeänä neljän eri maan ihmisiä, yhtä kansaa, vaikkakin erittäin monimuotoista sellaista.

Olen syntynyt poronhoitaja- ja kalastajaperheeseen, joten saamelaisuus näkyy myös siitä, miten harjoitamme poronhoitoa ja hyödynnämme poron eri materiaaleja sekä minkälaista ruokaa syömme. Meillä on tapamme olla saamelaisia, mutta ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla sitä. Viralliset määrittelyt saamelaisuudesta ovat kyllä löydettävissä Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaiskäräjien nettisivuilta, mutta kuten niistä näkee, määritellään saamelaisuus joka maassakin hieman eri tavoin.

Jos jo syntyessäsi vanhempasi kertovat sinulle, että olet saamelainen, kasvaa saamelaisuuden merkitys sinulle iän myötä ja vanhetessa arvostat sitä enemmän. Sen sijaan jos kuulet 20-vuotiaana olevasi saamelainen, etkä ole sitä koskaan aikaisemmin kuullut etkä tiennyt, sinun on paljon vaikeampi oppia ymmärtämään ja sisäistämään, mitä on olla saamelainen. Itse olen oppinut kaksi kieltä ja kaksi kulttuuria rinnakkain, virallisen saamelaismääritelmän mukaan olen puoleksi suomalainen ja puoleksi saamelainen. Minulla on Suomen passi, joka on hyvää valuuttaa kun kiertää maailmalla, koska suomalaisia arvostetaan. Mutta kun menen YK:n kokoukseen New Yorkiin ja minulta kysytään kuka olen, kerron olevani saamelainen – ellei minua sitten tunnisteta jo vaatteista.

Joka aamu ensimmäinen kieli, jota puhun, on saame. Töissä radiolla käytän suurimman osan ajasta saamea. Muuten saamelaisuus näkyy arjessani siinä, että suuri osa ajastani kuluu porojen kanssa. Erityisesti syystalvella, joka on vilkasta porojen erottelu-aikaa. Jäljelle jääneen vapaa-ajan vietän kotikulmilla sekä Ruotsissa ja Norjassa, saamelaisnuorten tapahtumia kun riittää. Ja aina kun tapahtuu jotain suurempaa, pakkaan lapintakin laukkuun, sillä eihän sitä tavallista tummaa pukua ole koskaan tullut hankittua!

Tulevaisuudessa saamelaisuuteni näkyy samoin arkipäivän askareissa kuin nykyisinkin: kielessä, sanomisissani ja ideologiassa. Uskon, että tulevaisuudessa saamelaisuus on saamelaisille tärkeämpi kuin kymmenen vuotta sitten. Kuluneet kymmenen vuotta olemme muutenkin eläneet suurta muutosta, kun saamelaisen ei enää tarvitse hävetä itseään, vaan päinvastoin saamelaisuudella jopa ylpeillään. Itse olen oppinut pohjoissaamen äidinkielenä, lukenut sitä koulussa äidinkielenä ja kirjoittanut sen myös ylioppilaskirjoituksissa äidinkielenä. Silloin olin ainoa pohjoissaamen äidinkielenä kirjoittanut. Nyt, vajaat kymmenen vuotta myöhemmin, yhä useampi tekee tai valitsee samoin. Tärkeintä ei kuitenkaan ole kielen käyttö paperilla, vaan suullisesti: saamen kielen puhuminen on nykyään sallittua, se on muodissa ja työpaikatkin vaativat saamenkielentaitoisia. Kielen käyttäminen auttaa meitä ymmärtämään moninaista kulttuuriamme paremmin, ja kun kielenkäyttäjiä on enemmän, myös kulttuuri säilyy laajemmin sukupolvelta toiselle. Kuten niin monet ovat sen sanoneet: kielessä on kulttuuri, joten käyttäkäämme sitä.