Alun perin olen kotoisin Kaamasesta, mutta niiltä ajoilta en muista oikeastaan mitään, kun olin niin pieni vielä silloin. Opiskelen ahkerasti toista vuotta Utsjoen saamelaislukiossa. Äidinkieleni on saame, suomea opin sitten katsomalla televisiosta Muumeja. Yritän kovasti ehtiä harrastamaan kaikenlaista, tai siis, lähinnä niitä juttuja, mitä Utsjoella on tarjolla. Tykkään mm. kirjoitella kaikennäköisiä tekstejä ja kutoa.

Saamelaisuus näkyy elämässäni lähinnä saamen kielellä käydyissä keskusteluissa ja juhlapukeutumisessa. Ei se muuten kai näykään. Tietysti se merkitsee minulle enemmänkin kuin vain kieltä ja vaatteita. On minulle toki tärkeää myös saamelaisuus itsessään. Se on sellainen oikeus ja velvoite. On toisinaan ahdistavaa, kun tietää että ihmiset odottavat minun jäävän Utsjoelle puhumaan saamea, menevän naimisiin jonkun ihastuttavan saamelaismiehen kanssa ja synnyttävän saamelaisia lapsia. Sitten jos en teekään niin, olen jotenkin huono ihminen. Enhän minä itse edes tiedä, mitä elämältä haluan. Ehkä minä toteutan kylän toiveen. Voisinhan minä itseni tänne kuvitella.