Alun perin olen kotoisin Ivalosta, mutta viimeiset kolme vuotta olen asunut Etelä-Suomessa, ensin vuoden Helsingissä, ja nyt reilut kaksi vuotta Imatralla. Opiskelen nyt toista vuotta matkailua ammattikorkeakoulussa ja valmistun parin vuoden päästä restonomiksi. Harrastan erityisesti laulamista ja satunnaisesti myös tanssimista, sulkapalloa ja kirjoittamista, sekä matkustelen mielelläni – niin paljon kuin opiskelijabudjetti sallii. Suhteellisen ison osan vapaa-ajastani vie myös tutortoiminta, missä olen ollut mukana tämän vuoden, ja vuodenvaihteessa minusta tulee mitä todennäköisimmin meidän koulun matkailun yksikön uusi päätutor.

Äidinkieleni on suomi, ja osaankin koltansaamea vain muutaman lauseen verran, mutta ymmärrän kieltä vähän enemmän kuin puhun. Lausuminen onnistuu aika hyvin, jos luen saamea ääneen paperilta. Olenkin tehnyt viimeiset viisi vuotta satunnaisesti koltansaamenkielisiä ortodoksisia hartausohjelmia YLE Saamenradiolle isäni (kanttori ja Saamelaiskäräjien jäsen Erkki Lumisalmen) kanssa. Niistä olen selvinnyt, kun isä on kirjoittanut minulle valmiiksi kaiken, mitä on pitänyt lukea. Olen myös ollut mukana laulamassa kuorossa kolme kertaa Helsingissä järjestetyissä koltansaamenkielisissä jumalanpalveluksissa.

Olisi todella hienoa osata kieltä paremminkin ja minua harmittaa, että sitä ei puhuttu meillä kotona, kun olin pieni. Olen muutaman kerran aloittanut kouluaikoinani saamen tunnit, mutta kielen oppiminen ei ole sujunut odotusten mukaisesti. Esimerkiksi lukiossa opetus järjestettiin etäopetuksena television kautta, ja sitä oli vaikea seurata, kun yhteys takkusi koko ajan. Koltansaamen tunneista on kuitenkin ollut sen verran hyötyä, että uskoakseni osaksi niiden ansiosta minun on ollut helpompi oppia venäjää, jota meidän koulussa opiskellaan pakollisina kieliopintoina ainakin muutaman kurssin verran. Koltansaamessa ja venäjässä kun on jonkun verran todella samantapaisia sanoja, ja joitain kirjaimia. Venäläiset kirjaimet opinkin hämmästyksekseni vain parissa tunnissa.

Saamelaisuus ei näy nykyisin kovinkaan paljon arkielämässäni, mutta olen hyvin ylpeä juuristani. Olen huomannut, että aina kun ihmisille mainitsee olevansa saamelainen, he ovat todella positiivisesti yllättyneitä ja kiinnostuneita, ja haluavat kuulla asiasta lisää. Monet ovat sanoneet, että näytän saamelaiselta, joskus jopa ennen kuin ovat tienneet minun olevan saamelainen. Vaikka olenkin ylpeä saamelaisista juuristani ja siitä, mistä olen lähtöisin, en kuitenkaan usko koskaan muuttavani takaisin Lappiin, en ainakaan ennen eläkeikää. Lapissa on mukavaa käydä aina välillä, mutta jostain syystä olen aina tuntenut oloni paljon kotoisammaksi isommissa kaupungeissa.

Lapissa kylät ja kaupungit ovat niin pieniä, että mahdollisuus uusien ihmisten tapaamiseen on todella rajallinen – ja minä olen aina nauttinut uusien ihmisten tapaamisesta sekä siitä, että ympärillä on myös paljon tuntemattomia ihmisiä ja vielä tutkimattomia mahdollisuuksia ja paikkoja. Valmistumisen jälkeen muutan pois Imatralta, ehkä Helsinkiin, ehkä johonkin toiseen kaupunkiin. On myös aina mahdollista, että muutan aivan toiseen maahan. Olen aina haaveillut oman yrityksen perustamisestakin, se voisi ehkä olla kahvila, tai sitten enemmän matkailuun liittyvä ohjelmapalveluyritys. Tulevaisuus on näin nuorella iällä vielä todella avoinna. Kävi miten kävi, saamelaisuus tulee aina olemaan iso osa identiteettiäni, asuinpa sitten Ivalossa tai Pariisissa. :)

(Kuvassa Anna Pietarissa syksyllä 2008)