Suomen ja Ecuadorin pysyvät edustustot, Ecuadorin kulttuuriperintöministeriö sekä Suomen saamelaiskäräjät järjestivät yhdessä YK:n alkuperäiskansafoorumin 10. istunnon oheistapahtuman, jonka teemoina olivat alkuperäiskansojen koulutus ja oikeus osallistua päätöksentekoon. Tapahtuma järjestettiin New Yorkissa torstaina 19. toukokuuta.

Oheistapahtuma YK:n alkuperäiskansafoorumin 10. istunnossa: Indigenous peoples’ institutions and the right to participate in decision-making – the case of education: New Yorkissa 16.–27.5.2011 pidetyn YK:n alkuperäiskansafoorumin 10. istunnon yhteydessä Suomen ja Ecuadorin pysyvät edustustot, Ecuadorin kulttuuriperintöministeriö sekä Saamelaiskäräjät järjestivät yhdessä torstaina 19.5. oheistapahtuman aiheesta alkuperäiskansojen toimielimet ja oikeus osallistua päätöksentekoon.

Tapahtumassa seurattiin paneelikeskustelua, jonka myötä teemaa tarkasteltiin koulutuksen näkökulmasta. Paneelikeskustelua johti foorumin jäsen Eva Biaudet ja panelisteina toimivat Ecuadorin kulttuuriperintöministeri María Fernanda Espinosa Garcés, Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Irja Seurujärvi-Kari sekä alkuperäiskansaerityismekanismin EMRIP:n (Expert Mechanism on the Rights of Indigenous Peoples) puheenjohtaja José Carlos Morales.

Paneelikeskustelun aloittaneen puheenvuoron aikana Espinosa kertoi kaksikielisen ja monikulttuurisen koulutuksen kehityksestä Ecuadorissa 1960-luvulta nykypäivään. Ecuadorissa monikulttuurisuuden huomiointi on edistynyt merkittävästi viime vuosikymmenien aikana, ja tämän hetken tärkeimpiä tavoitteita on koulutuksen laadun parantaminen sekä korkeakoulutuksen lisääminen alkuperäiskansojen edustajien keskuudessa.

Seurujärvi-Kari ilmaisi vuorostaan huolestuneisuutensa saamenkielen opetuksen ongelmia kohtaan ja korosti kielitaidon merkitystä saamelaisen identiteetin säilymisen kannalta. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö on vuoden 2010 lopulla tukenut kaikkien kolmen Suomessa puhutun saamenkielen asemaa myöntämällä yhteensä 450 000 euron suuruisen tuen saamenkieltä elvyttäviin hankkeisiin, joissa keskeisessä asemassa on Uuden Seelannin maorien vastaavasta toiminnasta mallinsa saanut kielipesätoiminta eli kielikylpypäivähoito.

Morales toi puheenvuorossaan ilmi sukupolvien välisen kommunikaation merkityksen kielen ja kulttuurin säilymisen kannalta. Hän painotti kaikenikäisten yhteisön jäsenten huomioinnin olevan keskeistä kielen säilyttämiseen pyrkiviä toimia suunnitellessa. Morales totesi Espinosan ja Seurujärvi-Karin tavoin, että laadukkaan opetuksen puute on yleistä alkuperäiskansojen parissa maailmanlaajuisesti ja lisäsi edelleen, että henkilökohtaisen kulttuuriperinnön tuntemus on vahvuus myös edistettäessä kulttuurienvälistä avarakatseisuutta ja ymmärrystä.

Sivutapahtuman seitsenkymmenhenkinen yleisö osallistui keskusteluun aktiivisesti.

Irja Seurujärvi-Karin Puhe (Englanniksi)