Olen 18-vuotias poika Sodankylästä. Olen aina asunut täällä kuten vanhempanikin, mutta sukuni on kotoisin Sompion alueelta, mikä on lähellä Vuotson kylää. Sukuni maat ovat jääneet tekojärven alle.

Äidinkieleni on suomen kieli ja olen alkanut lukea saamea ala-asteella. Saamen kieli on kadonnut suvustani jo kokonaan ja saamelaisuus on ollut suuri häpeä. Sain lapsena sellaisen kuvan, että saamen kieli ja saamelainen kulttuuri ovat kuolleet ja niistä voi vain lukea kirjoista. Mutta nyt minun sukupolveni on kiinnostunut juuristaan ja saamen kielikin on palaamassa sukuumme. Saamen kieli on minulle tärkeä asia ja yritän käyttää sitä aina kuin siihen on mahdollisuus. Olen myös ajatellut siirtää sen omille lapsilleni.

Olen tämän kevään (2011) abiturientti ja aion jatkaa yliopistoon. Olen hakenut sekä Rovaniemelle lakia lukemaan että Ouluun saamen kieltä lukemaan. Työn ja opintojen takia minulle ei jää kovin paljoa vapaa-aikaa. Mutta kun sitä jää, tykkään urheilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa.

Mitä sitten ”aikuisena" teenkin, tärkeintä on, että saan tehdä töitä myös saamen kielellä ja saamelaisasioissa.