Aloitin syksyllä 2010 luokanopettajanopinnot Kautokeinossa Sámi Allaskuvlassa (saamelaisessa korkeakoulussa). Olin aivan varma, etten ole tarpeeksi saamelainen Allaskuvlaan.

Kasvoin Utsjoella täysi-ikäiseksi asti. Lapsena kuljin isän mukana niin porohommissa kuin saamelaiskäräjien kokouksissakin. Jostain syystä en kuitenkaan ikinä puhunut saamea isälleni, enkä oikeastaan muillekaan. Lopetin yläasteella kulkemasta erotusaidallakin. Kun muutin Ouluun, en puhunut kokonaiseen vuoteen kenellekään saamea. Utsjoelle takaisin tultaessa työ saamenkielisessä päiväkodissa elvytti kuitenkin nopeasti saamen kieleni. Myöhemmin palailin hiljalleen myös poronhoitoon.

Allaskuvlassa kuitenkin huomasin, että minuthan on ”kasvatettu” saamelaiseksi ja saamelaisella tavalla, huomaamattani. Tiedän sen nyt, että olen saamelainen. Ja siksi luenkin opettajaksi, jotta voin siirtää kieltä mahdollisimman monelle.