Olen 19-vuotias saamelaisnuori ja syntyisin Utsjoelta, Tenojokilaaksosta. Ivalossa asuimme osan aikaa vuodesta äitini työn vuoksi ja siellä minä, siskoni ja veljeni olemme myös käyneet peruskoulun ja kirjoittaneet ylioppilaiksi. Vuonna 2010 kirjoitin ylioppilaaksi Ivalon lukiosta. Tällä hetkellä (2011) opiskelen Lapin yliopistossa luokanopettajaksi ensimmäistä vuotta.

Yläasteella kiinnostuin yhteisten asioiden hoitamisesta. Lukiossa aloin oppilaskunnan hallituksen toimintaan ja minut valittiin Inarin nuorisovaltuuston jäseneksi. Tällä hetkellä toimin Suomen saamelaisnuorten hallituksen varapuheenjohtajana ja tänä vuonna toimintansa aloittaneen saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston varapuheenjohtajana. Toiminta saamelaisnuorten etuja ja oikeuksia ajavissa yhdistyksissä on tuntunut oikealta ja koen sen erittäin tärkeäksi.

On hankala eritellä, mitä saamelaisuus elämässäni merkitsee. Se on identiteetti, minuus ja koko persoona, kuin myös elämäntapa. Olen ylpeä juuristani ja esivanhemmistani ja minulle on tärkeä siirtää tulevaisuudessa omille lapsillenikin se sama rikas kulttuuriperinne, mikä minulle ja sisaruksillenikin on siirretty. Olen ollut onnekas, kun isä puhui perheessä saamea ja siitä tuli toinen äidinkielemme.

Perheemme elinkeino on poronhoito ja isäni oli arvostettu ja taitava poromies. Isäni kuoli tapaturmaisesti elokuussa 2009. Me lapset olemme pienestä asti kulkeneet poroerotuksissa mukana ja keväällä auttaneet paimennustöissä. Ennen isän kuolemaa ajatus pohjoiseen jäämisestä ja porotöiden jatkamisesta tuntui vielä kaukaiselta. Kuitenkin ajatus porojen myymisestä ja elinkeinon lopettamisesta tuntuu kuin luopuisi osasta elämäänsä ja heittäisi isän ja esi-isien elämäntyön hukkaan. Silloin tein päätöksen, että aion palata opiskelujeni jälkeen pohjoiseen pysyvästi ja jatkaa perheemme elämäntapaa. Osana tätä päätöstä on ollut myös opiskelupaikan ja ammatinvalinta. Perinteisen elinkeinon rinnalla olen myös kokenut tärkeäksi valmistua opettajaksi saamelaisalueelle ja antaa siten oma työpanokseni saamelaislasten- ja nuorten hyväksi. Erityisen tärkeää on, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus opiskella kotiseudullaan ja saada opetusta omalla äidinkielellään.