Åå’lga Läärvam Sara

Minä olen 20-vuotias nuori naisen alku Ivalosta. Minulla on vahvat juuret Ivaloon ja Inarin kuntaan, jossa olen lähes koko lapsuuteni asunut, varttunut ja kouluni käynyt lukioon asti. Tuona aikana ei saamelaisuus minuun kuitenkaan siirtynyt millään lailla. Olen aina tiennyt olevani kolttasaamelainen, mutten sen merkitystä. Äidinkielenä puhun suomea ja kolttaa kuulin vain ja ainoastaan mummoni suusta.

Vasta kun muutin korkeakouluopintojen perässä Tornioon, aloin etsiä mahdollisuuksia oppia koltankieltä ja tutustua jo miltei unohdettuun kulttuuriin. Aloitan syksyllä 2013 kolmannen vuoteni Kemi-Tornion Ammattikorkeakoulussa viestinnän linjalla, reilun vuoden päästä valmistun medianomiksi, toimittajaksi. Haaveenani on tulevaisuudessa oppia koltansaame niin hyvin, että voin työssäni käyttää pääsääntöisesti kolttaa ja siirtää sen myös omille lapsilleni.

Henkilökohtaisesti itselläni kesti 19 vuotta ennen kuin tiedostin omat saamelaisjuureni. Koska kieli ja kulttuuri eivät ole ikinä minulle luonnostaan siirtyneet, olen kokenut paljon sisäistä kamppailua siitä, voinko edes kutsua itseäni kolttasaamelaiseksi. Tähän varmaan vaikuttaa se, ettei saamelaisuus näy minussa ulospäin, paitsi vasta sitten, kun puen oman kolttapukuni ylleni.

Saamelaisuus, ja etenkin kolttasaamelaisuus merkitsee minulle tätä nykyä ennen kaikkea juuria – tietoutta siitä kuka on ja mistä tulee. Minulta löytyy uskoa siihen, että tulevien vuosien aikana asiat tulevat paranemaan saamelaisasioiden, etenkin saamenkielien kohdalla. Jokaisesta vain on löydyttävä motivaatio sekä suuri halu henkilökohtaisen kielityön eteen, sillä tällä hetkellä kielen elpyminen on osittain kiinni myös vieraana kielenä osaavista koltansaamen puhujista.