Natalia on 19-vuotias kolttasaamelaistyttö kotoisin Venäjän Murmanskista, jossa hän on asunut koko ikänsä ja asuu yhä. Tällä hetkellä Natalia opiskelee englantilaista filologiaa yliopistossa, jossa hänellä on takanaan jo kaksi vuotta, eli hän on suorittanut bachelorin. Tätä ennen hän suoritti peruskoulun, joka Venäjällä kestää yhteensä 11 vuotta, sillä siellä suomalaistyyppinen lukio kuuluu peruskoulutukseen. Sieltä voi halutessaan jatkaa suoraan yliopistoon.

Natalialle kokee saamelaisuuden määrittelyn haasteelliseksi omalla kohdallaan, mutta hän kokee itsensä kuitenkin saamelaiseksi. Siitäkin huolimatta vaikka hän asuu kaupungissa, vaikka hänellä ei olekaan poroja, ja vaikka hän ei kulje luonnossa tuntureilla, tai muuta stereotypioden mukaista. Hän elää modernin maailman tavoin, modernin saamelaisen elämää, eikä hänen arkipäiväisessä elämässä saamelaisuus erityisesti näy. Hän sanoo kuitenkin tiedostavansa olevansa saamelainen, sillä saamelaisuus on hänen mielestään laaja kokonaisvaltainen asia ja myös paljon muuta kuin pelkästään poronhoito, joka kuitenkin kaiken muun saamelaiskulttuurin perinteitten lisäksi on tärkeä asia.

Natalielle saamelaisten asiat ovat tärkeitä, joihin hän haluaa omalta osaltansa olla mukana vaikuttamassa ja samalla pitämässä saamelaiskulttuuria yllä. Hän koki oman etnisen heräämisensä 16–17 vuoden ikäisenä. Hän oli aina tiennyt olevansa saamelainen ja tiesi sukujuurensa, ja että hänen mummonsa puhuu koltansaamea, mutta tuolloin vielä hän ei pitänyt itselleen saamelaisuutta niin tärkeänä. Hän sanoo kokeneensa vaikeaksi sen, ettei osannut saamea eikä harjoittanut perinteisiä elinkeinoja, vaan asui kaupungissa ja eli kuin kuka tahansa muu venäläinen. Hän kertoo kuitenkin ymmärtäneensä pikkuhiljaa saamelaisuuden monimuotoisuuden ja senkin kehittymisen ja muotoutumisen nykyajan mukana.

 Natalialla ei ole tapana pitää gáktia, eli lapinpukua, eikä hänellä ei ole ikinä ollut omaa pukua. Vuoden 2012 keväällä hänen ollessaan Pohjois-Ruotsissa Björklidenissä saamelaisnuorten yhteisessä tapahtumassa hän havahtui siihen kuinka elävää gákti-kulttuuri muualla on. Hän myös huomasi kuinka vähäistä hänen oma tietämyksensä eri pukujen eroista on. Hän sanoo, ettei esimerkiksi osaa erottaa mille alueelle mikäkin puku kuuluu. Mutta tähänkin hän haluaisi perehtyä tarkemmin, ja syventää tietoa ja taitoa saamelaiseen käsityöhön eli Duodjiin. Tähän mennessä hänen lähestulkoon ainoa kosketus Duodjiin on hänen sisnalaukkunsa.

Venäjällä enää hyvin harva puhuu saamenkieltä. Vanhat ihmiset osaavat, mutta heitäkään ei ole enää montaa. Natalia kuuluu siihen sukupolveen, joka on menettänyt kielen. Hän ei puhu saamenkieltä, mutta hänellä on into opiskella kieliä ja erityisesti koltansaamea. Hän on lukenut muun muassa suomea ja saksaa. Hänellä on myös suunnitelmissa tulla jossain vaiheessa Suomeen, mahdollisesti Inariin opiskelemaan. Siellä hän voisi toteuttaa omaa pitkäaikaista haavettaan opiskella koltansaamea. Yksi hänen tulevaisuuden unelmistaan on valmistua jonain päivänä koltansaamenopettajaksi. Tätä kautta hän voisi olla omalla panoksellaan mukana säilyttämässä ja ylläpitämässä saamelaiskulttuuria.

Kuvassa Natalia Vaskova isoäitinsä Zoja Nosovan kanssa.