Olen Olga Egorova ja olen 24 vuotta vanha. Synnyin ja vartuin Venäjällä Murmanskin kaupungissa. Ollessani lapsi vietin paljon aikaa isovanhempieni luona Loparskajassa, joka sijaitsee 60 kilometrin päässä Murmanskista. Isoäitini on kotoisin Luujärveltä ja isoisäni Varzinosta.

Kasvoin saamelaiskulttuurin ja –perinteitten keskellä. Isoäitini muun muassa teki paljon käsitöitä ja kokkasi lähes aina perinteisiä saamelaisia ruokia. Kävin kouluni Murmanskissa, jossa olimme siskoni kanssa ainoat saamelaiset. Muistan kuinka pidin lukuisia esitelmiä saamelaiskulttuurista ja saamelaisista luokkatovereilleni.  

Peruskoulun jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Norjaan Karasjoelle oppiakseni enemmän saamelaisesta ja norjalaisesta kulttuurista. Sen jälkeen opiskelin hotelli- ja matkailualaa Murmanskin yliopistossa. Opiskellessani tein paljon töitä.  

Kun asuin Karasjoella, aloin lukea pohjoissaamenkieltä. Nyt asun Kautokeinossa ja opiskelen pohjoissaamen lisäksi saamelaiskulttuuria. Olen toiminut kaksi vuotta Venäjän saamelaisnuorten yhdistys “Sami Nurashin” puheenjohtajana. Olen yhä mukana yhdistyksen toimissa, mutta nykyään toimin varapuheenjohtajana. Teen paljon töitä Venäjän saamelaisnuorten yhdistyksessä ja pohdimme useasti saamelaisten tulevaisuutta. Lisäksi työskentelen Venäjän saamelaiskäräjillä. Vapaa-aikanani minulla on tapana tehdä saamelaisia käsitöitä. 

Olen puoliksi saamelainen, kuten suurin osa Venäjän saamelaisista. Siitä huolimatta olen aina pitänyt itseäni saamelaisena, enkä oikeastaan voisi kuvitella elämääni ilman saamelaisuutta. Elämäni olisi luultavasti helpompaa, sillä nyt minulla menee kovasti aikaa ja resursseja tärkeiden saamelaisasioiden parissa erilaisissa kokouksissa ja tapaamisissa. Silti pidän elämästäni juuri nyt ja juuri tällaisena, ja koen tärkeäksi saamelaisten asiat. On mielenkiintoista ja tärkeää tajuta, että voimme muuttaa tulevaisuutta oman panoksemme avulla, ja että voimme tehdä paremman tulevaisuuden seuraavalle sukupolvelle. 

Oma tulevaisuuteni on hieman epäselvää, enkä tiedä vielä mitä siellä on. Ehkä siihen kuuluu perhe ja lapsia, sekä työ. Siitä kuitenkin olen varma, että tulen työskentelemään yhä silloinkin saamelaiskulttuurin eteen esimerkiksi erilaisissa projekteissa. Yleisesti ottaen näen saamelaisten tulevaisuuden valoisaksi, sillä jos me raadamme sen eteen nyt, turvaamme sen säilymisen.