Yleiskokous pani tyytyväisenä merkille pääministeri Stubbin hallitusohjelman kirjauksen, että Suomi ratifioi ILO 169-sopimuksen syksyllä, mikäli saamelaismääritelmästä päästään yksimielisyyteen.

Saamelaiskäräjien kokous hyväksyi asiassa perusteellisen ja laajan lausunnon äänin 17-2. 1 äänesti tyhjää ja yksi oli poissa äänestyksestä. Anu Avaskari ja Pentti Valle jättivät eriävän mielipiteen. Saamelaiskäräjät kannattaa ILO 169-sopimuksen ratifiointia ja pitää ILO 169-sopimuksen ratifiointia välttämättömänä, jotta saamelaiskulttuuri säilyy ja kehittyy Suomessa. Nykyinen lainsäädäntö ja rahoitus eivät ole riittäviä turvaamaan saamelaiskulttuuri tulevaisuutta Suomessa ja koko saamelainen elämänmuoto ja saamen kielet ovat hyvin uhanalaisia. 

. 

Saamelaiskäräjät piti hyvin valitettavana, että asian valmistelussa ei ole kuultu saamelaiskäräjiä asianmukaisesti ja toivoo, että ratifioinnin jatkovalmistelu tapahtuu hyvässä yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa. 

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan Suomen lainsäädäntö täyttää ILO 169-sopimuksen velvoitteet erityisesti jos saamelaiskäräjälain uudistus etenee eduskuntaan ja Metsähallituslakiin otetaan saamelaiskulttuurin heikentämiskielto sekä suunnitteluvelvoite saamelaisten kotiseutualueella. Esityksen mukaan saamelaisten maa- ja vesioikeudet olisivat  ratkaistu erityislainsäädännössä kaikille Suomen asukkaille  kuuluvilla käyttöoikeuksilla  ja jokamiehenoikeuksilla ja luonnonvaraoikeudet olisi ratkaistu mm. kaivoslaissa. Saamelaiskäräjät ei hyväksynyt esityksen perusteluja, koska ne eivät vastaa ILO 169-sopimuksen velvoitteita. 

Saamelaiskäräjät esittää, että Ilo 169-sopimuksen ratifioinnin yhteydessä saamelaisten kotiseutualueen valtion hallinnassa olevat maa- ja vesialueet siirretään Metsähallituslain uudistuksen myötä erityisen hallintoelimen alaisuuteen, jonka edustajien enemmistön saamelaiskäräjät valitsee ja jossa myös kolttien kyläkokous on edustettuna. Elimen tarkoituksena olisi hallinnoida saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevia valtion maa- ja vesialueita erityislainsäädännön mukaisesti. Tehtävää varten saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle turvataan riittävät resurssit. Tässä lausunnossa saamelaiskäräjien esittämä hallintomalli takaa saamelaisten osallistumisoikeudet maiden, vesien ja luonnonvarojen hallintaan, mutta sillä ei ratkaista saamelaisten kotiseutualueen maiden, vesien ja luonnonvarojen omistus- ja käyttöoikeutta pysyvästi.

Saamelaiskäräjät toteaa lausunnossaan, että hallituksen esityksen perustelujen tarkoitus on ohjata lain tulkintaa sekä nostaa esille mahdollisia muita lainsäädännön kehittämisen tarpeita ja tuoda esille esityksen vaikutukset, suhteen perustuslakiin ja Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin. Hallituksen esityksen perusteluilla ei ole merkitystä sille, miten ILO:n asiantuntijakomitea tulkitsee ILO-sopimusta ja sen velvoitteiden toteutumista, eli perusteluilla ei ole kansainvälisellä tasolla tosiasiallista merkitystä sopimuksen toimeenpanolle.  ILO:n asiantuntijakomitea antaa valtioille suosituksia ILO-sopimuksen toimeenpanemiseksi. Esityksen perusteluilla on kuitenkin kansallisella tasolla merkitystä, koska eduskunnalla on oltava riittävät tiedot päätöksestä ja sen vaikutuksista kansalliseen lainsäädäntöön ja hallituksen esityksen perustelut ohjaavat alussa sopimuksen toimeenpanoa Suomessa siihen asti kun määräraikasraportointi ja suosituskierros alkaa. 

Saamelaiskäräjät myös toteaa, että ILO 169-sopimuksen velvoitteiden toimeenpano on kansainvälisesti tarkasteltuna pitkä prosessi ja kaikki sopimuksen ratifioineet valtiot saavat edelleen suosituksia kehittää lainsäädäntöä vastaamaan ILO 169-sopimuksen velvoitteita. Myöskään Norja ei täytä vieläkään kaikkia sopimuksen velvoitteita. Mikäli Suomi ratifioi sopimuksen, niin sen toimeenpano siirtyy joka tapauksessa tuleville eduskunnille ja saamelaiskäräjille. 

Saamelaiskäräjät toteaa, että mallit, miten sopimus on ratifioitu joissakin maissa, eivät ole sovellettavissa Suomeen vaan ratkaisevaa on, että sopimuksen toimeenpanon tulee olla Suomen saamelaiskäräjien hyväksymää ja tukemaa. ILO:n asiantuntikomitea on kaikissa suosituksissaan selvittänyt valtioiden ja alkuperäiskansan näkemyksiä sopimukseen toimeenpanosta ja edellyttänyt että sopimuksen toimeenpanemiseksi esitetyillä toimilla on sekä valtion että kyseisen alkuperäiskansan hyväksyntä. 

Saamelaiskäräjien ehdoton edellytys on, että ILO 169-sopimusta ei voi ratifioida ilman saamelaiskäräjien hyväksymää saamelaismääritelmää. Sopimus ja sen velvoitteet koskevat Suomessa vain saamelaisia. Saamelaiskäräjät hyväksyi aiemmin kokouksessaan saamelaisasioiden ministerityöryhmän esityksen saamelaismääritelmäksi. 

Saamelaiskäräjien näkemyksen sopimuksen ratifiointi edellyttää mm. muutoksia poronhoitoa, kalastusta ja metsästystä  ohjaavaan lainsäädäntöön, Metsähallitus-, kaivos-maa-aines ja metsälakeihin ja nämä muutokset olisi mielellään tehtävä sopimuksen ratifioinnin yhteydessä. 

Luonnonvaraoikeuksia koskevan artiklan 15 osalta saamelaiskäräjät toteaa, että Suomen lainsäädännössä ei ole määräyksiä hyötyjen jaosta ja lainsäädäntöä on muutettava siten, että saamelaisten kotiseutualueen luonnonvarojen hyödyntämisestä saadut hyödyt tulee jakaa sopimuksen edellyttämällä tavalla saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen hallinnointiin.  Metsien hyödyntämisen osalta hyötyjen jakaminen ei koske saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan yksityisessä omistuksessa olevia metsiä tai yhteismetsiä. 

Saamelaiskäräjät toteaa, että ILO 169-sopimuksen ratifioiminen  ei vaikuttaisi jokamiehenoikeuksiin eikä muussa lainsäädännössä taattuihin käyttö- ja nautintaoikeuksiin taaten myös alueella asuvien valtakulttuurin edustajien oikeudet käyttää luontoa ja luonnonresursseja erityislainsäädännössä säädetyillä edellytyksillä.

 

Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta ILO 169-sopimuksen ratifioimiseksi