” Päätös on historiallinen. Alkuperäiskansat ovat odottaneet yli 20 vuotta että biodiversiteettisopimuksessa tunnustetaan alkuperäiskansat omiksi kansoikseen. Päätöksen symbolinen merkitys on suuri.  Kun biodiversiteettisopimusta aikoinaan valmisteltiin, yksi ehdotus oli käyttää Ilo 169-sopimuksen mukaista terminologiaa eli alkuperäis- ja heimokansoja, mutta sille ei löytynyt kannatusta. Sopimuksen valmisteluvaiheessa oli kuitenkin yksiselitteisesti selvä, että artikla 8(j) koskee alkuperäis- ja heimokansoja, vaikkei tekstiä sellaisenaan tullutkaan sopimukseen. Päätös oli tärkeä Suomelle ja selkiyttää tilannetta. Päätös tarkoittaa myös sitä, että biodiversiteettisopimus kehittyy.  Terminologian muuttamisesta on neuvoteltu pitkään EU:n sisällä ja osapuolikokouksessa. Suomen ympäristöministeriön ja saamelaiskäräjien yhteistyö on ollut asiassa hyvä ja Suomi on tehnyt kovasti töitä terminologian muuttamiseksi. Se tuotti hyvän tuloksen,” puheenjohtaja Näkkäläjärvi iloitsi. 

Kuvassa vasemmalta saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi, neuvotteleva virkamies Eija Lumme, neuvotteleva virkamies Marina von Weissenberg ja luonnonsuojelujohtaja Ilkka Heikkinen Cop-12 kokouksen salissa hyväksymässä artikla 8(j):tä koskevia päätöksiä. Sali oli telttarakenteinen ja alkusyksyn pakkasten johdosta kokoustila oli melkoisen kylmä ja arktinen kokousvaatetus oli tarpeen. Kuva: saamelaiskäräjät

 

 

Päätös ei muuta osapuolien velvoitteita eikä muuta sopimustekstiä. Tilanteissa, joissa esimerkiksi viitataan suoraan sopimustekstiin, voidaan käyttää edelleen termiä alkuperäis- ja paikallisyhteisö.  Päätös sai myös kokouksessa edustettuina olleiden alkuperäiskansojen tuen.  Suomen valtioneuvosto on jo aiemmin linjannut, että biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j) koskee Suomessa vain alkuperäiskansa saamelaisia.” Alkuperäiskansat eivät myöskään ole halunneet, että terminologian muutos johtaisi biodiversiteettisopimuksen avaamiseen, koska se olisi pitkä prosessi ja voisi johtaa alkuperäiskansojen tosiasiallisen aseman heikennyksiinkin. Päätös tarkoittaa myös sitä, että biodiversiteettisopimuksen pöytäkirjojen osapuolet käsittelevät myös asiaa ja päättävät, ottavatko terminologian käyttöön. Biodiversiteettisopimuksella on kaksi pöytäkirjaa: Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja ja Nagoyan pöytäkirja geenivaroista.  Koska sopimuksen osapuolet ovat yksimielisiä terminologian muuttamisesta, uskon terminologian muuttamisen olevan näiden pöytäkirjojen osapuolikokouksessa vain tekninen päätös. ” Näkkäläjärvi jatkaa. 

Osapuolikokouksessa tehtiin päätöksiä myöhään yöhön kylmästä säästä huolimatta. Kuva: Saamelaiskäräjät

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokouksessa päätettiin käydä syvällinen dialogi teemasta ”alueellisen yhteyden haasteet ja mahdollisuudet jaetun perinteisen tiedon suojelussa perinteisen tiedon vahvistamiseksi ja sopimuksen kolmen tavoitteen saavuttamiseksi harmoniassa luonnon kanssa.”

” Saamelaisten kannalta seuraavan syvällisen dialogin aihe on mitä mainioin, koska saamelaiset ovat yksi kansa neljän valtion alueella. Uskon, että saamelaisilla on paljon annettavaa dialogiin. Syvällisen dialogin tarkoitus on selvittää eri valtioiden ja alkuperäiskansojen hyviä käytäntöjä asiassa ja valmistella päätöksiä  tilanteen mahdolliseksi parantamiseksi” Nilla Tapiola selvittää. 

Kansainvälisen artikla 8(j)-työryhmän tehtäväksi annettiin mm. laatia vapaaehtoinen ohjeistus alkuperäiskansojen täydellä ja vaikuttavalla osallistumisella siitä, miten valtiot voivat parhaalla mahdollisella tavalla kehittää lainsäädäntöä ja hallintoa artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi. 

” Vapaaehtoiset ohjeistukset artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi ovat osoittautuneet Suomessa hyödylliseksi. Ne selventävät valtion ja alkuperäiskansojen velvoitteita ja luovat kriteeristöä siitä, miten valtion ja alkuperäiskansojen yhteistyön tulee tapahtua” Nilla Tapiola ja Pertti Heikkuri korostavat. 

Kansainvälinen artikla 8(j)-työryhmä on valmistellut toimintasuunnitelman luonnon monimuotoisuuden tavanomaisesta kestävästä käytöstä. Toimintasuunnitelmassa käsitellään sopimuksen artiklojen 8(j) ja 10(c) yhtymäkohtia. Artikla 10(c) suojelee kulttuuristen tapojen mukaista luonnonkäyttöä. Kokous päätti esittää osapuolille, että ne ottaisivat osaksi kansallisia biodiversiteettistrategioita tavanomaisen luonnonkäytön suojelun.” Päätöksessä korostetaan, että perinteinen tieto ja  tavanomainen luonnonkäyttö ovat kiinteä osa ekosysteemilähestymistapaa. Suomessa sopimuksen toimeenpano alkuperäiskansojen osalta on keskittynyt artikla 8(j):hin ja onkin tärkeä paneutua Suomessa erityisesti artiklojen 8(j) ja 10(c) yhtymäkohtiin ja tehostaa tavanomaisen luonnonkäytön suojelua” Pertti Heikkuri kertoo. 

Biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous päätti jatkaa kansainvälisen artikla 8(j)-työryhmän mandaattia ja asetti työryhmälle uusia tehtäviä. Seuraava kansainvälisen artikla 8(j)-työryhmän kokous pidetään 2015. ” Osapuolikokouksen päätökset tarkoittavat sitä, että kansainvälisellä artikla 8(j)-työryhmällä on tulevaisuudessa paljon tehtäviä. Vaikka työryhmä on perustettu väliaikaiseksi, se on käytännössä kiinteä osa koko sopimusta. Suomessa osapuolikokouksen päätökset tarkoittavat lisää työtä biodiversiteettityöryhmälle sekä kansalliselle artikla (8j)-työryhmälle, jonka tulevaisuutta ja jatkoa käsitellään tänä syksynä” Näkkäläjärvi painottaa.   

Pertti Heikkuri ja Nilla Tapiola seuraamassa osapuolikokousta”. Kuva: Saamelaiskäräjät

 

 

“Merkillepantavaa on, että alkuperäiskansoja ei juurikaan ole edustettuina valtioiden delegaatioissa. Norja, Suomi ja Ruotsi ovat tässä poikkeus. Suurin osa alkuperäiskansoista on edustettuina kansalaisjärjestöjen ja verkostojen avulla. On todella tärkeää, että alkuperäiskansat ovat edustettuina järjestöjen kautta osapuolikokouksessa, mutta on kuitenkin hyvin valitettavaa, että heidän edustajiaan ei oteta osaksi valtioiden delegaatioita. Se, että saamelaiset ovat edustettuina valtioiden delegaatiossa kertoo valtioiden sitoutuneisuudesta alkuperäiskansaoikeuksien edistämiseen ja osallisuuden turvaamiseen. Suomi ei myöskään tehnyt artikla 8(j):hin liittyvissä asioissa kokouspäätöksiä, joista valtiolla ja saamelaiskäräjillä ei ollut yhteistä näkemystä. Pidän tätä todella hyvänä ja rakentavana asiana ”, Klemetti Näkkäläjärvi linjaa.