Osapuolikokouksessa eniten keskusteluja ja neuvotteluja vaativa asiakokonaisuus koski biodiversiteettisopimuksen rahoitusta ja valtioiden rahoitusosuutta eri sopimusinstrumenteissa. Nk. kehitysmaiden biodiversiteettitoimenpiteiden rahoittaminen ja tuen jakautuminen on ollut haasteellinen keskustelunaihe. Osapuolikokous päätti pitää voimassa vuoden 2012 sovitun rahoituspäätöksensä ja kaksinkertaistavaa kehitysmaille osoitetun kansainvälisen luonnon monimuotoisuuden rahoituksen vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi osapuolia kannustettiin tukemaan vapaaehtoisesti nk. kehitysmaiden luonnon monimuotoisuutta tukevia hankkeita. Osapuolikokous arvioi, että vuosittain luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen käytetään maailmanlaajuisesti 1,3 miljardia dollaria (n. 1,07 miljardia euroa). ” On selvää, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää lisärahoitusta ja EU:n ja muiden teollistuneiden valtioiden taloudellista tukea kehitysmaille. Teollistuneilla mailla on myös suuri vastuu luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta globaalisti.  Jos kehitysmaiden luonnon monimuotoisuus jatkaa heikkenemistään, sillä on globaali vaikutus maailman luontoon, talouteen, ihmisten terveyteen ja ilmastonmuutokseen.  Maapallon luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää kaikilta toimia”, puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi toteaa. 

Keskustelua aiheutti myös artikla 8(j)-työryhmän rahoitus. Pitkällisten keskustelujen jälkeen kansainvälisen artikla 8(j)-työryhmän budjetti otettiin osaksi koko sopimuksen budjettia. ” Tämä on hyvin tärkeä päätös. Aikaisemmin kaikki sopimusosapuolet eivät ole rahoittaneet kansainvälistä 8(j)-työryhmää. Artikla on keskeinen osa biodiversiteettisopimusta ja kaikilla valtioilla on vastuu alkuperäiskansojen perinteisen tiedon turvaamisesta. Päätös luo myös jatkuvuutta ja korostaa kansainvälisen yhteyden sitoutuneisuutta alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamiseen”, saamelaiskäräjien delegaatit Näkkäläjärvi, Tapiola ja Heikkuri iloitsevat kuin yhdestä suusta. 

Biodiversiteettisopimuksen hallintosihteeri Braulio Ferreira de Souza Dias kertomassa biodiversiteetin suojelun merkityksestä. Kuva: saamelaiskäräjät. 

 

 

Kokouksessa käsiteltiin myös biodiversiteetin tilaa. Huolestuttavaa on, biodiversiteetti köyhtyy yhä edelleen, erityisesti meriluonto ja koralliriutat. Kokouksessa hyväksyttiin kaksi uutta aavaa arktista merialuetta meriluonnoltaan arvokkaiksi alueiksi. Mukana on jo aiemmin nimetyt yhdeksän Venäjän aluevesien arvokasta aluetta. ”Merien suojelu erityisesti arktisella alueella on ratkaisevaa mutta hyvin haasteellista ilmastonmuutoksesta, merijään sulamisesta ja kansainvälispoliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta johtuen. Arktisen meriluonnon turvaaminen on hyvin ratkaisevaa monille arktiselle alkuperäiskansalle ja suojelua on kehitettävä yhä edelleen. Se, miten nämä arvokkaat merialueet suojellaan, jää ratkaistavaksi tulevaisuudessa”, Pertti Heikkuri ja Nilla Tapiola näkevä. 

Osapuolikokouksessa on keskusteltu laajasti  myös biodiversiteetin ja terveyden välisestä yhteydestä. Afrikassa puhjennut ebola-kriisi on tehnyt asian hyvin ajankohtaiseksi. ”On hyvä, että biodiversiteettisopimuksen yhteydessä on kiinnitetty huomiota terveyden ja luonnon väliseen yhteyteen. Alkuperäiskansat, jotka elävät luonnosta, ovat ensimmäisiä indikaattoreita luonnon tilasta koska luonnonmullistukset kuten ilmastonmuutos kohdistuvat voimakkaimmin juuri niihin, ja  kansojen hyvinvointi on sidoksissa luonnon monimuotoisuuteen ja puhtauteen”, Klemetti Näkkäläjärvi korostaa.  

COP 12-kokouksen pääteema oli biodiversiteetti ja kestävä kehitys. Suurena haasteena on, miten biodiversiteetin suojelu otetaan osaksi YK:n kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen tavoitteita.

Suomi järjesti kaksi oheistapahtumaa osapuolikokouksen yhteydessä, joissa nousivat esille myös alkuperäiskansojen oikeudet. Ensimmäinen oheistapahtuma käsitteli Euroopan Vihreän vyöhykkeen yhteistyötä ja ympäristönsuojelun merkitystä rauhassa. Vihreä vyöhyke kulkee Euroopan halki Jäämereltä Välimerelle. Koko Suomen itäraja kuuluu Vihreään vyöhykkeeseen ja saamelaiskäräjät osallistuu myös Vihreän vyöhykkeen yhteistyöhön. Tapahtuman puheenjohtajana oli kansanedustaja Pekka Haavisto.

Kansanedustaja Pekka Haavisto ja saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi. Kuva: Saamelaiskäräjät. 

 

 

” Osapuolikokous on tärkeä tapahtuma, koska alkuperäiskansoilla on aito mahdollisuus vaikuttaa. Silläkin on vaikutuksensa, että saamelaiset näkyvät kokouspaikoilla. Lisäksi kokoukset ovat mahdollisuus verkostoitua ja ajatuksia voi vaihtaa laajemminkin luonnonsuojelusta ja kaikille yhteisen luonnon tilasta sekä alkuperäiskansojen ja saamelaisten oikeuksista”, Nilla Tapiola ja Pertti Heikkuri painottavat. 

Meksikon ympäristöministeri Juan José Guerra Abud. Kuva: saamelaiskäräjät

 

 

Seuraava biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous COP 13 päätettiin järjestää Meksikossa Los Cabosin kaupungissa marraskuussa  2016. Meksiko markkinoi näyttävästi seuraavaa COP 13 –osapuolikokousta. ”Meksiko haluaa järjestää seuraavan osapuolikokouksen, koska Meksikon luonnon monimuotoisuus on hyvin rikas. Meksiko on sitoutunut kestävään kehitykseen ja biodiversiteetin suojeluun. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja biodiversiteetin heikkeneminen ovat välittömästi hoidettavia asioita. Biodiversiteetin suurin uhka on köyhyys,”  ministeri Abud kertoi tiedotustilaisuudessa 15.10.2014 Meksikon ympäristönsuojelutavoitteista.  

Klemetti Näkkäläjärvi, Nilla Tapiola ja Pertti Heikkuri Meksikon tulevaa COP-puheenjohtajuutta käsittelevässä tilaisuudessa. Kuva: Saamelaiskäräjät

 

  

 

 

Kokouksen kaikki päätökset löytyvät biodiversiteettisopimuksen sivuilta  kieliasun tarkistuksen jälkeen.