Saamelaiskäräjät on neuvotellut syyskuun lopusta lähtien hallituksen esitysluonnoksesta alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Ilo 169-sopimuksen ratifioimisesta oikeus- ja maa- ja metsätalousministeriöiden kanssa. Neuvottelut jatkuivat 28.10.2014 asti. Saamelaiskäräjien neuvottelijoina olivat saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi, I varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio ja II varapuheenjohtaja Heikki Paltto.

Yleiskokous hyväksyi sopimuksen ratifiointiasiakirjoihin liitettävän selityksen, joka koskee erityisesti yleissopimuksen artiklaa 14. Artikla 14 käsittelee maahan ja veteen liittyviä oikeuksia. Hallituspuolueet ovat hyväksyneet selityksen ja hallituksen esityksen perustelut. Hallituksen esitys Ilo 169-sopimuksen ratifioimisesta annettaneen eduskunnalle marraskuun alussa. 

” Syksy on ollut hyvin tiukka ja neuvottelut ovat olleet haasteelliset ja neuvotteluja on käyty saamelaiskäräjien ja valtion välillä kuin valtioneuvoston sisälläkin. Puheenjohtajisto neuvotteli viimeiseen asti saadakseen saamelaisille mahdollisimman hyvän neuvottelutuloksen. Sopimuksen ratifioimisessa oli kyse arvoista, saamelaisten historiasta, saamelaiskulttuurin perinteistä ja ennen kaikkea saamelaiskulttuurin tulevaisuudesta. Päätös on ollut varmasti monelle saamelaiskäräjäjäsenelle vaikea ja myös minullekin. Oman kantani sille, että päätin varovaisesti suositella yleiskokoukselle sopimuksen ratifiointia perustui viimeisessä vaiheessa saatuihin lisäyksiin selitykseen ja hallituksen esityksen perusteluihin, jotka antavat hyvän pohjan sopimuksen toimeenpanolle. Uskon, että ILO-sopimuksen ratifiointi luo edellytykset sille, että saamelaislapset ja nuoret saavat kasvaa rauhassa ilman vihapuhetta ja syrjintää, puhua saamen kieltä ja harjoittaa saamelaiselinkeinoja nykyistä paremmassa maailmassa” puheenjohtaja Näkkäläjärvi taustoittaa.

Neuvottelujen viimeisessä vaiheessa selitykseen johdanto-osaan lisättiin teksti, jossa Suomen valtio tunnustaa, että saamelaisilla on omia kulttuurisia, oikeudellisia ja historiallisia käsityksiä saamelaisten kotiseutualueen muotoutumisesta, nautinnasta, alueen omistuksesta ja hallinnasta. Lisäksi artikla 14 perusteluin otettiin saamelaisille hyvin tärkeä maininta saamelaisesta siitajärjestelmästä saamelaisten perinteisenä kulttuurisena ja elinkeinollisena instituutiona. 

” Olen iloinen, että yleiskokous tuki Ilo 169-sopimuksen ratifiointia. Sopimuksen ratifioinnin ehdot eivät olleet saamelaisten kannalta toivotunlaiset, mutta tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus. En usko, että olisimme voineet päästä parempaan neuvottelutulokseen. Jos  saamelaiskäräjät olisi ratifioinnin hylännyt, mahdollisuus olisi voitu menettää sukupolviksi. On hyvin tärkeää, että selityksessä Suomen valtio sitoutuu toimeenpanemaan Ilo 169-sopimuksen velvoitteet täysmääräisesti” II varapuheenjohtaja Heikki Paltto kertoi. 

”Minulle oli tärkeintä, että saamelaiskäräjät teki ratkaisunsa suurella äänten enemmistöllä ja saamelaiskäräjät näytti voimansa ja halunsa edistää saamelaisten oikeuksia. ILO 169-sopimus on hyvin tärkeä myös kolttasaamelaisille ja kolttien kyläkokous on ollut mukana sopimuksen ratifiointiprosessissa ja kolttasaamelaisten oikeudet on tunnustettu selityksessä. Uskon, että sopimuksen ratifiointi vahvistaa kolttien kyläkokouksen asemaa.” I varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio toteaa. 

”Saamelaisille on hyvin tärkeä, että selityksessä sitoudutaan kehittämään alkuperäiskansaoikeuksia. Eli Ilo 169-sopimuksen ratifiointi ei tarkoita sitä, että saamelaisten oikeusaseman kehittyminen pysähtyisi tai että kaikki oikeudet olisivat nyt ratkaistu. Suomi sitoutuu myös  arvioimaan yhdessä yhteisymmärryksessä saamelaiskäräjien kanssa sopimuksen toimeenpanoa. On ehdottoman tärkeää, että selityksessä Suomen valtio tunnustaa, että Suomi jatkaa työtä saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteuttamiseksi sekä yleissopimuksen määräysten ja velvoitteiden täysimääräiseksi täytäntöön panemiseksi kehittämällä lainsäädäntöä ja hallintoa yhteisymmärryksessä saamelaiskäräjien kanssa.  ” puheenjohtaja Näkkäläjärvi kertoo tyytyväisenä.

” Tämä on uusi alku Suomen valtion ja saamelaiskäräjien välisissä suhteissa ja myös uusi alku saamelaiskäräjille. Päätöksen myötä siirrämme katseemme menneisyydestä tulevaisuuteen ja annamme tuleville saamelaissukupolville ja saamelaiskäräjille nykyistä paremmat mahdollisuudet  toimia ja ylläpitää omaa kulttuuriaan. Yhdessä saamelaiskäräjälain uudistuksen kanssa tämä saamelaiskäräjät ja valtioneuvosto antavat hyvän perinnön tuleville sukupolville” puheenjohtajisto panee merkille tyytyväisenä.  

”Vaikka hallituspuolueet ovat sopimuksen ratifioinnista yksimielisiä, saamelaiskäräjien työ sopimuksen ratifioimiseksi ei pääty tähän. Saamelaiskäräjien tulee valmistautua useisiin valiokuntakuulemisiin ja tehdä tehokasta edunvalvontaa, jotta sopimuksen ratifioimiselle olisi eduskunnan laaja tuki” varapuheenjohtajat Sanila-Aikio ja Paltto pohtivat jo tulevia haasteita.