Olin tällä viikolla loppuviikon lomalla, jonka vuoksi blogin päivittäminen on jäänyt taas työkiireiden jalkoihin. Pahoittelen tätä blogini lukijoille. Kaksikielisen blogin laatimisessa menee myös paljon aikaa, mutta yritän kiristää tahtia.
Toissa viikolla saamelaiskäräjien, kolttaneuvoston, Lapin ympäristökeskuksen, metsähallituksen ja ympäristöministeriön perinteiset luonnonsuojelukäräjät pidettiin Pöyrisjärvellä ja Hetassa. Sää ei hellinyt meitä ja tutustuimme Pöyrisjärven ympäristöön syksyisessä sateessa. Esittelin käräjillä alueen poronhoitoa ja sen historiaa sekä ajankohtaisia asioita saamelaiskäräjillä. Ajankohtaisin asia on metsähallituksen hallintomallin muutos, josta on tihkunut vain vähän tietoja julkisuuteen. On valitettavaa, että uudistusta valmistellaan valtiovarainministeriössä eikä ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriössä, jotka ovat metsähallituksen ohjaavia ministeriöitä. Nostin alustavaksi keskusteluksi sen, että metsähallituksen hallintomallin tulisi säilyä ennallaan saamelaisten kotiseutualueella ainakin siihen asti kun saamelaisten maaoikeuskysymykset on ratkaistu ja koska Ilo 169-sopimuksen ratifiointiprosessi on kesken. Esittelin myös aloitettamme ympäristöasioiden esittelijän virasta saamelaiskäräjien yhteyteen sekä myös saamelaisten perinteisten elinkeinojen tarpeita. Luonnonsuojelukäräjät ovat hyvin miellyttävä tapahtuma ja päivien pääpaino oli vapaamuotoisessa keskustelussa ja mielipiteiden vaihdossa. Keskustelimme myös kaavoituksesta ja kun olimme Enontekiöllä niin kyseisen kunnan suunnittelemista kehittämishankkeista. Näkkälän paliskunnan poroisäntä toi myös omat näkemyksensä alueen poronhoitoa koskevista asioista.
Saamelaiskäräjät neuvotteli syyskuun alussa Saananjuuren asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta. Toin esille näkemyksen, että saamelaiskulttuuriin ja saamelaisporonhoitoon koskevia vaikutuksien arvioita tulisi tarkentaa ja vaikutuksia kansallismaisemaan tulisi selvittää. Esitin toiveenani myös, että asiaa käsiteltäisiin Kilpisjärven kehittämisen ohjausryhmässä, koska asia koskee koko Kilpisjärven kehitystä. Neuvottelussa sovittiin, että kaavoituksen edetessä pidetään toiset saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut.
Syyskuun alussa saamelaiskäräjät antoi laajan lausunnon Lapin maakuntasuunnitelmasta 2030. Maakuntasuunnitelma ohjaa maakuntaohjelman laadintaa ja maakuntakaavoitusta ja on pitkän aikavälin strategia. Esitimme että saamelaisten kotiseutualueelle tulisi laatia täysin oma strateginen osio. Valitettavasti lausuntojamme on päivittynyt hitaasti nettiin, mutta myös tämä lausunto pitäisi sieltä löytyä lähiaikoina.
Viime viikon maanantaina osallistuin Lapin yliopiston lukuvuoden avajaisiin. Samalla viikolla saamelaiskäräjät kävi saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut Lapin ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön kanssa saamelaisten kotiseutualueen vesistönhoitosuunnitelmista. Suunnitelmat oli laadittu hyvin ja perusteellisesti. Saamelaiskulttuurin tulevaisuudelle puhtaan veden turvaaminen on tärkeää. Esitin saamelaiskulttuurin ja elinkeinojen huomioimista vesienhoidon kannalta suunnitelmissa, joka myös luvattiin toteuttaa. Viikko sitten perjantaina oli saamelaiskäräjien yleiskokous. Yleiskokous piti järjestää kiireellä koska yleiskokous oli edellyttänyt kokouksen järjestämistä elokuussa vuoden 2008 vastuuvapauskysymysten myöntämisen osalta. Elokuu oli mahdoton kokousajankohta yleiskokouksen vaatimien selvityksien ja kesälomien johdosta. Valitettavasti kokous ei voinut käsitellä vastuuvapauden myöntämistä koska kokous ei ollut asian osalta päätösvaltainen. Tämä oli hyvin ihmeellistä, koska kokousta edeltävänä päivänä saamelaiskäräjien hallinto oli tarkistanut että kokoukseen osallistuu riittävästi käräjäjäseniä jotta kokous olisi päätösvaltainen. Yön yli mietittyään osa paikalle lupautuneista saamelaiskäräjäjäsenistä oli tullut toisiin aatoksiin. Kokous käsitteli saamelaiskäräjien lausuntoa Muotkavaaran tiehankkeesta. Olen tukenut kolttasaamelaisten itsehallintoa ja kolttasaamelaisten näkemyksiä tiehankkeessa vaikka minulle tärkeät poronhoidon edut eivät ole yhteneväisiä kolttasaamelaisten edun kanssa. Olen useasti tuonut esille, että kolttasaamelaisten itsehallintoa tulee tukea ja kehittää ja asiaa tulisi pohtia jos saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa aletaan kehittää. Kokous päätti siirtää asian ja edellytti kolttaneuvoston ja Paatsjoen paliskunnan neuvottelevan tiehankkeesta ja löytämään yhteisen kannan. Päätös syntyi äänestyspäätöksenä ja vastustin päätöstä. Päätös oli kaikin puolin valitettava, koska saamelaiskäräjillä ei ole ohjausvaltaa niin kolttaneuvostoon kuin Paatsjoen paliskuntaankaan eikä saamelaiskäräjät voi velvoittaa näitä tahoja mihinkään neuvotteluihin. Toivottavasti kolttaneuvosto ei koe yleiskokouksen päätöstä kolttien itsehallintoa loukkaavana.
Tämän viikon alussa pidettiin ympäristöministeriön asettaman artikla 8 (j)-työryhmän aloituskokous, seminaari, jossa käsiteltiin syksyn työohjelmaa, tulevia kokouksia ja esiteltiin biodiversiteettisopimusta, Suomen biodiversiteettipolitiikkaa ja artikla 8 (j):tä. Työryhmän työ on hyvin tärkeä, erityisesti koska näyttää siltä, että muuten saamelaisten aseman kehittäminen jää seuraavalle eduskunnalle. Artikla 8 (j):llä on merkitystä saamen kielen, opetuksen, saamenkielisten palvelujen ja perinteisten elinkeinojen kannalta. Työryhmän työ on keskeinen myös sen vuoksi, koska ympäristöministeriö pitää työryhmää hyvin tärkeänä ja on iloinen että artikla 8 (j):n toimeenpano alkaa Suomessa vihdoinkin. Myös kaikki osallistuvat ministeriöt ovat sitoutuneet työryhmän työhön. Työryhmä kokoontuu kuukausittain. Pidän tärkeänä, että saamelaiskäräjät osallistuu työryhmän työhön laajemmin kuin työryhmäedustajien kautta. Olemme parhaillaan valmistelemassa saamelaiskäräjien asiantuntijalautakunnille tietopakettia artikla 8 (j):stä ja pyydämme niiltä lausuntoa artiklan soveltamisesta omalla toimialallaan.
Tämänpäiväisessä (20.9.) Helsingin Sanomissa oli vaihteeksi hyvä uutinen maa- ja metsätalousministeriön toimialalta. Saamelaiskäräjät antoi kesäkuussa lausunnon metsälain uudistuksesta, käsittelin sitä blogissani 22.7.2009. Lausunnossamme esitimme metsälain kokonaisuudistusta, vastustimme lakiehdotusta ja edellytimme että metsänhoidon pitäisi perustua jatkuvan kasvun periaatteelle. Metsälakiehdotus oli HS-lehtitiedon mukaan saanut täystyrmäyksen ja ministeri Anttilan mukaan metsälain uudistamista varten perustetaan työryhmä, jossa pohditaan metsän jatkuvan kasvun periaatteita. Metsälaki viedään eduskuntakäsittelyyn perustuslain edellyttämien uudistusten osalta, muilta osin esitetyt muutokset vedetään pois. Ministeri Anttilan kanta on hyvä uutinen ja toivon, että hänen antamansa lupaukset lain uudistuksesta pitävät ja että työryhmään otetaan mukaan myös saamelaiskäräjien edustus. Tällä hallituskaudella tämä taitaa olla ensimmäinen lakiehdotus, jonka eteneminen pysäytetään lausuntokierroksen perusteella. Toivon että tällainen toiminta levisi laajemmallekin ministeriöihin, koska pääosin annetuilla lausunnoilla ei ole ollut suurta merkitystä lainvalmistelussa saamelaiskäräjien kokemusten mukaan.
Saamelaiskäräjien hallitus on kesäkuun kokouksessaan lähestyneet valtioneuvostoa kirjeellä ja on pyytänyt yhteiskokousta pääministerin, avainministerien ja saamelaiskäräjien kesken. Kyseisissä neuvotteluissa saamelaiskäräjät olisi halunnut saada tietoonsa valtioneuvoston jäseniltä sitovasti että aikooko Suomi edetä ns. kansallisessa saamelaiskysymyksen ratkaisussa ja Ilo 169-sopimuksen ratifioinnissa ja miten. Tämä kokous ei ole järjestynyt, ja vaihtoehtoisesti olemme yrittäneet järjestää asiassa pääministerin audienssia. Pääministerin kanslia on kieltäytynyt tapaamasta saamelaiskäräjiä ainakin tässä vaiheessa. Tämä on hyvin valitettavaa, koska saamelaiskäräjät olisi halunnut keskustella pääministerin kanssa ihmisoikeuspoliittisen selonteon toteuttamisesta ja kuulla pääministerin näkemyksistä hallituksen johtajana saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon kehittämisestä. Hallitusohjelmassa on sitouduttu saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon turvaamiseen.
Ensi viikolla olen hallintovaliokunnan kuulemisessa Alku-hankkeesta. Ensi viikko kuluu muuten lausuntojen läpikäymisessä ja erityisesti saamelaiskäräjien kannanoton valmistelussa metsähallituksen hallintouudistusasiassa. Asia on laaja ja tärkeä, eikä siitä ole tihkunut tietoa julkisuuteen kuin ripotellen. Lehtitietojen mukaan metsähallituksen hallintomalli lyötäisiin lukkoon parin viikon kuluttua talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Jos tiedot pitävät paikkaansa, se on hyvin surullista ja samalla tämän hallituksen politiikan mukaista. Myös Alku-hankkeessa hallintomallit lyötiin lukkoon salassa, jonka jälkeen asiassa aloitettiin julkinen keskustelu, päätösten perustelu ja lausuntokierros. Tällainen politiikka ei ole hyvää hallintoa. Saamelaiskäräjät yrittää saada tehtyä asiasta lausuntoesityksen ensi viikon elinkeino- ja oikeuslautakunnan kokoukseen kiireellisenä asiana ja sen jälkeen järjestää pikaisesti saamelaiskäräjien hallituksen kokouksen, jotta saamelaiskäräjien kanta ehtii valtioneuvostoon ennen talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokousta.
20.9.2009
Klemetti Näkkäläjärvi
sunnuntaina 20. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Hei,
ja kiitos blogipäivityksestä. Ei haittaa vaikka kirjoitus välillä viivästyisi, pääasia, että kuulemme tapahtumista, ja tapahtuneista asioista.
Saamelaiskäräjien kantaan koskien Lemmenjoen kullankaivuuta ja ehdotettua kaivoslakiuudistusta haluaisin kommentoida seuraavaa:
- kaikkien kommentoijien tulisi muistaa, että kullankaivajat olivat Lemmenjoen tuolla alueella ennen kansallispuiston perustamista - harjoittamassa elinkeinoaan. Puisto perustettiin heidän "päällä", luvaten, että elinkeino saa jatkua. Jos on hankalaa hyväksyä kullankaivu kansallispuistossa, siirretään kansallispuiston rajaa tuon alueen ulkopuolelle (kyseessä on noin promillesosa puistosta)
- jos yksittäisten ihmisten harjoittama kullankaivu Lemmenjoella ajetaan alas, ja maaperään jää kultaa, on aivan varma, ettei alasajosta mene kymmentä vuotta, kun monikansallinen kaivosyritys hakee kaivoslupaa tuolle alueelle - ja saa sen. Suomen valtio perustelee lupaa työllistämisnäkökohdilla.
- eri elinkeinot voivat elää ja olla rinnakkain: kaikki nykyiset toimijat mahtuvat puistoon. Poronhoito on aina elänyt rinnakkain muiden kanssa. Sitä ei kullankaivuualueet uhkaa. On lyhytnäköistä ja joustamatonta hyljeksiä vanhaa, omintakeista ja suomessa ainutlaatuista kultaperinnettä, tuolla pienellä Lemmenjoen alueella. Uhkaa kullankaivun voimistumiseen ei ole. Eikä ole eroa sillä, ajaako metsäuraa mönkijällään poronhoitaja tokan luokse vai kullankaivaja omille tiluksilleen. Sama jälki maahan jää. Tosin haitallisuudesta en puhu, koska valmiita uria käytetään.
Toivoisin kompromissivalmiutta ja joustavuutta neuvotteluihin, ja myötätuntoa siihen, että kullankaivun alasajo elinkeinona eittämättä muistuttaa sitä, kuin jos perinteistä poronhoitoa alettaisiin ajaa lain voimalla alas. Kumpaakaan en kannata.
Ei kansallispuiston tarkoituksena ole tehdä luonnosta museota, jossa ei saa edes hengittää, jottei lehti luonnottomasti putoaisi varvusta maahan. Luonto on elämää, ei elotonta, purkkiin laitettavaa.
Ruotsin puolella taisi olla esimerkki suunnitellusta kansallispuistosta, jonka alueella olisi estetty jopa porojen kulkeminen. Siis elävän luonnon pääsy puistoalueelle! Ihminen se on outo ja kummallinen...
Kiitos kuitenkin siitä että otat kantaa asioihin. Se on hyvä.
Hei ja kiitos kommenteista ja on mukava että seuraat blogiani.
Ymmärrän hyvin koneellista kullankaivuuta harjoittavien elinkeinonharjoittajien huolen ja on hyvä, että asiasta käydään rakentavaa keskustelua.
Saamelaiskäräjät ei vastusta kullankaivuuta emmekä vaadi esimerkiksi lapiokaivuun lopettamista. Tällaisia ajatuksia on ollut esillä. Kullankaivuu on vanha elinkeino alueella ja sillä on kulttuurista ja matkailullista merkitystä. Näen itse tärkeänä, että kullankaivuu- kulttuuri säilyisi Suomessa.
Saamelaiskäräjien tehtävänä on edistää saamelaiselinkeinoja, joihin kuuluvat poronhoito, kalastus, metsästys, keräily ja nykyisin myös pienimuotoinen matkailutoiminta. Tehtävämme on hyvin rajattu, tämän lisäksi työskentelemme kieli- ja kulttuurisektorilla. Saamelaiskulttuuri ja elinkeinot perustuvat luonnon kestävään hyödyntämiseen ja luonnon puhtauteen. Viime vuosikymmeninä ympäristönäkökulmat ovat nousseet suureen rooliin kaikilla yhteiskunnan eri sektoreilla ja luonnon puhtaus ja säilyminen tuleville sukupolville on noussut erityisesti ilmastonmuutoksen myötä hyvin tärkeäksi. Myös poronhoito on joutunut sopeutumaan uusiin ympäristövaatimuksiin. Luonnonsuojelu- ja kansallispuistoalueet ovat lisäksi tärkeitä virkistysalueita. Näistä lähtökohdista johdettu näkemyksemme on se, että koneellinen kullankaivuu ei sovi kansallispuistoalueelle. Ymmärrän että tilanne on epäreilu koneellista kullankaivuuta harjoittaville ja nykyiset kullankaivuusukupolvet joutuvat vastaamaan aiemmista virheistä joita lainvalmistelussa on tehty.
Ystävällisin terveisin, Klemetti Näkkäläjärvi
Selvä, kiitos vastauksestasi! Ymmärrän nuo perustelut - niistäkin huolimatta pidän mielipiteeni (niin kuin hyvässä keskustelussa pitääkin: asiat keskustelevat, ilman että niitä täytyy ottaa henkilökohtaisesti, ja perustellut kannat vuorottelevat. Monesti juuri tällaista keskustelua kaipaa!).
Ymmärrän tuolta kantilta nuo näkemykset, mutta silti toivoisi, että se arvo ja ainutlaatuisuus joka monisatavuotiseen kultaperinteeseen elinkeinona liittyy, tunnustettaisiin, ja että se painaisi vaakakupissa yhtä paljon, kuin muutkin arvot. Olen iloinen, että kerrot pitäväsi tärkeänä kullankaivukulttuurin säilymistä.
Maailma muuttuu, se on selvä. Ja niin saakin.
Pelkään vain sitä, että jos esim Lemmenjoen maaperään jää kultaa, tuleva (suunniteltu) kaivoslaki antaa monikansallisille yrityksille lähes nykyistä paljon helpommat (!) keinot perustaa alueelle kaivospiiri ja alkaa kaivaa alueella vielä suuremmassa mittakaavassa. Itse puollan sitä, että kulttuuri jatkaisi yksityisten kaivajien toimesta. Ei monikansallisten suuryhtiöitten, jotka piittaavat ainoastaan taloudellisesta hyödystä.
Eikai voi olla niin, että jos Lemmenjoella on ollut pitkä kullankaivuuperinne, että pelkästään tähän perusteeseen nojautuen voidaan uusia tulijoida toivottaa tervetulleiksi kulta-alueelle vaikka alue on liitetty kansallispuistoon vuonna 1971.
Kyseessähän ovat aivan eri henkilöt kuin ne, jotka olivat siellä ennen kulta-alueen liittämistä puistoon. Nykyiset kaivajat ovat tulleet alueelle vasta puistoon liitoksen jälkeen.
Ei kansallispuistosta varmaankaan ole tarkoitus tehdä museota, mutta ei kansallispuistoon myöskään tietyömään näköiset maanmuokkaustoimnpiteet voi millään kuulua.
On kyse elinkeinosta. Siitä, mistä ihminen saa leipänsä, ja ehkä leivän päällekin joskus jotain.
Laitetaan asia poikki nyt, antaa nykyisten kaivajien kaivaa elämänsä loppuun (ehkä max 30 v) ja sen jälkeen elinkeino on historiaa - luonnollisen poistuman kautta.
Siinähän olisi hyvä ratkaisu, jossa molemmat puolet tulevat vastaan.
Mutta ymmärretään se, että mikäli maahan kultaa jää, miten estätte monikansallisten kaivosyhtiöitten tulon? Tai, jos Metsähallitus yhtiöitetään, niin millä estätte sen, ettei metsähalitus ala myydä turistikaivuu"lupia" ja rahastaa sillä asialla..
Asiassa on monta puolta. Yritetään olla sovussa silti keskenämme, eikö totta.
Jos Metsähallitus yhtiöitetään, niin on itse piru irti... (silloin myydäät maat ja metsät, kämpät, puistot ja koko luonto. Kun on rahasta kyse, yhtään millään muulla ei ole merkitystä).
Kehoitan olemaan varpaisillaan.
Ei Metsähallitus voi myydä valtion maaomaisuutta ilman omistajan suostumusta. MH:n rooli valtion maihin on vastaava kuin rengillä ja isännällä (emännän kanssa voi olla eri rooliakin...)
Mitä tahansa Metsähallituksen organisaatiossa tapahtuukaan, niin valtio pitänee huolta maistaan. eduskuntahan tuon organisaatiouudistuksen loppujen lopuksi siunaa. Ehkä tässä tilanteessa hyvä, ettei tämä hallitus ehdi sitä päättämään...
Onko tämä Saamelaiskäräjien virallinen tiedotuskanava käräjien ajankohtaisista asioista ja toimintatavoista? (Logo alareunassa)
Hei kaikille kommentoijille,
hyvä että saamelaisia koskettavista asioista käydään keskustelua. Vastaan lyhyesti muutamiin kommentteihin. Tämä blogi ei ole Saamelaiskäräjien virallinen tiedotuskanava vaan Saamelaiskäräjien puheenjohtajan tiedotuskanava kuten blogin nimestä selviää. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja on Saamelaiskäräjien yksi toimielin. Saamelaiskäräjien tiedotteet löytyvät Saamelaiskäräjien kotisivuilta tiedotteet – osiosta.
Hyvä että Metsähallituksen tulevaisuudesta keskustellaan, koska se koskettaa merkittävällä tavalla koko Suomen kansaa ja erityisesti saamelaisten oikeuksia. Olisi todella hyvä, että kansalaiskeskustelu asiassa aktivoituisi koska asia on hyvin tärkeä. Saamelaiskäräjien hallitus käsittelee seuraavassa kokouksessaan 15.10 kannanottoaan Metsähallituksen hallintomalliksi.
Terveiset työmatkalta Helsingissä,
Klemetti Näkkäläjärvi
Lähetä kommentti