Alueidenkäyttöneuvottelujen terveisiä

Perjantaina olin yhtenä saamelaiskäräjien edustajana neuvottelussa ympäristöministeriön virkamiesten kanssa valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT), jotka toimivat aluesuunnittelun ja kaavoituksen perustana. Saamelaiskäräjät oli toimittanut asiasta aikaisemmin lausunnon, mutta itse halusin tuoda esille asioita, jotka mielestäni tulisi huomioida valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Esitän tässä muutamia näkökohtia, joita toin neuvotteluissa esille.

Mielestäni alueidenkäytön suunnittelu on paras keino ehkäistä tulevia ristiriitoja. Huolellinen ja osallistuva alueidenkäytön suunnittelu, selkeinä ja yksiselitteisinä ohjeina ehkäisee epäselvyyksiä ja luo varmuutta ja luottamusta tulevaisuuteen sekä luo jatkuvuutta alueidenkäyttöön. Ympäristöministeriön nykyiset ehdotukset alueidenkäytön tavoitteista eivät mielestäni tue tätä. Suurimpina ongelmia kaavoituksessa pidän sitä, että saamelaiskulttuuriin liittyville elinkeinoille ja kulttuurille ei ole olemassa omia kaavamerkintöjä ja toisaalta myös sitä, että saamelaiseen kulttuuriin ja elinkeinoihin liittyviä rakennuksia, rakenteita, reittejä ja henkistä perintöä ei ole kattavasti inventoitu ja selvitetty. Saamelaiskäräjät tulisi ottaa paremmin mukaan päättämään alueidenkäytöstä. Alueidenkäytön valmistelussa tulee ottaa huomioon lisäksi saamen kielilain vaatimukset.

Toinen keskeinen vaatimus koskee kulttuuriympäristön säilymisen rahoitusta. Olenkin ehdottanut ympäristöministeriölle, että ministeriön tulee siirtää saamelaisen kulttuuriympäristön hoidon rahoitus saamelaiskäräjien kautta myönnettäväksi. Samoin TE-keskuksien kautta kanavoituva tuki saamelaisen perinneympäristön vaalimiseen tulee siirtää saamelaiskäräjien kautta myönnettäväksi. Saamelaiskäräjien kulttuuri-itsehallinto koskee sekä aineellista ja henkistä perintöä, ja saamelaiskäräjien tärkeänä tehtävänä on säilyttää saamelaisten kotiseutualueen henkinen ja aineellinen perintö parhaalla mahdollisella tavalla tuleville sukupolville

Otin ympäristöministeriölle jättämässäni muistiossa esille myös yksittäisiin tavoitteisiin liittyviä asioita. Mielestäni saamelaiskäräjien tulee toiminnassaan ajatella kokonaisvaltaisesti saamelaisten etua myös arkielämään liittyvissä asioissa. Alueidenkäyttösuunnittelu on keskittynyt laajalti taajamia koskettaviin asioihin, joita ei voi soveltaa haja-asutusalueelle. Alueidenkäytön yhtenä tavoitteena on energiahuollon kehittäminen. Saamelaisten kotiseutualue on epäedullisessa asemassa taloudellisesti ja energiahuollon kannalta, koska saamelaisalueella ei ole kaukolämpömahdollisuuksia ja valta-osa lämmityksestä tapahtuu öljyllä. Saamelaisten kotiseutualue voisi toimia kokeilualueena uusien uusiutuvien energialähteiden kokeilussa (esim. maalämpö). Myös jätehuollossa ja kierrätyksessä tulisi mahdollistaa se, että saamelaisten kotiseutualueella on samanarvoiset mahdollisuudet kierrätykseen ja kestävän kehityksen mukaiseen jätehuoltoon. Toinen keskeinen asia on tuulivoiman lisääminen, joka on alueidenkäyttötavoitteissa mukana. Minun näkemykseni mukaan saamelaisten kotiseutualueella tuulivoimapuistot eivät saa haitata poronhoitoa. Tuulivoiman hyödyntämistä suunniteltaessa asiasta on neuvoteltava alueella olevien paliskuntien ja saamelaiskäräjien kanssa.

Käytin aikani tehokkaasti ja tapasin pikaisesti myös oikeusministeriön edustajan, jonka kanssa keskustelimme ajankohtaisista saamelaisia koskettavista asioista. Tapasin myös saamelaista poromiestä edustavan asianajajan, joka valmistelee oikeustapausta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

19.02. Klemetti Näkkäläjärvi