Jahkailu jatkuu Suomen alkuperäiskansapolitiikassa

Torstaina Valtioneuvosto hyväksyi ihmisoikeuspoliittisen selonteon annetavaksi Eduskunnalle. Eduskunta laatii ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta mietinnön tämän syksyn aikana. Valmistelusta vastaavat asiaan liittyvät valiokunnat. Ihmisoikeuspoliittinen selonteko annetaan kerran vaalikaudessa ja se on tärkein Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa ohjaava asiakirja. Kyseessä on neljäs selonteko. Selonteossa käsitellään ensimmäisen kerran ihmisoikeustilannetta Suomessa, aiemmin selonteot ovat keskittyneet vain tavoitetilan ilmaisuun. Kaikki Suomen antamat ihmisoikeuspoliittisen selonteot löytyvät ulkoministeriön sivuilta: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=34787&contentlan=1&culture=fi-FI Selonteot ovat valitettavasti vain suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Saamelaiskäräjät on lausunnossaan 12.3.09 vaatinut selonteon kääntämistä saameksi.

Julkisuudessa ihmisoikeuspoliittisen selonteon on herättänyt keskustelua oikeastaan vain kahdesta asiasta: ihmisoikeuselimen perustamisesta ja ILO 169-sopimuksen ratifioinnista. Hallitus on päättänyt perustaa ihmisoikeusinstituution eduskunnan oikeuskanslerin viraston yhteyteen. Tämä on hyvä uudistus ja Saamelaiskäräjät on lausunnossaan myös sitä tukenut. ILO 169-sopimuksen ratifiointi on otettu selontekoon selvitettäväksi tavoitteeksi. Sanamuodot ovat vaihdelleet, mutta ihmisoikeuspoliittisissa selonteoissa vuodesta 1998 asti Ilo 169-sopimuksen ratifiointi on säilynyt tavoitteena. Hallitus on pysynyt loogisena hallituspohjasta riippumatta sopimuksen ratifioinnissa. Aina tavoite on jäänyt toteutumatta ja niin jää nytkin oikeusministeri Tuija Braxin 4.9 Lapin radiolle antaman haastattelun perusteella. Haastattelussa hän toteaa, että tällä vaalikaudella on tarkoitus luoda edellytyksiä sopimuksen ratifioinnille. Itse ratifiointi jäisi seuraaville hallituksille kuten ennenkin. Toivon tietenkin että näitä edellytyksiä luotaisiin, mutta olen hyvin skeptinen.

Valtioneuvosto ei ole yli kahden toimintavuotensa aikana päässyt yksimielisyyteen miten saamelaisten aseman parantamisessa edetään ja hallituskautta on jäljellä enää kolmannes. Julkisuuteen asiasta annetaan ristiriitaisia tietoja, maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri Jouni Lind viime keskiviikon Lapin Kansassa totesi, että hallitus keskustelee saamelaisten aseman parantamisesta tänä syksynä ja laatii esityksen jouluun mennessä, jolloin ottaa Saamelaiskäräjät neuvotteluihin mukaan ja tuo esityksen siis Saamelaiskäräjien hyväksyttäväksi. Oikeusministeri puolestaan sanoo toivovansa, että neuvottelut Saamelaiskäräjien kanssa yritetään aloittaa mahdollisimman pian ja tavoite sisältyy myös ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon. Mikäli tavoitteena on luoda edellytykset Ilo 169-sopimuksen tulevalle ratifioinnille, niin neuvottelujen tulee sopimuksen edellyttämällä tavalla tapahtua yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa. Valtiosihteeri Lindin mallissa näin ei käy. Siinä tapauksessa pelkona on myös se, että jos Saamelaiskäräjät ei hyväksy ministeriöiden neuvottelemaa esitystä, Saamelaiskäräjät leimataan syntipukiksi sopimuksen ratifioimattomuuteen. Brax on Lapin radion haastattelussa rajannut maaoikeuskysymyksen tulevien neuvottelujen ulkopuolelle, ja neuvottelut käytäisiin vain siitä, miten saamelaiskäräjien ääni ja vaikutusvalta vahvistuu ja tulee niin merkittäväksi että ILO:n artiklan 14 ja 15 kriteerin vaatimukset täyttyvät. Saamelaiskäräjille käyvät kaikki neuvottelut, joissa tavoitteena on saamelaisten aseman vahvistaminen, mutta Ilo 169-sopimuksen ratifiointi edellyttää yksiselitteisesti maaoikeuskysymyksen ratkaisua.

Ilmeisesti Tasavallan Presidentin voimakkaan vetoomuksen johdosta Ilo 169-sopimuksen ratifiointi säilyy Suomen valtion ihmisoikeuspoliittisena tavoitteena. Kesällä Saamelaiskäräjien saamien tietojen mukaan näytti siltä, että hallitus olisi ollut poistamassa tämän tavoitteen. On tietenkin hyvä, että ilo-ratifiointi on säilynyt edelleen tavoitteena. Tasavallan presidentti on Ilo 169-sopimuksen ratifioinnin tavoitteellaan luonut Suomen ihmisoikeuspolitiikan linjan jo ensimmäisessä ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa 1990-luvun lopulla ollessaan ulkoministerinä.
Neuvottelujen edellytykset eivät ole hyviä, mikäli hallitus aikoo toteuttaa Ilo 169-sopimuksen ratifioinnissa ihmisoikeuspoliittisen selonteon muotoilua, joka on sanatarkasti seuraava: Asiassa vuosien varrella tehtyjen ehdotusten tavoitteena on ollut saavuttaa tasapainoinen, Suomen kansainväliset velvoitteet täyttävä ratkaisu, jossa saamelaisten ohella myös muu paikallinen väestö pääsee vaikuttamaan asuinalueidensa käytön järjestelyihin. Saamelaiskäräjät on lukuisesti todennut että paikallinen väestö on epämääräinen käsite ja lainsäädännössä tuntematon. Ilo 169-sopimus koskee vain alkuperäiskansaa. Mikäli muotoilu toteutuisi, se tarkoittaisi sitä, että saamelaisten kotiseutualueen kuntalaisille annettaisiin alkuperäiskansaoikeuksia maan hallinnan ja omistuksen osalta. Edellytykset neuvotteluille eivät ole hyvät, mikäli valtioneuvosto haluaa antaa myös kuntalaisille samanlaiset mahdollisuudet vaikuttaa alueen hallintoon kuin alkuperäiskansalle. Ilo 169-sopimuksen ratifiointi ei tule yhtään sen helpommaksi, jos alkuperäiskansaoikeuksia annetaan muulle väestönosalle, vaan se tulee vaikeammaksi koska tilanne olisi Ilo-sopimuksen vastainen.

Minua ihmetyttää miten vaikeaa asiasta päättäminen voi olla. Tämä hallitus on toimintakautenaan tehnyt päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkien suomalaisten elämään ja joita kohtaan on suurta vastustusta - Alku-hanke, yliopistolaki, pakolaisten vastaanottamiseen liittyvien kulujien siirtäminen kehitysyhteistyövaroihin vietiin esimerkiksi läpi hyvin nopeasti. Pelot, että saamelaisten oikeuksien vahvistaminen syrjisivät suomalaisia, ovat turhia. Ilo 169-sopimuksen ratifiointi ei tule puuttumaan perustuslailliseen kunnalliseen itsehallintoon eikä yksityisomaisuuden suojaan (maanomistus) ainakaan Saamelaiskäräjien vaatimuksesta. Mikä tahansa ratifioinnin malli tulisi olemaankin, on selvää, että Saamelaiskäräjät noudattaa tinkimättä Suomen lakeja kuten aina.

Odotamme kuitenkin mielenkiinnolla neuvotteluja, mikäli ne järjestetään. Koska maaoikeuskysymykseen ei neuvotteluissa oteta kantaa, neuvottelut tulisikin käydä saamelaiskäräjien, oikeusministeriön, opetusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, valtiovarainministeriön ja pääministerin kesken. Suomelle ILO 169-sopimuksen ratifiointi on mainekysymys, kuten presidentti Tarja Halonenkin on todennut Sevettijärvellä. Suomi neuvoo muita maita YK:ssä paljonkin, ja uskottavuus tälle menee jos Suomi ei hoida omia velvoitteitaan. Suomi hakee myös YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä ja tällöin erityisesti tulisi ILO 169-sopimus olla ratifioitu. Suomen kansainvälisessä ihmisoikeuspoliittisissa tavoitteissa todetaan, että Suomi pyrkii vahvistamaan alkuperäiskansojen asemaa edistämällä YK:n yleiskokouksen vuonna 2007 hyväksymän, alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän julistuksen tavoitteiden toteutumista ja jatkamalla tukeaan YK:n alkuperäiskansaelinten toiminnalle. Tavoite on hyvä ja kannatettava. Mutta myös kotimaassa tulee toteuttaa alkuperäiskansajulistusta, muuten Suomen toiminta jää hyvin ristiriitaiseksi. Kansainvälisen alkuperäiskansapolitiikan osalta olisin toivonut, että ihmisoikeuspoliittinen selonteko olisi konkretisoinut miten tätä tavoitetta toteutetaan. Tavoitteen tulisi näkyä Suomen toiminnassa YK:ssa, kehitysyhteistyömäärärahojen jakamisessa ja alkuperäiskansojen demokratiahankkeiden kehittämisessä.

Ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa oli jotakin hyvää. Saamelaiskäräjien sinnikkäät esitykset ja Suomen saamat suositukset YK:lta ja Euroopan Neuvostolta ovat johtaneet siihen, että hallitus on asettanut tavoitteekseen saamen kielen elvyttämisohjelman laatimisen. Tämä on positiivinen uutinen ja toivon että asia otetaan ensi vuoden budjettiin ja työ aloitetaan heti. Budjettiriihen tuloksien perusteella asia kuitenkin taitaa taas siirtyä, koska asiaa ei löydy budjettiesityksestä, ainakaan vielä. Saamelaiskäräjien hallitus tulee antamaan kannanottonsa ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta ensi kokouksessa ja teemme omat ehdotuksemme miten asiassa tulee edetä. Saatamme kannanottomme kansainvälisten ihmisoikeuselimien tietoon.

Saamelaiskäräjien antamasta lausunnosta ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon on huomioitu valitettavan vähän. Lausunto löytyy Saamelaiskäräjien kotisivuilta lausunnot 2009-osiosta. Selonteossa todetaan, että Saamelaisnaiset kohtaavat edelleen moninkertaista syrjintää, ja heillä on mm. vaikeuksia saada asianmukaista terveydenhuoltoa Pohjois-Suomen lääkäripulan vuoksi. Lisäksi saamelaispolitiikassa ei oteta huomioon sukupuolinäkökulmaa ja saamelaisnaisten poliittinen edustus on riittämätön sekä saamelaiskunnissa että valtakunnan tasolla.

Saamelaiskäräjät on 12.3.09 lausunnossaan vastanneet tähän muotoiluun näin: Pohjois-Suomen lääkäripula, saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen puutteellisuus ja pitkät etäisyydet eivät ole vain saamelaisnaisten ongelma, vaan ongelma koskettaa kaikkia saamelaisia. Saamenkieliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaikille saamelaisille yhtä puutteellisia, eikä niitä voi pitää erityisesti saamelaisnaisia syrjivänä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta ei voida puhua moniperustaisesta syrjinnästä, vaan kyse on rakenteellisesta syrjinnästä, joka koskee kaikkia saamelaisia.

Saamelaiskäräjät on naisistunut viime vaaleissa. Nykyisin saamelaiskäräjien jäsenistä on yhdeksän (9) naista eli yli 40 % käräjäedustajista. Saamelaiskäräjien 1 varapuheenjohtaja on nainen. Saamelaisnaisilla on kaksi lautakuntapuheenjohtajuutta ja kolme varapuheenjohtajuutta (yhteensä viidestä lautakunnasta). Saamelaiskäräjien hallitus on päättänyt laatia saamelaiskäräjille tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Saamelaisnaisilla ei voi olla täten vaikeuksia päästä saamelaispolitiikkaan. Saamelaisnaisten osalta syrjivänä voi pitää nykyistä yhteiskuntarakannetta, joka vaikeuttaa ja estää saamelaisnaisten osallistumisen perinteisiin elinkeinoihin ja erityisesti poronhoidon harjoittamisen. Tähän tulisi maa- ja metsätalousministeriön puuttua.

Palaan muihin ajankohtaisiin asioihin ja kokouskuulumisiin seuraavassa blogissani.

Rovaniemellä 6.9.09

Klemetti Näkkäläjärvi