Heinäkuun alkupuolella osallistuin Utsjoen lohiriehaan. Tilaisuudessa pitämäni avauspuhe löytyy saamelaiskäräjien puheet-osiosta (http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_docman&Itemid=185 ). Osallistuin itse myös kalastuskilpailuun, mutta onni ei ollut myötä ja venekuntamme jäi ilman saalista. Lohirieha oli mukava tapahtuma ja se oli erinomaisesti järjestetty.
Kesälomien aika on ollut perinteisesti vaikea myös uutisvälineille, koska kesällä on ollut hankala löytää uusia uutisia. Tämän havaitsin erityisesti Yle saamelaisradion osalta, joka alkoi uutisoida uudelleen neljä kuukautta sitten uutisoimaansa aihetta. Asia koski Lapin ja Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin opetuksen järjestämistä. Saamelaiskäräjäthän on puheenjohtajansa päätöksellä vaatinut asiassa saamelaiskäräjälain § 9 mukaisia neuvotteluita, koska saamelaiskäräjälain mukaisesti laajasti saamelaisia koskettavissa asioissa, kuten kyseisessä koulutushankkeessa, on neuvoteltava saamelaiskäräjien kanssa. Tällaisia neuvotteluja ei ole käyty sinä aikana, jolloin olen toiminut puheenjohtajana. Saamelaisradion kesätoimittajat olivat ymmärtäneet asian siten, että saamelaiskäräjät olisi vastustanut selvitysmiehen nimittämistä ja valintaa saamelaiskulttuurin korkeakouluopetuksen suunnitteluun. Jouduin korjaamaan kesätoimituksen virheellistä uutisointia, koska saamelaiskäräjät ei voi eikä halua puuttua muiden viranomaisten rekrytointeihin. Kritiikkini koski vain sitä, että yliopistot ovat sivuuttaneet saamelaiskäräjälain mukaisen neuvotteluvelvoitteen suunnitelmissaan. Neuvotteluvelvoite koskee yksiselitteisesti myös yliopistojen autonomiaan kuuluvia asioita aivan kuten myös muiden itsehallinto-elimien, kuten esim. kuntien itsehallintoon kuuluvia asioita. Saamelaiskäräjät on aina johdonmukaisesti valittanut jos saamelaiskäräjälain § 9 neuvotteluja ei ole käyty jopa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Näin kesällä minulla on ollut hieman enemmän vapaa-aikaa ja olen päässyt lukemaan myös tutkimuskirjallisuutta. Erityinen mielenkiintoni on kohdistunut sinänsä työhönikin liittyviin saamelaisten maaoikeuksia käsitteleviin tutkimuksiin, jotka on laadittu edellisen oikeusministerin tilaustutkimuksena ja näiden pohjalta laadittuihin väitöskirjatutkimuksiin. Tilaustutkimuksista yksi on tehty Lapin yliopistossa ja kolme Oulun yliopiston historian laitoksella, ja joista myöhemmin on valmistunut kaksi väitöskirjaa. Hankkeen tutkijoista Joona, Embuske ja Hiltunen ovat kevään ja kesän mittaan kirjoitelleet kiivaasti Lapin Kansan sivuille puolustellen omia tutkimuksiaan ja täten myös edustamiaan yliopistoja. Heidän pyrkimyksenä on ehkä ollut yrittää vaikuttaa suunniteltuun työryhmätyöskentelyyn, jossa oikeusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö ja saamelaiskäräjät työskentelevät Suomen lainsäädännön saamiseksi tasolle, joka mahdollistaa ILO 169-sopimuksen ratifioimisen.
Tutkimuksellisessa mielessä tällainen toimintatapa on ennenkuulumatonta, koska tutkimukset ja niiden oikeellisuus käsitellään tieteellisissä foorumeissa, ei Lapin Kansan mielipidepalstalla. Kyseiset tutkimukset ja niiden epätieteellisten tulosten hyväksyntä Oulun ja Lapin yliopiston nimissä antavat minulle yhä enemmän perusteita näkemykselleni siitä, että saamelaista yliopistohanketta tulee tukea, edistää ja tehdä se mahdolliseksi. Tieteen riippumattomuus ei ole toteutunut kyseisissä yliopistoissa tehtyjen maaoikeustutkimusten osalta. Saamelaistutkimus tarvitsee oman yliopistonsa, joka on irrallinen kansallisista, poliittisista ja yliopistopoliittisista motiiveista – ja tietenkin sen tulee olla riippumaton myös saamelaispolitiikasta. Saamelaistutkimus tarvitsee riittävät resurssit – kansallisten yliopistojen budjeteissa saamelaistutkimuksen turvaaminen ei ole ykkösprioriteetti. Yliopistokoulutuksella pystymme parhaiten turvaamaan saamen tutkimuksen korkean tason ja saamaan osaavaa työvoimaa saamelaisten kotiseutualueelle.
Heinäkuuta kutsutaan perinteisesti mätäkuuksi ja heinäkuussa monet tavoittelevatkin helppoa palsta- ja medianäkyvyyttä, koska hyvistä uutisista on pulaa. Suomen saamelaisten keskusjärjestö, jossa on jäsenenä noin kolmasosa kaikista Suomen saamelaisyhdistyksistä, on lähettänyt oikeusministeriölle ja medialle vaatimuksen päästä osalliseksi jo edellä mainittuun työryhmään. Vaatimus on vähintäänkin yllättävä, epärealistinen ja ihmeellinen. Kansalaisjärjestötoimintaan ei kuulu poliittinen toiminta ja saamelaisia voi edustaa virallisissa yhteyksissä vain vaaleilla valittu elin eli saamelaiskäräjät. Työryhmä kuulee työssään saamelaisjärjestöjä tasapuolisesti. Saamelaiskäräjät ei kannata tai tue yhden järjestön poliittisia pyrkimyksiä. Tähän asiaan olen viitannut laajemmin Vuotson Lapin markkinoilla pitämässäni tervehdyspuheessa, joka sekin löytyy saamelaiskäräjien www-sivuilta puheet-osiosta.
Lauantaina 25.7. olin todellakin Vuotson Lapin markkinoilla. Markkinat olivat miellyttävä kokemus. Erityisen iloinen olin siitä, miten vahvasti saamelaiskulttuuri oli esillä markkinoiden ohjelmistossa. Markkinoilla oli myynnissä paljon laadukkaita ja aitoja saamelais- ja peräpohjalaisen alueen käsitöitä ja myös Kuolan alueen saamelaiset Luujärven alueelta olivat käsitöineen markkinoilla. Oli hienoa havaita, että perinteinen ja aito markkinaperinne on säilynyt.
Elokuun alkupuolella alkavat kiireet, koska silloin virastot saamelaiskäräjien tavoin ovat avanneet ovensa ja myös saamelaiskäräjien edunvalvontatyö lisääntyy. Elokuun alussa on jo muutamia saamelaiskäräjälain mukaisia neuvotteluja.
Vuontisjärvellä 27.07.08
Klemetti Näkkäläjärvi
sunnuntaina 27. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
"Tulevaisuuden kannalta olisi korkea aika taata äänestäjille sen ansaitsema oikeusturva vaalijärjestelmää muuttamalla, koska nykyisen järjestelmän mukaisesti saamelaiskäräjäjäsenet ovat vastuussa tekemisestään vain itselleen ja käytännössä he toimivat käräjillä itsenäisesti ilman taustaryhmittymiä. Nykyisten valitsijayhdistysten yksittäisten jäsenten sijaan tulisi luoda uusi järjestelmä, jossa saamelaisyhdistykset ja -puolueet voisivat asettaa ehdokkaansa vaaleihin. Äänestäjä voisi valita eri vaaliohjelmien väliltä itselleen sopivimman ja ehdokkaat olisivat vastuussa taustaryhmittymilleen politiikan tekemisestä. Tämä vahvistaisi edustuksellista demokratiaa. Saamelaispolitiikan tekeminen tulee turvata yhdistyksille ja saamelaispuolueille suunnattavan tukijärjestelmän kautta." Klemetti Näkkäläjärvi vaaliohjelmassaan ennen vaaleja.Saamelaisten kansalaisjärjestöjen esitys päästä yhdeksi neuvotteluosapuoleksi maaoikeuskeskusteluun on juuri sitä poliittista työtä, jota varten kansalaisjärjestöjä on kautta maailman sivun perustettu.
Kiitos kommentista.
Mukavaa että vaaliohjelmaani luetaan, seurataan ja tarkistetaan toiminko vaaliohjelmani mukaisesti.
Arvoisa lukijani. Olit huomioissasi yhdistänyt vaaliohjelmani kohdan, jonka takana olen täysin, että saamelaiskäräjillä pitäisi alkaa toimia oma saamelainen puoluejärjestelmänsä siihen, että edustukselliseen demokratian työskentelyyn tulisi osallistua kansalaisjärjestö. Tätä jälkimmäistä en ole missään vaiheessa sanonut vaaliohjelmassani eikä sitä voi niin ymmärtää. Tuet ilmiselvästi saamelaisen keskusjärjestön vaatimuksia päästä osalliseksi oikeusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja saamelaiskäräjien muodostamaan työryhmätyöskentelyyn, jonka tarkoituksena on tehdä ehdotuksensa Suomen lainsäädännön saattamiseksi tasolle, joka mahdollistaa ILO 169-sopimuksen ratifioimisen. Vaaliohjelmassani esitin, että saamelaiskäräjillä tulisi toimia suomalaisista puolueista irrallisia poliittisia saamelaispuolueita, jotka voisivat toimia saamelaisyhdistyksien pohjalta. Mikäli poliittista tahtoa tällaiselle uudistukselle löytyy, se edellyttäisi saamelaiskäräjälain muutosta. Olen itse tällaisen mallin kannalla, koska se mahdollistaisi laajemman toimijajoukon osallistumisen saamelaiskäräjien toimintaan, antaisi äänestäjille nykyistä enemmän oikeusturvaa äänelleen ja toisi myös vaaliohjelmat osaksi saamelaiskäräjävaaleja.
Nykyisin tällaisia poliittisia saamelaisjärjestöjä ei ole ja esimerkiksi saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta ei anna taloudellista tukea yhdistysten poliittiselle toiminnalle. Ehdotukseni poliittisesta puoluetoiminnasta saamelaiskäräjillä ei ole millään lailla ristiriitainen näkökulmani kanssa siitä, että saamelaiselle keskusjärjestölle ei voi myöntää jäsenyyttä ko. työryhmässä. Vaikka vaaliohjelmani toteutuisikin poliittisten puolueiden/yhdistyksien osalta saamelaiskäräjillä, kansalaisjärjestöt eivät silloinkaan voisi osallistua vastaaviin työryhmiin jäseninä tai asiantuntijoina, joissa edellytetään edustuksellisuutta ja jotka kuuluvat saamelaiskäräjien lailla ohjattuun kulttuuri-itsehallintoon.
Kannatan kansalaisjärjestötoimintaa, mutta en pidä sitä hyvänä, että kansalaisjärjestötoiminta sekoitetaan edustukselliseen demokratiaan ja poliittiseen työhön. Kansalaisjärjestöillä voi olla paljon annettavaa, myös saamelaisten maaoikeuksia käsittelevissä kysymyksissä ja saamelaiskäräjät huolehtii siitä, että kaikkia saamelaisjärjestöjä kuullaan tasapuolisesti myös mainitussa työryhmätyöskentelyssä. Toistan vielä kerran – kansalaisjärjestöille ei voi antaa tehtäviä, jotka kuuluvat vaaleilla valituille elimille. Työryhmä kuulee työssään valtion ja saamelaisten edustajia sekä lailla ohjattuja instituutioita asiantuntijoinaan. Ainakin vielä muutama vuosi sitten Suomessa oli yli 20 saamelaisjärjestöä, joilla ei ole yhteistä elintä, joka voisi valita edustajansa tällaisiin työryhmiin. Keskusjärjestön jäsenenä on vain kolmannes saamelaisjärjestöistä, eli sen kautta ei voi valita kaikkien saamelaisjärjestöjen yhteistä ehdokasta.
Sinänsä pidän positiivisena signaalina saamelaisen keskusjärjestön vaatimusta siltä osin, että myös kansalaisjärjestökentältä voisi olla löydettävissä tukea poliittisia saamelaispuolueita koskevalle vaaliohjelmalleni saamelaiskäräjien toiminnassa. Suomen saamelaisten keskusjärjestöllä tuntuu ainakin olevan haluja osallistua poliittiseen päätöksentekoon.
Isoin ongelma mainitussa työryhmätyöskentelyssä muodostuisi siitä, että jos jäseniksi otettaisiin erilaisia saamelaisjärjestöjä, se mahdollistaisi myös lappilaisten suomalaisjärjestöjen jäsenyyden työryhmässä. Blogin lukijat varmaan ymmärtävät millaisia järjestöjä olisi tällöin hakemassa jäsenyyttä työryhmään ja millaista hyväksikäyttöä voisi olla odotettavissa. Mikäli kansalaisjärjestö Suoma sámiid guovddášsearville annettaisiin jäsenyys työryhmätyössä, sitä voisi olla vaikea kieltää suomalaisjärjestöiltäkään. Kansalaisjärjestö Lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistyksellä, joka tiettävästi toimii eri ns. lapinkylien kattojärjestönä, olisi varmasti intohimoja osallistua työryhmätyöskentelyyn.
Saamelaisia kansalaisjärjestöjä ei sivuuteta kyseisen työryhmätyöskentelyn puitteissa, ei ainakaan saamelaiskäräjien toimesta, vaan niitä kohdellaan tasapuolisesti ja kuullaan työn edetessä.
Klemetti Näkkäläjärvi
"Kansalaisjärjestötoimintaan ei kuulu poliittinen toiminta ja saamelaisia voi edustaa virallisissa yhteyksissä vain vaaleilla valittu elin eli saamelaiskäräjät."
Näin kirjoitit tekstissäsi ja siinä tiivistyy kantasi kansalaisjärjestöistä. Aivan sama mitä jälkikäteen selität.
Vaaleja ennen olit aivan toista mieltä.
Lähetä kommentti