Kestävästä kehityksestä ja saamelaisporonhoidosta
Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Suunnittelin pitäväni talvilomani järjestäytymiskokouksen jälkeen, mutta näyttää siltä, että talviloman pito venyy saamelaiskäräjien ja Sajoksen avajaisten jälkeiseen aikaan huhtikuulle. 

Tänään osallistuin kestävän kehityksen toimikunnan kokoukseen. Kokouksen asialistalla oli kansallisen kestävän kehityksen strategian uudistaminen. Toimikunnan tehtävänä on edistää kestävää kehitystä Suomessa. Toimikunnan kokoonpano oli harvinaisen arvovaltainen ja osoittaa, että kestävä kehitys on Suomen valtioneuvoston toiminnassa hyvin tärkeässä asemassa. Paikalla oli presidentti Tarja Halonen, pääministeri Jyrki Katainen, ulkoministeri Erkki Tuomioja, maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen ja ympäristöministeri Ville Niinistö. Kansallisen kestävän kehityksen strategian uudistaminen alkaa ja tavoitteena on saada uudistettu strategia valmiiksi kuluvan vuoden aikana. Aikaisemmin strategian liitteenä on ollut saamelaisten kestävän kehityksen strategia eli kestävän kehityksen strategian valmistelu edellyttää myös saamelaiskäräjiltä työtä. 

Professori Janne Hukkinen alusti kokousta aiheellaan ”maailma haastaa suureen muutokseen”, jossa hän toi esille kestävän kehityksen hahmottumisen seurauksineen ja erinomaisine esimerkkeineen. Hän otti puheessaan esille myös alkuperäiskansakysymykset, mistä olin hyvin iloinen. Hukkinen toi puheessaan esille Kanadan Yukonin osavaltion politiikkaa. Pohjois-Amerikassa alkuperäiskansakysymykset ratkaistaan antamalla alkuperäiskansoille rahaa ja valtaa, mutta pohjoismaissa vain antamalla kulttuuri-itsehallinto. 

Viittasin omassa kommenttipuheenvuorossani professori Hukkisen puheeseen. Totesin, että pohjoismaissa tulisi siirtyä turvamaan saamelaisten aito itsemäärämisoikeus. Kansainvälisessä alkuperäiskansapoliittisessa keskustelussa kulttuuri-itsehallintoa ei pidetä riittävänä alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisessa eikä ”kulttuuri-itsehallintoja” maailmalla juuri olekaan muualla. Kansainvälisissä sopimuksissa kuten kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia oikeuksia koskevissa yleissopimuksissa taataan kansojen itsemääräämisoikeus ja alkuperäiskansajulistuksessa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus. Toin kommentissani esille lisäksi tuen kestävän kehityksen strategian uudistamiselle ja toin esille että alkuperäiskansakysymykset tulevat olla vahvasti esillä kestävän kehityksen strategiassa ja että saamelaisten kestävä kehitys tulee olla omana osanaan ohjelmassa ja se tulee nivoa kansalliseen ohjelmaan. Saamelainen kestävän kehityksen strategia ei saa olla vain irrallinen kestävän kehityksen strategian liite, vaan sitä tulee aidosti toteuttaa, ja seurata sitä indikaattorein. 

Toimikunta kuuli myös presidentti Tarja Halosta. Presidentti Halonen on YK:n globaalin kestävän kehityksen paneelin varapuheenjohtaja. Presidentti kertoi että maailma ei ole saavuttanut Rio de Janeiron vuoden 1992 julistuksen tavoitteita. Valitettavasti köyhyys ja eriarvoisuus kasvaa edelleen maailmassa. Haasteena tulee olemaan edelleen köyhyyden poistaminen ja tuotannon ja kulutuksen muuttaminen kestäväksi. Talouskasvua ei saa tapahtua millä ehdoin tahansa, vaan talouskasvun tulee tapahtua kestävän kehityksen mukaisesti. 

Viime aikoina on ollut paljon julkisuudessa NRK Sámiradion toimesta Näkkälän paliskunnan ylimääräinen kokous ja minun osallistumiseni siihen. Virheellinen uutinen oli lainautunut myös Suomen medioihin. Toisaalta, ihmeen kauan ilman pientä mediamylläkkää, tässä on saanutkin olla järjestäytymiskokouksen jälkeen. Osasin tällaista uutisointia odottaakin, koska järjestäytymiskokouksessa eräs saamelaiskäräjäjäsen uhkaili aloittavansa mediapelin jos häntä ei valita saamelaiskäräjien hallitukseen. NRK:lta saamani tiedon mukaan hän on lupauksensa mukaan pelinsä jo aloittanut ja ollut aktiivisesti yhteydessä toimitukseen. NRK:n toimitus, kuten edellisellä vaalikaudella, on hyvinkin juorujen ja huhujen vietävissä. Ongelmana hyvin usein on NRK:n uutisissa myös se, että toimittajat eivät juurikaan tunne Suomen lainsäädäntöä ja Suomen saamelaiskäräjiä ohjaavia säännöksiä. Wikipedia ei riitä lähteeksi ihan joka uutiseen. Kuulin myös saamelaiskäräjien jäseniltä että NRK:n toimittaja oli soittanut usealle käräjäjäsenille ja kysynyt kommentteja. Uutisiin pääsi jostakin kumman syystä vain sellainen kommentti, jossa asiavirheisiin perustuen minua kritisoitiin. Tukevia kannanottoja ei uutisiin kelpuutettu. Mutta tämä on NRK:n valitsema näkökulma, jossa puolueettomasta uutisvälityksestä ei ole tietoakaan. Suomessa tällainen uutisointi ei olisi journalististen eettisten ohjeiden mukaista. Ikävää, että hyvä asia on yritetty saada huonoon valoon. 

Näkkälän paliskunnan hallitus oli kutsunut saamelaiskäräjät osallistumaan asiantuntijana paliskunnan ylimääräiseen kokoukseen helmikuun lopulla. Toin tilaisuuteen saamelaiskäräjien tervehdyksen ja kerroin kokoukselle saamelaisporonhoidon suojasta ja saamelaiskäräjien tehtävistä. Kokouksen asialistalla oli esitys paliskunnan jakamisesta perinteisen laidunalueiden mukaisesti saamelaisten ja suomalaisten poronhoitajien kesken siten, että paliskunnan pohjoisosasta muodostuisi saamelaisten poronhoitajien muodostama paliskunta ja eteläpuolinen alue jäisi suomalaisten poronhoitajien muodostamaksi paliskunnaksi. Paliskunta on ollut kautta historian hyvin selkeästi etnisesti jakautunut kahtia. Esityksen oli tehnyt yli suurin osa paliskunnan saamelaisista osakkaista. 

Näkkälän paliskunnan hallitus oli kutsunut saamelaiskäräjät paikalle koska saamelaisen poronhoidon aseman edistäminen kuuluu saamelaiskäräjien tehtäviin. Saamelaiskäräjät on saanut lukuisia huolestuneita yhteydenottoja viime vuosina alueen saamelaisporonhoitajilta saamelaisporonhoidon tilanteesta Näkkälän paliskunnassa. Yhteydenottajat pelkäävät saamelaisen poronhoidon loppuvan Näkkälän paliskunnassa ja koko poronhoitomallin muuttuvan ellei paliskuntaa jaeta. Näkkälän paliskunnassa on historiallisesti ja perinteisesti erilliset laidunalueet suomalaisille ja saamelaisille poronhoitajille. Alueen pohjoisosa on saamelaisten laidunaluetta ja eteläosa suomalaisten poronhoitajien laidunaluetta. Saamelaisten poronhoitajien laidunalueet ovat kuitenkin kaventunut jatkuvasti. Suomalaiset poronhoitajat eivät ole kunnioittaneet perinteisiä laidunrajoja vaan tunkeutuneet syvälle saamelaisten poronhoitajien laidunalueille. Paikoitellen saamelaisia poronhoitajia, jotka ovat puolustaneet omia laitumiaan, on uhkailtu väkivallalla. 

Laitumet eivät pitkään kestä tätä tilannetta. Tilanne on jatkunut jo useamman vuoden eikä Näkkälän paliskunta ole pystynyt tilannetta ratkaisemaan pysyvällä tavalla omissa elimissään. Kuluvana talvena tilanne on entisestään pahentunut. Perinteisiä porohoitotöitä ei ole voinut tehdä koska poroja on joutunut paimentamaan jatkuvasti mastaamisen ehkäisemiseksi. On selvää, että nykyinen tilanne ei voi jatkua. Laidunrauhaa ei ole, saamelaisten perinteinen laidunalueiden säästäminen ja säätely laidunkiertojärjestelmän avulla on murenemassa ja saamelaisten ja suomalaisten poronhoitajien väliset suhteet ovat huonot. Paliskunnan osakkaat päättivätkin äänestyksen jälkeen, että paliskunta jaetaan. Asia siirtyy tämän jälkeen Lapin aluehallintaviraston käsiteltäväksi. Itse en tietenkään osallistunut äänestykseen enkä olisi edes voinutkaan osallistua koska olin tilaisuudessa asiantuntijana enkä ole paliskunnan osakas eli minulla ei ole poroja luvussa. Politiikan teko on vaatinut veronsa.

Pidän paliskunnan jakamista parhaana vaihtoehtona turvata saamelaisporonhoidon tulevaisuus Näkkälän paliskunnan alueella. Poronhoitolaki mahdollistaa paliskunnan jakamisen, mutta jakaminen toki vaatii vielä tarkempia selvityksiä ja asia tulee varmasti myös saamelaiskäräjien käsiteltäväksi. Asia on kuitenkin minulle ennen kaikkea tärkeä siksi, että saamelaisen poronhoidon aseman turvaaminen kuuluu saamelaiskäräjien tehtäviin, paliskunnan saamelaisosakkaat ovat tätä vaatineet saamelaiskäräjiltä ja että paliskunnan saamelaisten osakkaiden todella selkeä enemmistä kannattaa paliskunnan jakamista.

Tämä oli ensimmäinen kerta minun aikanani kun saamelaiskäräjät kutsuttiin saamelaisten kotiseutualueen paliskunnan kokouksiin ja mielelläni osallistumme kokouksiin myös jatkossakin, jos saamelaiset poronhoitajat niin toivovat. Saamelaiskäräjillä on säännöllinen yhteistyömuoto saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien poroisäntien kanssa. 

Viime viikon tiistaina pidettiin saamelaisen parlamentaarisen neuvoston hallituksen kokous Koutokeinossa. Käsittelimme kokouksessa esitystä saamelaiskäräjien yhteistyön tiivistämiseksi saamelaisopetuksessa, sen suunnittelussa ja oppimateriaalituotannossa. Päätimme lähettää esityksen kansallisten saamelaiskäräjien käsiteltäväksi ennen asiasta päättämistä. 

Tämän saamelaiskäräjäkauden ensimmäinen hallituksen kokous pidettiin kiireellisenä puhelinkokouksena. Asialistalla oli saamelaiskäräjien ja saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen avajaiset sekä muutama edustajan nimeäminen. Nimesimme pohjoismaiseen virkamiestyöryhmään edustajaksi lakimiessihteeri Aimo Guttormin ja vähemmistöasian neuvottelukuntaan nimettiin saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Pirita Näkkäläjärvi. 

Viime viikon torstaina minulla oli kunnia osallistua Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön virkaanastujaisseremonioihin. Osallistuin myös pohjoismaisen saamelaissopimuksen jatkoneuvottelujen Suomen valtuuskunnan kokoukseen sekä rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen Euroopan komission vierailuun Suomessa (ECRI) koska se halusi kuulla saamelaiskäräjiä työssään. ECRI on Euroopan Neuvoston alainen elin. Osallistuin myös saamen kielten elvytysohjelman luovutustilaisuuteen kulttuuri- ja opetusministeriössä. 

Tämä ja ensi viikko kuluu taas työmatkoilla. Tiistaina saamelaisella parlamentaarisella neuvostolla oli ilo tavata Rovaniemellä EU:n ulkosuhteista vastaava komissaari, komission varapresidentti Catherine Ashton. Toin puheessani esille saamelaisporonhoidon erityiskysymyksiä sekä erityisesti ehdotuksia parantaa dialogia Eu:n ja arktisten alkuperäiskansojen kanssa. Puhe löytyy kotisivuiltamme osoitteesta www.samediggi.fi/puheet. 

Loppuviikolla osallistun biodiversiteettityöryhmän kokoukseen Helsingissä. Asialistalla on biodiversiteettistrategian ja –toimintaohjelman uudistaminen. Ensi viikko alkaa pohjoismaisen saamelaissopimuksen jatkoneuvotteluilla. 


Terveisin Helsingistä
Klemetti Näkkäläjärvi