Enontekiön kunnasta ja kunnanjohtajan roolista

Olen ollut tämän viikon suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa. Kerron kongressin tunnelmista seuraavassa blogissani.

Unkariin kaikui terveisiä myös kotikunnastani Enontekiöltä.  Enontekiön uusi kunnanjohtaja Mikko Kärnä, joka on alkanut tiedottaa omista sanomisistaan ja antamistaan lausunnoistaan hyvin tehokkaasti, osoitti jälleen kerran, että Enontekiön kunnanjohtaja ei ole saamelaisten ystävä, vaan suomalaisten ja saamelaisten oikeuksia vastustavien tahojen edun ajaja.  Kunnanjohtaja oli lähettänyt tiedotteen omissa nimissään 6.9.2012, jossa kritisoi Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelmaa sen saamelaismyönteisyydestä ja oli saattanut vielä lausuntoluonnoksenkin kaiken kansan nähtäville. Enontekiön kunnanhallitus käsittelee kunnanjohtajan lausuntoluonnosta kokouksessaan 13.9., eli kunnanjohtaja mediatempauksellaan pyrkii selkeästi vaikuttamaan kunnanhallituksen päätöksiin ja painostaa median avulla kunnanhallitusta hyväksymään laatimansa lausuntoluonnoksen.

Kunnanjohtajan esiintulolla on varmasti oma vaikutuksensa myös kunnallisvaaleihin. Kunnanjohtaja viestii selkeästi, että saamelaiset eivät ole tervetulleita Enontekiön kuntaan – eivät asukkaina eivätkä politiikkoina. Kunnanjohtajan menettelytapa on hyvin erikoista ja onkin pohdittava, onko se edes hyvän hallinnon mukaista. Kunnanjohtajalla on toki kuntalain nojalla oikeus käyttää puhevaltaa kunnanhallituksen puolesta – mutta hän ei voi puhua kunnanhallituksen puolesta ennen kuin kunnanhallitus on asiaa käsitellyt. Saamelaiskäräjillä tällainen toiminta ei olisi mahdollista. Kaikki saamelaiskäräjien lausunnot, jotka ovat julkisuuslain mukaan julkisia, julkistetaan vasta kun niistä tehdään virallinen päätös.

Tragikoomisinta kunnanjohtajan tiedotteessa on se, että hän väittää Metsähallituksen ja ympäristöministeriön tulkitsevan väärin biodiversiteettisopimusta. Piskuisesta Enontekiön kunnasta löytyy näköjään paras asiantuntemus biodiversiteettisopimuksen ja kansainvälisten sopimusten tulkitsemisessa, ja ilmeisesti myös lainsäädännön valmistelussa! Metsähallituksen ja ympäristöministeriön ylijohtajilla ja juristeilla ei ole ilmeisesti mitään asiantuntemusta asiassa! Upseerin koulutus näköjään pätevöittää paremmin kuin oikeustieteen loppututkinto, perusteellisesti laadittu lainvalmistelutyö tai kansainvälisten ympäristösopimusten parissa kerätty työkokemus tulkita biodiversiteettisopimusta.
Kärnän mukaan biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j), joka kuuluu seuraavasti: Sopimusosapuolien tulee kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkittävää alkuperäiskansojen ja perinteisen elämänmuodon omaavien paikallisyhteisöjen tietämystä, innovaatioita ja käytäntöjä, sekä edistää ja laajentaa niiden soveltamista tämän tietämyksen, innovaatioiden ja käytäntöjen omistajien luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tämän tietämyksen, innovaatioiden ja käytäntöjen käytöstä saatujen hyötyjen tasapuolista jakamista, koskisi Suomessa myös muutakin ryhmää kuin saamelaisia. Kärnä on tulkinnut, että paikallisyhteisö tarkoittaa niin Enontekiön kuntaa, lapinkyliä, kalastus- ja metsästysseuroja kuin kyläyhdistyksiäkin. Kärnän näkemyksen mukaan esimerkiksi Enontekiön kunnalla on siis oma perinteinen elämänmuotonsa, oma kulttuurinsa, perinteensä sekä tietämys- ja sosiaalinen järjestelmänsä. Kunta onkin melkoinen poikkeus muista Suomen kunnista kun sillä on oma, erityinen ja omaleimainen kulttuurinsa! Seuraava vaihe varmaan onkin, että kunta hakee itselleen alkuperäiskansa-asemaa!

Enontekiön kunta ei toki ole ainoa saamelaisten kotiseutualueen kunta, joka on mennyt sekaisin mitä paikallisyhteisö tarkoittaa biodiversiteettisopimuksen kontekstissa. Se ei tarkoita kuntaa eikä yhdistyksiä vaan yhteisöjä eli kansanryhmiä. Paikallisyhteisö-käsite tarkoittaa biodiversiteettisopimuksen yhteydessä mm. sellaisia kansoja, jotka eivät voi järjestäytyä alkuperäiskansaksi. Niillä täytyy olla oma erityinen, valtakulttuurista poikkeava kulttuurinsa, oma kielensä, sosiaalinen järjestelmänsä ja territorionsa. Niillä tulee olla perinteistä tietoa ja heidät tulee voida identifioida omaksi, valtakulttuurista erilliseksi ryhmäksi. Suomessa ei elä sellaisia artikla 8(j):n suojelemia paikallisyhteisöjä, joita sopimus koskisi. Artikla 8(j) koskee Suomessa vain alkuperäiskansa saamelaisia, ja tietenkin valtiota, kyseisen artiklan velvoitteiden osalta.

Kärnän logiikan mukaan matkailu on perinteinen elinkeino, jota harjoitetaan Enontekiön kunnassa kestävän kehityksen mukaisesti. Jyppyrän hiihtomaan rahoittaminen ei ainakaan ole taloudellisesti kestävää, ja Kilpisjärven rakentamisesta ja matkailukehittämisestä nyt puhumattakaan, sehän ei ole ekologisesti eikä taloudellisesti kestävää. Matkailu on toki uusi elinkeino, mutta se ei ole perinteinen elinkeino samalla tavoin luontaiselinkeinot ja poronhoito.

Kärnä sotkee tiedotteessaan Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelman, biodidiversiteettisopimuksen artikla 8(j):n ja Ilo 169-sopimuksen sekavaksi sekamelskaksi. Kaikkein tragikoomisinta Kärnän lausumassa on se, että Ilo 169-sopimuksen ratifiointitoimet tulisi keskeyttää Suomessa, koska ne ovat ristiriidassa biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j):n kanssa!  Ilo 169-sopimus ei ole ristiriidassa biodiversiteettisopimuksen kanssa, koska kumpikin sopimus koskee Suomessa vain ja ainoastaan alkuperäiskansa saamelaisia.

On toki hienoa, että kunta on näin innostunut biodiversiteettisopimuksesta. Toivottavasti kaavoituspuolella on luettu koko sopimus huolellisesti läpi ja tämän lausuntoluonnoksen aikana kerättyä tietoa biodiveristeettisopimuksesta hyödynnettäisiin myös kunnan kaavoitushankkeissa. Saamelaiskäräjät on esittänyt, että sopimus huomioitaisiin Kilpisjärven kaavoituksessa. Kunnanjohtaja ainakin tuntuu suhtautuvan sopimukseen hyvin vakavasti, vaikka hänen tulkintansa sopimuksen kohdeyhteisöstä ovat täydellisen pielessä. Nyt kun kunta on vihdoin viimein tiedostanut itse bd-sopimuksen, niin tästä on nyt hyvä jatkaa kaavoituksen puolella ja huomioida bd-sopimuksen velvoitteet.

Enontekiö on tunnettu saamelaisvastaisuudestaan – saamelaisten suurin taiteilija, Nils Aslak Valkeapää muutti Enontekiöltä Norjan Jyykeänperälle juuri kunnan saamelaisvastaisuuden vuoksi. Tuntuu siltä, että kunnassa ei ajatella  sen olevan saamelaisia varten – paitsi silloin kun siitä on kunnalle hyötyä tai jos kunta saa valtiolta saamenkielisiin palveluihin rahoitusta.
Ensimmäinen kontaktini uuden kunnanjohtajan kanssa oli keväällä, kun hän toimi Enontekiön vt. kunnanjohtajana. Silloin hän lähestyi minua ja pyysi saamelaiskäräjiltä kantaa ehdotukseensa, että saamen kieltä osaamattomat suomalaislapset sijoitettaisiin saamenkieliseen päivähoitoon. Silloin sanoin hänen ajatuksensa olevan päivähoitolain ja –asetuksen vastainen ja johtaisi saamenkielisen päivähoidon katoamiseen kunnasta, ja kunta pääsisi taas otsikoihin. Kauhulla odotankin, mitä kunta tai sen johtaja keksii seuraavaksi – vielä on kunnallisvaalien ehdokasasetteluun ja itse vaaleihin reippaasti aikaa.  


Työmatkalla 9.9.2012

Klemetti Näkkäläjärvi