#http://web.archive.org/web/20150311110755/http://klemetti.blogspot.fi/


Viimeinen blogipäivitys ja surutyön alku
Kirjoitan tätä tunnekuohussa pyydän lukijaa ymmärtämään sen. Blogini tulee näin yöaikaan, koska halusin saada ilmoitettua välittömästi ja saada myös itselleni rauhan. Olen myös yrittänyt koota ajatuksiani, mikä on tässä sekavassa tilanteessa vienyt aikaa.

Olen tänään lähettänyt kirjeen saamelaiskäräjille ja pyytänyt eroa saamelaiskäräjien puheenjohtajan tehtävästä ja kaikista luottamustehtävistä, joihin minut on saamelaiskäräjien edustajana nimetty. Olen lähettänyt myös kirjeen valtioneuvostolle, jossa olen pyytänyt eroa saamelaiskäräjien jäsenyydestä. Tämä jää siis viimeiseksi blogikirjoituksekseni saamelaiskäräjien puheenjohtajana. En koskaan kuvitellut, että jättäisin saamelaiskäräjät tällaisella tavalla ja näin ikävissä tunnelmissa. Tulin saamelaiskäräjille tarkoituksenani luoda saamelaisille parempaa tulevaisuutta, mutta eduskunta on tehnyt nämä tavoitteet tyhjäksi. Olen hyvin pettynyt, surullinen ja vihainen. Lähtö ei ole kunniakas, mutta voin ainakin sanoa että minulla on saamelainen identiteetti, arvot ja periaatteet jäljellä. Se ei valitettavasti kuitenkaan lohduta ketään muita kun minua ja lapsiani. Tämä päivä on ollut kuin pahin painajaiseni. Silmieni edessä on vilahtanut saamelaiskulttuurin rikas historia ja epävarmempaa epävarmempi tulevaisuus.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajisto seurasi eduskunnan istuntoa ja tapaamisemme tänään iltapäivällä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ja minun osaltani tapaaminen jäi viimeiseksi saamelaiskäräjien puheenjohtajana. Kiitin häntä tekemästään työstä saamelaisten eteen ja esimerkillisestä ja hienosta yhteistyöstä saamelaiskäräjien kanssa.  Tapaaminen oli meille kaikille raskas ja olimme kaikki hyvin pettyneitä.  Olemme oikeusministerin kanssa eläneet saamelaiskäräjälaista ja Ilo 169:stä kolmen vuoden ajan melkein päivittäin. Teimme kaikkemme. Mutta se ei urheilutermein sanottuna riittänyt. Olo on tyhjä. Olimme kaikki järkyttyneitä eduskunnan päätöksestä.  Suuret puolueet pettivät hallitusohjelman ja saamelaiset. Hallitus kaatui omin äänin. Tämä on Suomen poliittisen historian suuri ja ikävä erikoisuus. Henriksson teki tässä tilanteessa ainoan oikean ratkaisun ja veti saamelaiskäräjälain pois eduskunnasta.

Suurin erikoisuus on kenties se, että muutama saamelaiskäräjäjäsen (jotka eivät edes käy juurikaan kokouksissa) ovat vedonneet, että Suomi ratifioisi ILO 169-sopimuksen ilman mitään reunaehtoja. Melkoinen Ilo-rykimä on kalkkiviivoilla iskenyt joihinkin saamelaisiin. Metsää ei nähdä puilta. Minä en voi tässä tilanteessa suositella, että Suomi ratifioisi ILO 169-sopimuksen, koska se on arvojeni ja yleiskokouksen päätöksien vastaista. ILO 169-sopimus ja saamelaiskäräjälain uudistus on nivottu yhteen myös hallituksen esityksessä Ilo 169-sopimuksen ratifioimiseksi.  Jos Suomi ratifioisi nyt sopimuksen, se pesisi kätensä ja voisi kansainvälisillä areenoilla kehua omaa erinomaisuuttaan alkuperäiskansaoikeuksien edistämisessä ratifioidessaan sopimuksen.

Sopimuksen ratifiointiin vetoavat pelaavat suoraan niiden pussiin, jotka vastustavat saamelaisia alkuperäiskansana. Suomi ei ole aiemmin voinut ratifioida sopimusta, koska se ei ole halunnut antaa saamelaisille sopimuksen edellyttämiä alkuperäiskansaoikeuksia. Nyt sopimuksen ratifioinnin kannattajat haluavat antaa tukensa sopimuksen ratifioinnille, vaikka sopimuksen suojan piiriin tulisi etnisesti suomalaisia eikä yhteistoimintavelvoitetta ei olisi. Suomen oikeusjärjestys on lähtenyt siitä, että lainsäädäntö tulee saattaa sopimuksen ratifioinnin edellyttämälle tasolle ennen kuin sopimus voidaan ratifioida. Jos sopimus ratifioitaisiin nyt, siitä tulisi korvaamatonta vahinkoa.

Suomi liittyisi sopimukseen tuomatta mitään lisä-arvoa saamelaiskulttuurin suojelemiselle tukien saamelaisten assimilaatiota. Ilo 169-sopimuksessa on artikla 1, jossa säädetään siitä mihin sopimusta sovelletaan ja artiklat 6,14 ja 15 yhteistoimintavelvoitteesta ja maa- ja vesioikeuksista. Nyt nämä kaikki oikeudet tulisivat vapaaksi riistaksi käytännössä melkein kaikille kotiseutualueen asukkaille, eli toteutuisi juuri se, mitä ”statuksettomiksi saamelaisiksi” itsenään kutsuvat suomalaiset ja Lapin kansanedustajat ovat halunneet, Enontekiön ja Inarin kunnista puhumattakaan.  Saamelaiset pelaisivat suoraan valtion ansaan.  Saamelaiskäräjien alasajo on jo alkanut. 

Manhattan myytiin aikoinaan kolonialisteille muutamasta lasihelmestä. Minulle meidän tunturimme ovat tätä tärkeämmät. Mihin nämä kompromissit ja Suomen hännystely loppuu? Ailun sanoin ”pohjoisempaan emme enää pääse”. Arktinen alue lämpenee, idässä ja lännessä on rajat vastassa, etelään emme pääse.

Ilo 169-sopimuksen toimeenpanosta raportoidaan viiden vuoden välein. Mitään ei tarvitsisi tapahtua.  Suomi hyvin tunnetusti jättää täyttämättä kansainväliset velvoitteensa – eli asiantuntijakomitean suositukset voidaan sivuuttaa samoin kuin YK:n ihmisoikeuskomitean suosituksetkin. Mitä saamelaiset tekevät Ilo-sopimuksella enää tämän jälkeen? Mitä hyötyä saamelaisille on, että saamelaiset käyvät sankoin joukoin valittamassa Genevessä, että Suomi suorittaa kulttuurista kansanmurhaa, etenkin jos se on itse ollut luomassa sille edellytykset tukemalla ILO 169-sopimuksen ratifiointia? Jos Suomi ratifioisi ILO 169-sopimuksen nytkin, pohjoismaisen saamelaissopimuksen merkitys katoaisi, koska Suomi olisi sopimukseen liittymisen yhteydessä määrittänyt saamelaismääritelmän sisällön ja maa-, ja vesi- ja elinkeino-oikeuksien tason.

Saamelaismääritelmän ja KHO:n ennakkopäätöksen vaikutukset eivät näy radikaalisti vielä näissä vaaleissa, mutta jo muutamassa kaudessa saamelaiskäräjät voi korvautua etnisesti suomalaisilla, lappalaisveroa kunniakkaasti maksaneiden suomalaisten jälkeläisillä. Ajatelkaa hyvät saamelaiset järjellänne, Lisman ministereitä meillä on riittänyt Hyvärisestä lähtien.

Olen tutkijana monesti miettinyt, miltä kulttuurin viimeiseltä edustajalta on tuntunut tai niiltä tutkijoilta, jotka ovat seuranneet alkuperäiskansan sulautumista valtakulttuuriin, kuten valitettavan usein 1900-luvun antropologisissa tutkimuksissa tuotiin esille. En ole koskaan kuvitellutkaan, että joutuisin itse seuraamaan samanlaista kehitystä. Olen haudannut kaksi veljeä ja isäni. Joudun elinaikanani näkemään ilmastonmuutoksen tuhot ja näkemään, kuinka saamelaiskulttuuri haudataan. Tämä oli viimeinen mahdollisuus turvata saamelaiskulttuuri. Ja Suomi menetti sen.

Kiitän kaikkia saamelaisia, blogini lukijoita, saamelaiskäräjien työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita näistä yhteisistä vuosista. Pidän blogiani avoinna kommenteille vielä jonkin aikaa ennen kuin se suljen sen.

Jään nyt vuosilomalle odottamaan yleiskokouksen koolle kutsumista. Mikäli eduskunta käsittelee ILO 169-sopimusta, menen keskustelua seuraamaan, koska haluan katsoa tämän loppuun asti. En ryhdy kommentoimaan eduskunnan käymää keskustelua tätä tarkemmin. Saamelaisvastaisuus ja rasismi jää historiaan.  Hallituksen esityksen vastustajien loukkaavien sanojen toistaminen ei tässä mielentilassa ole hyödyllistä. Haluaisin unohtaa ne, mutta ihmisen mieli ei ole valitettavasti rakennettu niin.

Tämä oli elämäni suurin järkytys. Tulen tästä selviämään - se on pakko -  mutta mitä tuleville sukupolville tapahtuu? Se on suurin pelkoni. Osa voi pitää minua rintamakarkurina. Mutta mitä muuta mahdollisuutta minulla ei enää ole osoittaa saamelaiskäräjien kantaa kun eroaminen – kaikki muut keinot on jo käytetty? Saamelaiset eivät ole kuin kuminauha. Raja meillekin tulee vastaan, ja minun rajani on tässä.

Liitän blogiini vielä tiedoksenne myöhemmin eronpyyntöni (käännökset eivät ole valmiit) saamelaiskäräjien luottamustehtävistä ja saamelaiskäräjien jäsenyydestä. Ja vielä varmistukseksi: en ole edelleenkään ole ehdolla tulevissa saamelaiskäräjävaaleissa.