#http://web.archive.org/web/20141013110616/http://klemetti.blogspot.fi/2014_04_13_archive.html

Ihmisoikeuspolitiikkaa
Viime viikot ovat kuluneet tiiviisti maamme pääkaupungissa. Matkalla Helsinkiin osallistuin Rovaniemellä pidettyyn Lapin korkeakoulukonsernin tämän kauden ensimmäiseen kokoukseen, käsittelimme korkeakoulukonsernin ja Lapin yliopiston strategioita. Otin kokouksessa esille ilmastonmuutos- ja arktisia erityiskysymyksiä.

Saamelaiskäräjät ja Lapin liitto neuvottelivat Lappi-sopimuksesta (aiempi Lapin maakuntaohjelma) myös Rovaniemellä. Saamelaiskäräjien lausunto Lappi-sopimuksesta ja saamelaiskulttuuriosio Lappi-sopimukseen löytyy saamelaiskäräjien kotisivuilta. Maakuntaohjelman rakennetta on uudistettu aiemmasta. Se koostuu nyt kolmesta strategisesta valinnasta. Uutta on myös se, että saamelaisasiat yritetään saada mukaan sopimukseen horisontaalisesti, mutta entiseen tapaan saamelaiskulttuuriosio on myös erillisenä liitteenä. Kaikissa strategisissa valinnoissa saamelaisasioiden huomioon ottaminen ei mielestäni ollut kovin korkealla tasolla, mutta esimerkiksi toisen strategisen valinnan (Lappi on valmis vastaanottamaan rakennemuutoksen – Lapissa on yhdessä tekemisen meininkiä, osaamista ja hyvinvointia) pyrkimykset palvelevat joiltain osin myös saamelaiskulttuuria ja sen tarpeita. Toin esille sen, että Lappi-sopimuksessa ei ole varauduttu ilmastonmuutoksen tuomiin negatiivisiin haasteisiin asiaankuuluvasti, vaan ilmastonmuutos nähdään enemmän positiivisena mahdollisuutena ja arktisen alueen hyödyntämisenä.

Tiistaina osallistuin romaanien kansallispäivän viettoon Vantaalla. Torstaina saamelaiskäräjien puheenjohtajisto kävi saamelaisasioiden ministerityöryhmän kuultavana Ilo 169-sopimuksesta eduskunnassa. Keskustelimme ministerityöryhmän kanssa sopimuksen ratifiointiesteiden poistamisesta sekä tarpeesta kehittää kansallista lainsäädäntöä. Saamelaiskäräjien puheenvuoro pohjautui saamelaiskäräjien kokouksen hyväksymiin lausuntoihin. Keskustelu oli hyvä ja tärkeä ja toivon, että vuorovaikutus saamelaisasioiden ministerityöryhmän kanssa jatkuisi.

YK:n ihmisoikeuskomitea on antanut ratkaisunsa neljän Nellimin poronhoitajan valituksesta kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (KP-sopimus) rikkomisesta. Saamelainen parlamentaarinen neuvosto on myös vedonnut asiassa YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Valittajat ovat valittaneet Ivalon paliskunnan pakkoteurastuspäätöksestä, joka edellyttää valittajien teurastavan käytännössä kaikki poronsa. Komitean päätöksen mukaan Suomi ei rikkonut KP-sopimuksen artiklaa 27 ja päätös voidaan panna voimaan. Neljä komitean jäsentä olisi tuominnut Suomen KP-sopimuksen 27 artiklan rikkomisesta.

Päätöstä on odotettu pitkään ja sitä voidaan tulkita monella tapaa. Ihmisoikeuskomitea ei ole yksilövalituksista lähtenyt ratkaisemaan sitä, rikkooko jonkin maan lainsäädäntö Kp-sopimuksen artiklaa 27 ja päätöksestä välittyykin tasapainoilu kansainvälisen oikeuden ja kansallisen lainsäädännön välillä. Mikäli päätös olisi ollut sellainen, että Suomi olisi rikkonut KP-sopimuksen 27 artiklaa, se olisi käytännössä tarkoittanut, että poronhoitolaki on KP-sopimuksen vastainen. Päätös oli luonnollisesti pettymys ja johtanee neljän poronhoitajan osalta poronhoidon loppumiseen ja kenties pakkomuuttoon pois Nellimistä, koska heille ei ole enää töitä. Toivon, että asiaa pohdittaisiin uudelleen Ivalon paliskunnassa.

Suomi toi vastauksessaan valitukseen  esille vahvasti, että asiakokonaisuus olisi saamelaisyhteisön sisäinen ongelma, koska Ivalon paliskunnan enemmistö koostuu saamelaisista. Suomi toteaa myös vastauksessaan, että  valittajat eivät ole kertoneet mikä on heidän harjoittamansa saamelainen poronhoito. Vastauksessa viitataan edelleen siihen, että poronhoitajat siirtävät poroja moottoriajoneuvoilla ja asuvat paimennuskämpissä. Tällä ilmeisesti halutaan osoittaa sitä, että saamelaista poronhoitomallia ei enää olisi ja että poronhoitolaki koskee kaikkia samalla tavoin. Tällä on haluttu korostaa sitä, että tarvetta poronhoitolain muuttamiselle ei olisi.

Komitean päätös ei ole tullut vielä ihmisoikeuskomitean sivuille, mutta se on toimitettu Suomelle ja valittajille. Komitean ratkaisu oli lyhyt. Ratkaisussaan komitea toteaa, että on kiistatonta, että valittajat ovat artikla 27 suojeleman vähemmistöryhmän jäseniä ja heillä on oikeus nauttia omasta kulttuuristaan. Komitean mukaan on myös kiistatonta, että poronhoito on oleellinen osa heidän kulttuuriaan.  Mielestäni komitean ratkaisu on puutteellinen siten, ettei se ratkaisussaan huomioinut, että poronhoitokulttuuri tulee loppumaan valittajilta pakkoteurastuspäätöksen myötä.

Komitea perustaa ratkaisunsa vain porolukuihin. Komitean mukaan valittajien väitteet siitä, että he joutuvat vähentämään porojaan enemmän kuin Ivalon paliskunnan muut osakkaat, eivät saa tukea komitealle toimitetuista luvuista. Päätöksen mukaan oli epäselvää, mitkä syyt ovat johtaneet pakkoteurastuspäätökseen, ja mikä on ollut porojen määrän vähennyksen suhde paliskunnan muihin osakkaisiin nähden. Koska riittävät todisteet ja tiedot puuttuvat, komitea ei voi tulla siihen johtopäätökseen onko Ivalon paliskunnan päätös vastoin KP-sopimuksen artikloja 26 ja 27. Huolimatta tästä päätöksestä, komitea huomioi, että vaikka eri toimenpiteet itsessään eivät välttämättä johda artiklan rikkomiseen, yhdessä nämä toiminnot voivat heikentää saamelaisten mahdollisuutta nauttia omasta kulttuuristaan.

Neljä komitean jäsentä jätti päätökseen eriävän mielipiteen. Heidän mukaansa  Suomi on rikkonut KP-sopimuksen 27 artiklaa. Komitea ei heidän mukaansa ottanut riittävästi huomioon ratkaisussaan asiakokonaisuuden faktoja. Teurastuspäätös on seurausta paliskuntajärjestelmästä, jonka valtio on perustanut poronhoitolailla. MMM asettaa suurimmat sallitut poromäärät asetuksen nojalla.

Eriävän mielipiteen kirjoittaneiden mukaan kaikkien porojen pakkoteurastaminen rikkoo valittajien KP-sopimuksen takaamia oikeuksia, koska he eivät voi harjoittaa päätöksen jälkeen elinkeinoaan mikä on välttämätöntä, jotta he voivat jatkaa perinteisen kulttuurinsa harjoittamista. Valtio ei ole pystynyt osoittamaan, että kaikkien porojen teurastus olisi tarpeellista, jotta  teurastustavoite voitaisiin saavuttaa,  ja että olisiko tavoite voitu saavuttaa jollain muulla keinoin.

Ratkaisu ei siis antanut Suomelle tietoa siitä, mikä on KP-sopimuksen ja poronhoitolain suhde, koska komitea ei ratkaissut käytännössä asiaa  suuntaan eikä toiseen. Valitus siis hylättiin puutteellisten tietojen johdosta.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Pääsiäisviikko on minulle siitä harvinainen viikko, että voin viettää sen kokonaan kotipuolessa.

Vuontisjärvellä 13.4.2014

Klemetti Näkkäläjärvi