Saamelaisesta maailmanperintökohteesta, Metsähallituksesta ja vesilaista
Uusi vuosi on alkanut ja uuden vuoden kiireet. Saamelaiskäräjien tämän vuoden ensimmäinen hallituksen kokous pidetään 29.1. ja kokouksen asialista alkaa täyttyä. Pohdintani siitä, että tulisiko Suomen valtion pyytää saamelaisilta anteeksi on herättänyt suurta mielenkiintoa ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä toimittajien käsittelyssä. Suomen saamelaisradio on uutisoinut, että olisin vaatinut Suomea pyytämään anteeksi Suomen saamelaisilta. Tämä on ollut toimittajien omaa tulkintaa enkä ole anteeksipyyntöä vaatimassa. Kuten edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin ja myös haastattelussa, Suomen olisi hyvä pohtia anteeksipyyntöä saamelaisilta ja sen merkitystä ja että anteeksipyyntö voisi tuoda uuden positiivisen alun Suomen valtion saamelaispolitiikkaan. 

Unescon yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on vuodelta 1972. Sopimuksen tavoitteena on turvata maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyminen. Uusia ehdotuksia maailmanperintökohteiksi käsitellään maailmanperintökomiteassa, johon jäsenmaat valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. 

Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Suomessa maailmanperintöasiat jakautuvat kahden ministeriön toimialaan. Opetusministeriö vastaa kulttuuriperintökohteita koskevasta valmistelusta, ympäristöministeriö luonnonperinnöstä. Yhdistelmäkohteista ja kulttuurimaisemasta ministeriöt vastaavat yhdessä. Suomessa esityksen kulttuuriperintökohteista tekee opetusministeriö ja luonnonperintökohteista ympäristöministeriö. Metsähallitus hoitaa hallinnassaan olevilla alueilla olevia maailmanperintökohteita (Struven ketju, Merenkurkun saaristo) ja mahdollinen saamelaiskohde tulisi olemaan todennäköisesti Metsähallituksen hallinnassa. Opetusministeriössä toimii maailmanperintöasiain neuvottelukunta, joka toimii yhteistyöelimenä maailmanperintöasioissa ja tekee aloitteita aieluettelon tarkistamiseksi ja kohteiden esittämiseksi maailmanperintöluetteloon. Ruotsissa on yksi saamelaiskohde maailmanperintöluettelossa, Lapponian kansallispuisto, joka on valittu luetteloon luonnonympäristönsä ja saamelaisen poronhoitokulttuurin johdosta. 

Saamelaiskäräjille on tullut saamelaismuseo Siidalta kutsu osallistua työryhmän työhön, joka pohtisi mitä saamelaiskohdetta lähdetään esittämään Unescon maailmanperintökohteeksi ja päätetään jatkotoimenpiteet miten asiassa tulisi edetä. Työryhmä on perustettu kutsun mukaan elokuussa 2009 pidetyn yleisötilaisuuden pohjalta. Yleisötilaisuuden aiheena oli Ukonsaaren saaminen Unescon maailmanperintökohteeksi. Pidin tilaisuudessa myös alustuksen. Siidan toimittaman kutsun mukaan työryhmässä on edustettuina Saamelaiskäräjät, Museovirasto, Metsähallitus, Inarinsaamen kielen yhdistys ja saamelaismuseo Siida. Esimerkiksi kolttaneuvostoa ei ole kutsuttujen joukossa, joka herättää ainakin minussa ihmetystä. Tällaisella työryhmällä ei luonnollisesti ole muutenkaan virallista asemaa maailmanperintökohdeluetteloiden tarkistamisessa.

Olen itse huolestunut siitä, että lähtökohtaisesti esitetään Ukonsaarta maailmanperintökohteeksi ja asiassa edetään tällaisella pienellä työryhmällä. Laajaa saamelaiskeskustelua maailmanperintökohteesta ei ole käyty saamelaisyhteisön sisällä eikä erilaisia vaihtoehtoja maailmanperintökohteeksi ole esitetty. Saamelaismaailmanperintökohteen hakeminen edellyttää saamelaisyhteisön yhteistä näkemystä asiassa. Minusta olisi tärkeää, että saamelaisyhdistykset ja kansalaisaktivistit toisivat omia näkemyksiään tulisiko ylipäätään hakea saamelaista maailmanperintökohdetta, millaista saamelaiskohdetta tulisi esittää, millaisen kuvan saamelaiskulttuurista haluamme antaa saamelaiskohteella ja mitä haluamme tavoitella saamelaiskohteella. 

Saamelaisyhteisön virallisen kannan ilmaisee kansalaiskeskustelun jälkeen saamelaiskäräjien varsinainen kokous saamelaiskäräjälain mukaisesti. Erilaisia asioita selvittäviä työryhmiä on tietenkin hyvä olla. Toivoisin, että saamelaiset, saamelaisjärjestöt ja –yhteisöt toisivat näkemyksiään saamelaiskäräjille asiasta kirjallisesti tai blogini kautta. Lupaan viedä esityksiänne eteenpäin. Itse olen pohtinut, että yksi vaihtoehto maailmanperintökohteeksi voisi Ukonsaaren lisäksi olla Tenojoen Utsjoen osa, sen asema rajajokena, joen luonnonympäristö ja alueen saamelaiskulttuuri ja saamelaiselinkeinot. Kilpisjärvi olisi muuten mielenkiintoinen kohde, mutta alueen matkailurakentaminen on pilannut mahdollisuudet päästä maailmanperintökohteeksi. Mitä mieltä te olette blogini lukijat?

Metsähallituksen hallintomallista tulisi saada päätös tämän vuoden aikana. Toissapäiväisessä Lapinradion haastattelussa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on muuttanut täysin mieltään aiemmasta kannastaan. Vielä syksyllä Anttila näki, että Metsähallitus voidaan yhtiöittää kokonaisuudessaan ja että EU:n kilpailulainsäädäntö edellyttäisi tätä. Nyt Anttila näkee, että Metsähallitus voisi säilyä hallintomallillaan entisellään ja Metsähallituksen verotusta korjaamalla voitaisiin saada Metsähallituksen liikelaitokselle EU:n kilpailuviranomaisten edellyttämä asema. Saamelaiskäräjät on koko ajan esittänyt, että Metsähallitusmallin tulisi säilyä entisellään ja esimerkiksi vain matkailupalveluja tarjoavat tytäryhtiöt tulisi yksityistää. Valtiovarainministeriön asettama työryhmä, jonka tehtävänä on kartoittaa valtion liikelaitoksien soveltuvuutta EU:n yhteisömarkkinoille on saanut työnsä päätökseen viime vuoden lopussa. Saamelaiskäräjien sisäiseen käyttöön on toimitettu työryhmän loppuraportti, valitettavasti sitä ei ole ainakaan vielä julkaistu vaikka raportti on päivätty annetuksi 7.12.2009. Metsähallituksen hallintomallin valmistelu siirtyy ympäristöministeriölle ja maa- ja metsätalousministeriölle. Tällöin järjestetään myös saamelaiskäräjien kuuleminen. Loppuraportti on siinä mielessä saamelaiskäräjien kannalta hyvä, että se näkee Metsähallituksen julkisten tehtävien ja maa- ja kiinteistövarallisuuden merkityksen samoin kuin saamelaiskäräjät. 

Juuri blogia kirjoittaessani tuli oikeusministeriöltä positiivinen tiedote, jonka mukaan hallitus on hyväksynyt vesilain kokonaisuudistuksen ja se annetaan eduskunnalle huomenna. Kyseisessä uudistuksessa on myös säännös (8 §) saamelaisten oikeuksista vesirakentamisessa. Sen mukaan rakentamishankkeet on toteutettava siten, etteivät ne eivät heikennä vähäistä suuremmassa määrin saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia, perustuslaissa turvattuja oikeuksia ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan ja harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan. Tämä olisi laatuaan ensimmäinen erillislaki, jossa saamelaiskulttuurin ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen suoja turvattaisiin. Toivon tietenkin eduskunnan hyväksyvän lain.

Vuontisjärvellä 14.1.2010

Klemetti Näkkäläjärvi