Suomi jäi rannalle

Kuten odotettuakin Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvostoon. Edellisen kerran Suomi pyrki vastuulliseen YK:n tehtävään 2000-luvun alussa, jolloin se pääsi yhdeksi vuodeksi vuosina 2006 -2007 YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenmaaksi. Silloisen kampanjan aikana Suomi käytännössä lupasi ratifioida Ilo 169-sopimuksen ja käytti sitoumustaan kampanjassa hyväkseen. Ratifiointilupaus unohtui nopeasti sen jälkeen kun ihmisoikeusneuvostopaikka saavutettiin.

Viimeiset pari vuotta Suomi on kampanjoinut ja panostanut paljon niin taloudellisesti kuin poliittisestikin pääsystä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi. Suunnitelmat kariutuivat tänään hyvin selkeässä äänestyksessä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui syyskuun lopulla YK:n yleisistunnossa osana turvallisuusneuvostokampanjaa että ” Suomi näkee itsensä kansainvälisen yhteisön vastuullisena jäsenenä, eräänlaisena kunnon maailmankansalaisena. Maamme tukee Yhdistyneitä Kansakuntia niin sanoin kuin teoin, sillä se on kansallisen etumme mukaista. ” Lupauksella ei tainnut olla riittävästi katetta. Suomi sai juuri kesällä Suomen ihmisoikeustilanteen kolmannessa määräaikaistarkastelussa YK:n ihmisoikeusneuvostolta suosituksen ratifioida ILO 169-sopimus.

Luulen, että Suomen hidastelu Ilo 169-sopimuksen ratifioimisessa ja aiemmat lupaukset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Suomi ei saanut riittävästi kannatusta turvallisuusneuvostojäsenyydelle ponnisteluistaan huolimatta. Ilmeisesti myös Suomen heikentynyt asema EU:ssa on voinut vaikuttaa tulokseen kuten myös rauhanturvaamisen vähentyminen YK:n operaatioissa ja Suomen antaman kehitysavun jääminen kauas YK:n tavoitteista. Suomen kokonaisuskottavuus YK:n mallijäsenmaana ei ollut riittävä. On selvää, että turvallisuusneuvostoon on kova tunku ja varsinkin Suomen kokoisen valtion tulee olla itseään suurempi -  ja aito ”maailmankansalainen”, joka on myös täyttänyt YK:n velvoitteet.

Toivon kuitenkin, että Suomi ei unohda haavettaan päästä YK:n turvallisuusneuvostoon ja parantaa kansainvälistä uskottavuuttaan. Olisi Suomelle hyödyllistä kantaa vastuuta YK:n turvallisuusneuvostossa. Mielestäni Suomella on hyvät mahdollisuudet päästä turvallisuusneuvostoon, mikäli Suomi ratifioi Ilo 169-sopimuksen ja toimii todellisena edelläkävijänä ihmisoikeuksien, rauhanturvaamisen ja suvaitsevaisuuden edistämisessä. Luulen, että Suomi voisi saada jopa tukea saamelaisilta pyrkimykselleen päästä YK:n turvallisuusneuvostoon mikäli Suomi on täyttänyt kansainväliset velvoitteensa.