Kolonialismin haamuja 8j-kokouksessa, osa 2

Artikla 8(j)-työryhmän kokouksen  lounastauolla Suomen saamelaiskäräjien delegaatiolla oli mahdollisuus vierailla Montrealin alueella asuvan kanien: keha'ka -kansan (mohawk-kansa) kieli- ja kulttuurikeskuksessa Kahnawá:ke:ssa. Kahnawá: ke –reservaatissa asuu yhteensä noin 8000 kanien: keha'ka –kansan jäsentä. Vierailemallamme alueella oli kansan jäsenten pitämiä palveluja. Mohawk on hollantilaisten heille antama nimitys. Kansan oma nimi on Kanien:keha'ka. Vierailu jätti ikävän kuvan Kanadan valtion alkuperäiskansapolitiikasta. Kokemukset Kanadan alkuperäiskansapolitiikasta olivat hyvin erilaisia kuin Nunavutissa, jossavierailin muutamia vuosia sitten. YK:n alkuperäiskansaraportoija James Anaya on esittänyt raportissaan vakavan huolenaiheen Kanadan alkuperäiskansojen asemasta.

Kanien: keha'ka –kansan luona vierailusta jäi muuten kuitenkin hyvin myönteinen kuva, koska yhteisön identiteetti, halu säilyä omana, itsenäisenä kansana, yhteisöllisyys ja halu säilyttää omaa kieltään ja kulttuuriaan oli todella vahva. Kanien:keha'ka -kansa on joutunut kestämään historian saatossa paljon. Vain noin 10 % kansan jäsenistä puhuu omaa kieltään, kanien’kéhaa äidinkielenään. Noin 30 % hallitsee kielen toisena kielenä tai auttavasti. Syynä kielitaidon katoamiseen on – kuten Suomessakin – koululaitos ja kanadalaistamispoltiiikka. Katolisen kirkon pitämät koulut kielsivät muun kuin englannin- ja ranskankielen käytön. Nyt yhteisö ylläpitää omia koulujaan, jossa opetetaan kansan kielestä, kulttuurista ja historiasta oman opetussuunnitelman mukaisesti. Yhteisössä on ollut myös kielipesiä.

Kieli- ja kulttuurikeskuksessa on museo kansan historiasta, opetustiloja, kirjasto ja tiloja käsitöiden tekemiseen. Saimme tutustua kanien’kéhan opetukseen aikuisille kanien:keha'ka -kansan jäsenille, jotka eivät olleet saaneet mahdollisuutta oppia omaa kieltään lapsena. Opetuksen haasteet ovat vielä suurempia kuin saamelaisilla, koska opettajat joutuvat tekemään melkein kaiken opetusmateriaalin itse. Opetusta, kuten kieli- ja kulttuuritoimintaa vaivaa rahoituksen puute, mikä on tuttua saamelaisillekin. Noin puolet toiminnasta rahoittaa valtio, muuten kieli- ja kulttuurikeskuksen työntekijät joutuvat etsimään rahoitustaan muualta.

Museossa esiteltiin kanien:keha'ka -kansan historiaa ja perinteitä. Museo-oppaamme kertoi, että 1990-luvun alussa kansalla oli ollut aseellinen konflikti Kanadan valtion kanssa. Valtio yritti ottaa heidän maansa ilman kansan hyväksyntää minkä johdosta kanien:keha'ka -kansa yritti estää kanadalaisten pääsyn kansan alueelle barrikaiden. Piiritystilanne kesti kolme kuukautta, jonka aikana kuoli tulitaistelussa yksi poliisi ja yksi kanien:keha'ka –vanhus kanadalaisten kivittäessä kansan jäseniä Montrealin suunnasta. Loukkaantuneita oli enemmän. Konflikti päättyi, mutta ristiriidat Kanadan valtion kanssa jatkuivat. Kansalla ei ole minkäänlaista virallista neuvotteluyhteyttä valtioon, koska Kanada ei tunnusta heidän perinteistä päätöksentekoelintään. Maaoikeuskysymykset ovat edelleen ratkaisematta.

Tällä viikolla pääsin osallistumaan hieman iloisempaan tapahtumaan, Norjan saamelaiskäräjien avajaisiin, jotka avasi juhlallisesti kuningas Harald. Avajaiset olivat luonnollisesti hienot. Jokaisella saamelaiskäräjillä on toki omat tapansa ja perinteensä, mutta pidin erikoisena että olin ainoa avajaisiin osallistunut, joka käytti tervehdyspuheen saameksi. Saamen kieltä olisi tärkeää kuulla saamelaisten omissa tilaisuuksissa. Suomensaamelaiskäräjien puolesta pitämäni tervehdyspuhe löytyy  kotisivuiltamme pohjoissaameksi ja norjaksi. Seurasin myös Norjan saamelaiskäräjien yleiskokousta, joka alkoi avajaisten jälkeen.

Ensi viikolla on saamelaiskäräjien yleiskokous. Asialistalla on työsuojeluasia, joka käsitellään salassa pidettävänä asiana julkisuuslain (621/1999) 24 § 1 mom 32 kohdan perusteella. Pidämme ennen joulua vielä yhden yleiskokouksen. Muuten tämä viikonloppu menee sähköpostin ja työasioiden purkamiseen työmatkojen jälkeen.