Kuntarakenneuudistuksen mysteeri ja arktiset tunnelmat

Viime viikkoina on tapahtunut paljon. Saamelaiskäräjät oli perustuslakivaliokunnan kuultavana kuntarakenneuudistuksesta. Tilaisuudessa pitämäni puhe ja lausuntomme löytyvät saamelaiskäräjien kotisivuilta. Kuntalaki tuntuu oleman melkoinen vyyhti. Laki ja muutos on haluttu säätää, vaikka lain vaikutuksia ja taloudellista vaikutusta kansantalouteen ja kestävyysvajeeseen ei tiedetä. Asiantuntijat ovat arvioineet, että kuntarakenneuudistuksen kustannuksia on mahdotonta arvioida, mutta pitkällä ajalla ne tulevat olemaan niin huomattavia, että kansantalouden vaje joudutaan rahoittamaan velalla. Ja sitä kuinka paljon Suomella on varaa ottaa kuntarakenneuudistuksen vuoksi lisävelkaa ei tunnu olevan hallituksen tiedossa eikä koko asia sen hallittavissa.

Jokainen hallitus vuorollaan haluaa jättää jonkinlaisen puumerkkinsä ja niin nytkin. Viime hallituskaudella lakkautettiin läänit ja myllättiin aluehallinto. Nyt aluehallinto on ongelmissa erityisesti valvontatehtävien osalta. Kaivattuja taloudellisia säästöjä ja tehostamista uudistus ei tuonut, vaan asiantuntijoiden siirtymisen muihin töihin. Mutta pysyvä jälki Suomen lainsäädäntöön jäi.  Toin kuulemisessa esille, että kuntarakenneuudistus pitäisi pysäyttää ja valmistella uudelleen suhteessa sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistukseen.

Sote-uudistus voi käytännössä pakottaa kunnat yhdistymään vaikka yhdistyminen olisi vastoin kuntarakennelain poikkeuspykäliä, jotka koskevat esimerkiksi saamelaisten kielellisiä ja kulttuurisia perusoikeuksia. Suomi on palvelurakenteeltaan, asutukseltaan ja etäisyyksiltään hyvin erilainen maa. Malli, joka sopii lyhyiden etäisyyksien ruuhka-Suomeen, jossa kuntien väliset etäisyydet ovat kymmenissä kilometreissä, ei voi soveltua saamelaisten kotiseutualueelle, jossa etäisyydet ovat useissa sadoissa kilometreissä. Mutta samaa lakia ja moniportaista palvelurakennetta tarjotaan yhä kaikille. Kehitys on saamelaisten kannalta huolestuttava. Rahoitus peruspalveluihin vähenee tulevaisuudessa ja palvelut uhkaavat kadota yhä kauemmas saamelaisten kotiseutualueelta. Hyvin ristiriitaista on, että samaan aikaan kun koko sote-palvelujen tulevaisuus on epävarmaa, niin kehitetään erilaisin projektein, joita saamelaiskäräjilläkin on, sote-palveluja koskevaa tutkimusta, laaditaan kaiken maailman kehittämisohjelmia, strategioita ja indikaattoreita.  Pitäisi pystyä katsoa pitemmälle tulevaisuuteen, eikä hoitaa kehittämistoimintaa vain hajanaisten selvitysten ja projektien avulla. Se, miten Petteri Orvon työryhmän linjaukset tulevat vaikuttamaan saamelaisiin ja saamenkielisiin palveluihin ja palvelurakenteeseen on vielä mysteeri. Saamelaiskäräjien tulee olla aktiivisesti vaikuttamassa sote-linjauksiin, jotta tilanne ei johda saamelaisten kotiseutualueen palvelurakenteen heikkenemiseen ja saamenkielisten palvelujen vähenemiseen.

Osallistuin Arktisen neuvoston ministerikokoukseen Kiirunassa. Kokous oli minulle pettymys. Saamelainen parlamentaarinen neuvosto (SPN) oli päättänyt hakea arktisen neuvoston pysyvän osallistujan asemaa. SPN:n sihteeristö ei ollut toimittanut hakemusta eteenpäin. Seuraava mahdollisuus päästä osalliseksi arktisen neuvoston työhön on kahden vuoden päästä. Kuka tietää, millainen poliittinen tilanne silloin on ja pääseekö alkuperäiskansat enää mukaan yhteistyöhön? Olen hyvin pettynyt SPN:n toimintaan. Tilanteessa, jossa tarvitsisimme vahvaa SPN:ää ja tiivistä yhteistyötä pohjoismaisen saamelaissopimuksen jatkoneuvotteluista johtuen, SPN on yhä heikompi.

Arktisen neuvoston kokouspäätökset olivat pettymys. Kokous antoi yleismaailmallisen julistuksen ja korulauseita. Kokous muutti päätöksillään koko arktisen neuvoston roolia, asemaa ja tulevaisuutta. Arktinen neuvosto sai uusia tarkkailijoita Aasiasta - Kiina kärjessä. Arktisesta neuvostosta on muodostumassa globaali keskustelufoorumi. Tarkkailijoita on enemmän kuin jäsenmaita ja pysyviä osallistujia. Tarkkailijoilla ei ole päätöksenteko-oikeutta arktisessa neuvostossa, mutta on selvää, että varsinkin Kiina suurena kansantaloutena ei tyydy vain tarkkailija-asemaan. Tarkkailijoiden tulee arktisen neuvoston sääntöjen mukaan sitoutua arktisen neuvoston arvoihin: ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, ympäristönsuojeluun, kestävään kehitykseen ja alkuperäiskansaoikeuksien kunnioittamiseen. Kiinasta on muodostumassa maailman suurin saastuttaja eikä kukaan hyvällä tahdollakaan voi pitää Kiinaa ihmisoikeusmyönteisenä valtiona - päinvastoin. Arktinen neuvosto myi periaatteensa. On turha selittää tai uskoa, että arktisen neuvoston kautta Kiina integroitaisiin ihmisoikeuksien tai ympäristön kunnioittamiseen. Kyse on Kiinan ja arktisen alueen luonnonresursseista. Alkuperäiskansoille ja alkuperäiskansojen asemalle arktisessa neuvostossa kehitys on uhkaava. Kiirunan kokous siirsi päätöstä siitä, miten arktisen alueen hallinnointi ja arktisen neuvoston tehtävät hoidetaan tulevaisuudessa. Ratkaisun siirtäminen ja aina uusien tarkkailijavaltioiden ottaminen mukaan yhteistyöhön ei tule helpottamaan asian ratkaisua.

Suomi on parhaillaan päivittämässä arktista strategiaa. Strategia painottuu tällä hetkellä vahvasti luonnonresursseihin ja ilmastonmuutoksen tuomiin mahdollisuuksiin. Alkuperäiskansaoikeudet on mainittu kauniin sanakääntein - kuten arktisessa neuvostossakin - mutta tosiasiallisia toimenpiteitä alkuperäiskansojen aseman parantamiseksi ei esitetä. Saamelaiskäräjät on antanut strategiasta alustavan lausunnon.

Kävin pikaisesti saamelaiskäräjien hallituksen kokouksessa ennen lähtöäni Kiirunaan. Pidämme vielä toisen hallituksen kokouksen kesäkuussa ennen yleiskokousta. Hallitus hyväksyi budjettiehdotuksen annettavaksi yleiskokoukselle, jossa ympäristöasioiden edistämiseen esitetään 86 000 euroa eduskunnan päätöksen mukaisesti.

Viime viikolla on paljon puhuttu Israel Ruong -stipendistä. Minäkin olen sen saanut aikoinani 1990-luvulla. Israel Ruongin palkinto on tarkoitettu nuorelle saamelaistutkijalle ja palkinnon tarkoitus on kannustaa tai palkita nuori tutkija saamelaisyhteiskunnan eteen tekemästä työstä. Saamelaisjärjestöt ja myös minä olen Yle Sápmin haastattelussa tuonut esille, että tämänvuotinen palkinnon saaja ei täytä Israel Ruong palkinnon kriteerejä.  

Israel Ruong oli arvostettu tutkija ja saamen kielen ja kulttuurin puolestapuhuja. Hänen saamen kielen maastoterminologian luokittelujärjestelmänsä ja saamelaisten luontoon liittyvän tiedon arvostaminen ja kerääminen on ollut ainakin minulle esimerkkinä omassa tutkimustyössäni. Ruong on myös nostanut esille sen, miten tärkeää saamelaisyhteisön sisältä tuleva tutkimus on. Tämänkertaisen Israel Ruong palkinnon saajan on laajapohjaisen paneelin sijasta päättänyt kaksi henkilöä. Tämä on erikoista, koska Israel Ruong palkinto on ainoa saamelaistutkimuksen palkinto ja jotta palkinnon tieteellinen merkittävyys säilyy, tulee palkinnon saajaa arvioida laajempi joukko, jossa on saamelaisyhteisön ja tutkimuksen asiantuntemusta.

Israel Ruong kääntyisi haudassaan, jos saisi tietää miten hänen kunniakseen nimettyä palkintoa nykyisin käsitellään ja kenelle se annetaan. Olen laajemminkin huolissani siitä, mitä tilanne kertoo saamelaisen korkeakoulun, Sámi allaskuvlan, toiminnasta, tieteen arvostamisesta ja oppilaitoksen tavoitteista. Onko Allaskuvla eriytynyt saamelaisyhteisöstä ja siellä käytävästä keskustelusta ja saamelaisyhteisön tarpeista?  Onko oman koulun ja sen opiskelijoiden esiin nostaminen tärkeintä? Sámi allaskuvla on pyrkinyt saamelaiseksi yliopistoksi ja halunnut saamelaisen parlamentaarisen neuvoston tukea pyrkimyksilleen. Onko Allaskuvlalla tieteellistä pätevyyttä tähän ja aidosti halua kehittää saamelaistutkimusta ja opetusta saamelaiskulttuurinmukaisesti?

Ennen helatorstaita pidettiin artikla 8j-työryhmän ensimmäinen kokous. Ympäristöministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan biodiversiteettistrategian ja -toimintaohjelman artikla 8j:tä koskevia toimenpiteitä. Työryhmässä on eri ministeriöiden ja sidosryhmien edustus. Minun kutsuttiin työryhmän puheenjohtajaksi. Työryhmän ensimmäisessä kokouksessa sovittiin työryhmän työsuunnitelmasta ja tutustuttiin työryhmän tehtäviin. Kiireellisin asia on valmistella ensi marraskuussa pidettävää kansainvälistä  artikla 8(j)-työryhmän kokousta Montrealissa ja Suomen kantoja kokouspäätöksiin. Pidämme vielä yhden kokouksen ennen kesää. Työryhmän viestintää kehitetään ja viimeistään syksyllä työryhmän työstä löytyy lisää tietoa ympäristöministeriön sivuilta. 

Viime viikon lopulla oli saamelaiskäräjälain uudistamistyöryhmän kokous Helsingissä. Kokouksessa käsiteltiin työryhmän mietintöluonnosta ja työ jatkuu vielä toukokuun loppuun. Ensi viikon lopun vietän taas Helsingissä kuulemisessa kuntalaista, saamelaiskäräjälain mukaisissa neuvotteluissa metsälaista ja muissa tapaamisissa.