Viikon kuulumisia
Loppuviikosta minulla oli mielenkiintoinen artikla 8(j)-työryhmän kokous Inarissa. Työryhmä kävi läpi biodversiteettisopimuksen osapuolikokouksen hyväksymiä vapaaehtoisia Akwe Kón ohjeita alkuperäiskansojen alueille suunniteltavien hankkeiden kulttuuristen, -sosiaalisten- ja ympäristöllisten vaikutusten arvioinnista. Ohjeiden puutteellinen suomennos työllisti työryhmää paljon, mutta yhteistyöllä saimme suomennoksen vastaamaan englanninkielistä alkutekstiä ja jatkamme käännöksen korjaamista edelleen. Kun varsinainen käännös on tehty, alamme soveltaa ohjeita sekä Suomen lainsäädäntöön että Suomen saamelaisten kotiseutualueelle ja sen olosuhteisiin. Tätä työtä varten työryhmä järjestää Akwe Kón ohjeisiin liittyvän seminaariin kuluvana keväänä. 

Työryhmä kuuli Sámi Duodjia saamen käsityön perinteisestä tiedosta. Olin hyvin iloinen, että yhdistyksen puheenjohtaja, koltan-, inarin- ja pohjoissaamen käsityön asiantuntijat kunnioittivat 8(j)-työryhmän kokousta läsnäolollaan ja saimme kuulla saamen käsityön tarpeista. Työryhmä sai erinomaista tietoa saamen käsityöstä ja uskon, että Sámi Duodji-yhdistyksen kuuleminen avasi monen työryhmäedustajan silmät saamen käsityön merkityksestä ja suhteesta luonnon resursseihin. Tulen edistämään saamen käsityöntekijöiden tarpeita ja huomioimaan myös saamelaiskäräjien työssä. 

Tällä viikolla Suomi on jättänyt kolmannen raportin kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta. Raportti ilmestynee lähiaikoina ulkoministeriön kotisivuille osoitteeseen: http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=67435 . Määräaikaisraportissa Suomi vastaa sopimusta valvovan komitean suosituksiin. Saamelaiskäräjät on antanut laajan lausunnon sopimusta valvovan komitean suosituksista (lausuntoja 2009-osiossa, annettu 21.8.2009). Valitettavasti saamelaiskäräjien lausuntoa ei ole juuri huomioitu ja Suomen valtion antama raportti pitää sisällään lukuisia vääriä tietoja ja virheellisiä tulkintoja. Saamelaiskäräjien tulee raporttiin reagoida ja vähintäänkin lähettää oma alkuperäinen lausuntonsa sopimuksen toimeenpanoa valvovalle komitealle. 

Suomi on raportissa ilmoittanut, että se olisi aloittanut neuvottelut saamelaiskäräjien kanssa maaoikeuksien ratkaisemiseksi. Olisi tietenkin hyvä, että raportin toteamus olisi totta, mutta valitettavasti Suomen valtio ei ole aloittanut saamelaiskäräjien kanssa minkäänlaisia neuvotteluja maaoikeuskysymyksen ratkaisemiseksi. Erinäisiä neuvotteluja on käyty asiassa valtioneuvoston sisällä jo toista vuotta, mutta kyseisten neuvottelujen tulokset ovat jääneet tyhjäksi ja aitoa halua parantaa saamelaisten oikeuksia ei valtioneuvostossa ole havaittavissa. Saamelaiskäräjät on ilmoittanut Suomen valtiolle, että on valmis neuvotteluihin vaikka heti. 

Suomi toteaa myös raportissaan, että saamenkielisen sanomalehdistön synty Suomeen olisi saamenkielisten aktiivisuudesta kiinni. Näin ei ole, vaan nykyinen sanomalehdistön tukijärjestelmä estää saamenkielisen sanomalehdistön synnyn. Raportti myös syyttää saamelaiskäräjiä siitä, että se ei ole pystynyt laatimaan ammatti- ja aikuiskoulutukseen soveltavaa saamenkielistä oppimateriaalia. Syytös on todella ihmeellinen ottaen huomioon saamelaiskäräjien resurssitason, kolmen saamen kielen tarpeet ja perusopetuksen tarpeen. Saamelaiskäräjät on toistuvasti vaatinut lisäresursseja oppimateriaalituotantoon, mutta resursseja ei ole tullut. On kummallista, että raportti ei ole todennut kuinka paljon todellisuudessa Suomi resursoi saamenkielistä oppimateriaalituotantoa ja mikä resurssien todellinen tarve on. 

Koko raportti on lähtökohdiltaan virheellinen jo saamelaisten ja saamenkielisten määrän määrittämisessä, vaikka saamelaiskäräjät on yrittänyt antaa asiassa oikean kuvan omassa lausunnossaan. Raportoija Suomen ulkoministeriö pitää Suomen väestörekisterijärjestelmän antamia tietoja käytännössä ainoina oikeina, vaikka järjestelmä ei tunne eri saamen kieliä eivätkä yksittäiset saamelaiset tunne mahdollisuuksia ilmoittaa järjestelmään omia tietojaan. 
Surullista Suomen raportissa on se, että vielä nykyisinkin Suomi antaa virheellisiä tietoja kansainvälisille valvontaelimille eikä aidosti ota huomioon sopimusta valvovien elimien suosituksia. On turhaa ratifioida kansainvälisiä sopimuksia, mikäli niitä ei aidosti toimeenpanna. 

Perjantaina pidettiin myös saamelaiskäräjien hallituksen kokous, viimein varsinainen kokous ennen 11.3 pidettävää yleiskokousta Hetassa. Asialista oli niin täynnä, että jatkamme kokousta puhelinkokouksella 25.2. Ehdimme käsitellä kiireelliset välttämättömät yleiskokoukselle esitettävät asiat, mm. tämän vuoden budjettiesityksen, esityksen nuorisoelimen perustamiseksi sekä selvityksen vuoden 2008 kulttuurimäärärahojen käytöstä. Ensi viikolla olen loppuviikon Helsingissä. Tapaan metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kankaan ja olen eduskunnan ympäristövaliokunnan kuultavana Pallas-Yllästunturin kansallispuistolain muuttamisesta. 

Näkkälän paliskunnan poronhoidossa on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä saamelaisporonhoidon suojan ja tulevaisuuden suhteen. Saamelaisporonhoitoa suojelevat mm. Suomen perustuslaki, KP-sopimus ja ihmisoikeuskomitean päätökset KP-sopimuksen osalta. Vaikka Suomea sitovien kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti valtaväestön taloudelliset edut eivät saa uhata saamelaista poronhoitoa, niin nyt kyseiset edut alkavat jo uhata saamelaisporonhoitoa Näkkälän paliskunnassa. Saamelaiset paimentavat porojaan perinteisen poronhoitomallinsa ja laidunkiertonsa mukaisesti paliskunnan pohjoisosissa ja alueen laitumet ovat myös valtiollisten tutkimuslaitosten mukaan hyvässä kunnossa. Suomalaiset poronhoitajat laiduntavat paliskunnan eteläosissa ja laitumet ovat siellä kuluneet loppuun koska suomalainen poronhoitomalli on käytännössä osoittautunut soveltumattomaksi saamelaisten kotiseutualueella. Koska suomalaiset poronhoitajat ovat kuluttaneet laitumensa loppuun, niin nyt he siirtävät porojaan saamelaisten alueelle jopa tuntureille asti pilaten saamelaisten laidunkiertojärjestelmää ja laitumia. Pääväestön ja alkuperäiskansan edut törmäävät. Jos asia ei korjaannu paliskunnan oman toiminnan kautta, niin myös saamelaiskäräjien tulee puuttua asiaan. 

Vuontisjärvellä 21.2.2010
Klemetti Näkkäläjärvi