Käsivarren kansallispuistosta ja Rion julistuksesta

Ympäristöministeri Ville Niinistö vieraili Kilpisjärvellä pari viikkoa sitten. Ministeri halusi tutustua Käsivarren tilanteeseen ja Käsivarren kansallispuistohankkeeseen. Keskustelimme ministerin kanssa kahdenkeskisessä neuvottelussa hyvin lämminhenkisesti  myös muista ympäristöministeriön toimialan hankkeista ja saamelaisasioista.  Saamelaiskäräjät ei ole käsitellyt Käsivarren kansallispuistoesitystä, koska asia ei ole tullut vielä meille lausunnolle.   Henkilökohtaisesti pidän esitystä hyvänä ja myös Käsivarren poromiehet ovat esitystä tukeneet. Saamelaiskäräjien yleisen linjan mukaisesti olen todennut monissa yhteyksissä ja myös Kilpisjärvellä, että kansallispuistot muiden luonnonsuojelualueiden tapaan ovat olleet saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle hyviä. Kansallispuistot ovat tuoneet myös matkailullista hyötyä.

Lounastapaamisessa Enontekiön kunta ilmoitti vastustavansa kansallispuistohanketta ja haluavansa kompensaatiota suojelualueista kunnalle. Mielestäni tämä on lyhytnäköistä politiikkaa. Kansallispuistot sijaitsevat valtion hallinnassa olevalla maa-alueella ja tarvittaessa valtio ostaa yksityisiltä ja kunnilta maa-alaa kansallispuistoa varten. Kunnilla ei ole mitään mahdollisuutta saada muunlaista korvausta. Kansallispuistot ovat tärkeitä kansallisesti ainutlaatuisen luonnon ja maiseman suojelemiseksi. Kansallispuistoja perustetaan, jotta voimme säilyttää luontoarvot myös tuleville sukupolville pitemmän aikavälin suunnitelmalla eikä ajatella vain tämän sukupolven lyhytnäköisiä tarpeita.   Asiassa tulee tarkastella laajempaa kansallista etua, kuin vain Enontekiön kunnan kantaa. Alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen perusteella Käsivarteen soveltuisi hyvin kansallispuisto.

Viime viikko kului Helsingissä. Kävin työ- ja elinkeinoministeriössä saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut rakennerahasto-ohjelmasta ja aluekehityslainsäädännön uudistamisesta. Esitin rakennerahasto-ohjelmaan ja lakiin tavoitteeksi saamelaiskulttuuriin kehittämisen. Tilaisuuden perusteelta tehty muistio löytyy saamelaiskäräjien kotisivuilta.

Minulla oli ilo vieraille kahteenkin otteeseen Nuuksion kansallispuiston luontokeskus Haltiassa. Ensiksi vierailin siellä avajaisjuhlallisuuksissa ja myöhemmin saamelaiskäräjien ja Sámi Duodjin delegaation kanssa neuvottelemassa saamen käsityötuotteiden myymisestä luontokeskuksessa.

Viime viikolla saamelaiskäräjien edustajat tapasivat maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan. Tapaamisten aiheena olivat ILO 169-sopimuksen ratifioiminen ja hallitusohjelman saamelaiskirjausten toteutuminen.

Osallistuin myös ympäristöministeriön järjestämään seminaariin RIO+20- miten tästä eteenpäin? Rion julistus käsittelee kestävän kehityksen edistämistä, joiden osana ovat myös alkuperäiskansojen oikeudet. Julistus painottaa, että kestävän kehityksen edistämisen toteuttaminen edellyttää alkuperäiskansojen aktiivista ja vaikuttavaa osallistumista sen edistämiseksi kaikilla tasoilla. Rion julistus myös tunnustaa YK:n alkuperäiskansajulistuksen merkityksen ja sen, että julistus tulee huomioida kestävän kehityksen strategioiden toimeenpanossa. Rion julistus edellyttää valtioiden tukevan alkuperäiskansojen identiteettiä, kulttuuria, kulttuuriperintöä, perinteistä tietoa ja  tapoja. Julistus korostaa tarvetta tukea alkuperäiskansojen kestävän kehityksen mukaisia elinkeinomuotoja. Alkuperäiskansoille kestävä kehitys onkin ihmisoikeuskysymys.

Suomi painottaa kansainvälisesti vahvaa kestävää kehitystä. Suomella on kuitenkin itselläkin paljon tehtävää Rion tavoitteiden saavuttamiseksi.  Eri ministeriöiden ja hallinnonalojen sitoutuminen kestävän kehityksen edistämiseen on hyvin eri tasoista. Kestävä kehitys ei ole vain ympäristöministeriön asia, vaan kaikkien ministeriöiden.  Erityisen ristiriitaiselta kestävän kehityksen edistäminen kansallisesti tuntuu nyt, kun koko Lappia kehitetään kaivosteollisuuden keskittymäksi. Suomessa  on aiemmin laadittu kestävän kehityksen koordinoimiseksi strategia laajapohjaisen toimikunnan johdolla, johon minäkin kuulun. Suomessa ei enää laadita strategiaa, vaan nyt aletaan laatia kestävän kehityksen yhteiskuntasopimusta. Aiempi käytäntö, jossa saamelaisilla oli oma erillinen kestävän kehityksen ohjelmansa, ei toiminut. Ohjelma jäi täysin toimeenpanematta. Ohjelmien tai sopimusten laadinta, joita ei toimeenpanna, ei ole kestävän kehityksen mukaista.   

Saamelaiskulttuurin säilyminen kestävällä tavalla tuleville sukupolville edellyttää sitä, että saamelaiset saavat aidosti itse kehittää ja turvata oman kotiseutualueensa luonnonresurssien kestävän käytön kulttuuristen tapojen mukaisesti. Jotta saamelaisten kestävä kehitys voi toteutua, ILO 169-sopimus on ratifioitava.

Kestävällä kehityksellä on erottamaton yhtymäkohta luonnon monimuotoisuuden säilymiseen ja biodiversiteettissopimukseen. Valtioneuvoston hyväksymä periaatepäätös biodiversiteettistrategiasta ja sitä tukeva toimintaohjelma antavat hyvän perustan valmistella kansallista yhteiskuntasopimusta.  Saamelaiskäräjät on sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen omassa toiminnassaan. Mielestäni paras tapa edetä asiassa olisi laatia YK:n alkuperäiskansajulistuksen ja Rion julistuksen mukaisesti sitova yhteiskuntasopimus saamelaiskäräjien ja  Suomen valtion välillä saamelaisten kestävän kehityksen edistämiseksi ja saamelaiskulttuuriin turvaamiseksi.

Perustuslakivaliokunta on antanut erimielisen lausuntonsa kuntarakenneuudistuksesta. Lausunto oli pettymys ja ilmeinen poliittinen kompromissi. Olin odottanut, että lakiuudistus olisi edellyttänyt perustuslain säätämisjärjestystä. Valiokunta edellyttää, että kunnilla tulee voida olla vähintään puolen vuoden miettimisaika tehdä yhdistymisselvitykset ja päätökset sen jälkeen kun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuslaki on eduskunnassa hyväksytty. Lakia ei tarvitse säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, mutta valiokunta ei ollut asiassa yksimielinen. Valiokunta esittää, että lakia täydennetään siten, että kunnallinen itsehallinto on edelleen paikallishallintoa. Perustuslakivaliokunta on pettynyt uudistuksen valmisteluun ja toteutukseen. Erityisen tärkeää eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan kannalta olisi niiden asiallisen kytkennän vuoksi ollut saada käsitellä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiehdotus.  Saamelaisten osalta valiokunta toteaa, etteivät kuntajaon mahdolliset muutokset saa heikentää saamelaisille  kuuluvia kielellisiä tai kulttuurisia oikeuksia taikka kulttuuri-itsehallinnon edellytyksiä. Lisäksi valiokunta korostaa edelleen saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:ssä säädetyn neuvotteluvelvoitteen merkitystä kuntarakenneuudistuksen toteutusta valmisteltaessa.

Kuntarakennelaki voidaan siis säätää, mutta isoimmat asiat tullaan ratkaisemaan sote-uudistuksessa. Kuntarakennelain lisäksi parhaillaan on valmisteilla kuntalain uudistaminen.

Kävin alkuviikosta Helsingissä biodiversiteettityöryhmän kokouksessa. Kokouksen asialistalla oli ympäristön kannalta haitalliset tuet, Suomen maaraportin valmistelu biodiversiteettisopimuksen toimeenpanosta Suomessa ja Suomen eliölajiston tilanne. Valtiovarainministeriö on arvioinut Suomessa käytössä olevia ympäristöön kohdistuvia tukia, niiden hyötyä ja haitallisuutta. Esitys oli hyvin mielenkiintoinen. VM:n arvion mukaan käytännössä kaikki tuet, jotka kasvattavat liiketaloudellista tulosta, ovat haitallisia ympäristölle ja kaikissa tuissa ympäristönäkökulma on hyvin kapea. Suomessa on yli 100 erilaista ympäristölle haitallista tukea, joita tulisi tarkastella poliittisesti. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen arvio, joka toki edellyttää jatkoarviontia ja huomioimista lainsäädännön kehityksessä ja hallinnossa.

Kevään viimeinen saamelaiskäräjien kokous pidettiin keskiviikkona Inarissa. Siitä kerron seuraavassa blogissani.