Tietämättömyys onkin hyve?
Ignorance is bliss, todettiin runoudessa ja politiikassa joskus. Suomessa tietämättömyyden ihannointi tuntuu  tulleen takaisin tänä aikakautena, jolloin tieteellistä tietoa kulttuurisesta, ihmisistä, historiasta ja ylipäätään maailmasta on saatavilla enemmän kuin koskaan ennen. Sosiaalisen median vyörytys ja sen käyttö ainoana tietolähteenä vääristää helposti myös maailmankuvaa ja todellisuutta.  Joillekin tietomäärä tuntuu olevan liikaa, eikä saatua tietoa osata analysoida, suhteuttaa muuhun tietoon eikä oikeaa tietoa osata tunnistaa informaatiotulvasta tai tarkoituksellisesta disinformaatiosta.

Saamelaisten oikeuksien osalta voisi käyttää modernia termiä trollaus, joka tarkoittaa tahallista provosointia epäasiallisesti. Trollaus tuntuu olevan kovassa huudossa eduskuntaan nähden saamelaisia koskevien lakihankkeiden käsittelyssä ja myös moni suomenkielinen media on ottanut kritiikittömästi näiden trollaajien tiedot vastaan aina ns. journalismin lippulaivoista lähtien. Tämä tuli mieleeni, kun olen lukenut viime viikolla maa- ja metsätalousvaliokunnan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoja ILO 169-sopimuksesta ja Yle Sápmin uutisia, asiasta käytyä keskustelua ja viimeisimpänä  uutista uudesta suomalaisesta rap-muusikosta, Uniikista.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon jälkeen Yle Sápmin uutisessa sekä valiokunnan puheenjohtaja että sen jäsen perustelivat näkemyksiään käytännössä tietämättömyydellä, asian vaikeudella ja että saamelaiset olisivat saamelaismääritelmästä erimielisiä. Erityisen yllättynyt olen Suomen romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan Tarja Filatovin näkemyksistä ja kommenteista asiassa. Hänhän joutuu tai saa työskennellä ihmisoikeusasioiden parissa hyvin monella eri tasolla. Hänen mukaansa lautakunnan tulee katsoa kaikkien tasa-arvoa, minkä johdosta alkuperäiskansaoikeudet voisivat kuulua muillekin kuin saamelaisille. Tämä on kansainvälisoikeudellisesti mahdotonta. Silloin kun saamelaisten alkuperäiskansa-asemasta säädettiin perustuslaissa, todettiin, että alkuperäiskansa-aseman myöhemmät heikennykset voisivat olla ja olisivatkin kansainvälisoikeudellinen rikkomus. Näin tulkiten työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käytännössä kieltänyt alkuperäiskansaoikeudet ja –aseman, mikä on historiallista Suomen kansainvälisessä ja kansallisessa ihmisoikeuspolitiikassa.

Myös maa- ja metsätalousvaliokunta jatkoi samalla linjalla. Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että valiokunnan kolme jäsentä  (Mats Nylynd, Tytti Tuppurainen ja Satu Haapanen) jättivät ihmisoikeusmyönteiset eriävät mielipiteet valiokunnan lausuntoon ILO 169-sopimuksesta ja se osoittaa, että kaikki kansanedustajat eivät ole johdateltavissa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan perussuomalaisten kaikki kolme edustajaa olivat jättäneet valiokunnan lausuntoon eriävän mielipiteen, jossa vaativat asian palauttamista uudelleen valmisteluun, samoin kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan enemmistökin. Tämäkin on aika pöyristyttävää.

Kaikki kansainväliset ihmisoikeussopimukset lähtevät siitä, että näennäiseen tasa-arvoon pyrkiminen voi johtaa vähemmistöryhmien ja alkuperäiskansojen syrjintään.  Toteutuessaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto johtaisi siihen, että saamelaisten sulauttamispolitiikka kiihtyisi. Jonkinlaista tasa-arvoa sekin kai on, mutta valtakulttuurin ehdoilla tapahtuvaa ja johtaisi ”tasa-arvoiseen” monokulttuuriseen Suomeen, jossa vähemmistöjen ja saamelaisten asema olisi tukala ja saamelaiskulttuuri katoaisi pikku hiljaa.  Toivottavasti romanien oikeuksia voidaan edes edistää asettamatta romanien oikeuksia vastakkaisiksi valtakulttuurin etujen, tarpeiden ja asenteiden edessä. Romanien koulutus-, sosiaaliset ja osallistumisoikeudet tarvitsevat parannuksia.

Erimielisyyttä saadaan luotua tyhjästä aikaan, kun kuulemisiin kutsutaan sellaisia tahoja, joiden tiedetään olevan eri meiltä saamelaiskäräjien kanssa, jotka kiistävät saamelaiskäräjien aseman ja saamelaisuuden ylipäätään. Kun saamelaiskäräjät on ollut kuultavana eduskunnan valiokunnissa, niin se on joutunut kuulemaan muilta kuultavilta tahoilta virheellisiä väittämiä saamelaisista ja saamelaiskäräjistä, asenteellisia näkemyksiä, saamelaisvastaisuutta ja myös henkilökohtaisuuksia. Saamelaiskäräjillä ei ole mahdollisuutta kuulemisissa korjata näiden tahojen virheitä, ellei valiokunnan puheenjohtaja nimenomaisesti pyydä vastausta väittämiin.

Ongelmana onkin, että valiokuntakuulemisissa on näiden lausuntojen perusteella painottunut sellaisten tahojen näkemykset, jotka vastustavat saamelaisten oikeuksien kehittämistä. Näillä tahoilla ei ole minkäänlaista vastuuta puhua totta, mutta siltikin niitä arvioidaan yhtä luotettavana tahona kuin saamelaiskäräjiä. Saamelaiskäräjät on vastuussa saamen kansalle ja noudattaa Suomen lakeja ja sen toiminta on läpinäkyvää ja avointa ja tapahtunut saamelaiskäräjien kokouksen ohjauksessa. Saamelaiskäräjät on kirjallisissa lausunnoissaan yrittänyt korjata virheellisiä käsityksiä, mutta ne ovat hukkuneet tietovirtaan. Saamelaiskäräjät vetosi vielä erikseen kaikkiin kansanedustajiin helmikuun alussa perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja hallituksen esitysten hyväksymiseksi sekä ILO:sta että saamelaiskäräjälakiesityksestä.  

Mitään ei ole kuitenkaan vielä menetetty ja saamelaisilla ja kansanedustajilla on asiassa vain voitettavaa. Toivon, että kun asia tulee eduskunnan käsittelyyn, tietämättömyys ei olisi enää hyve ja saamelaiset voisivat luottaa Suomen valtioon ja kansanedustusinstituution asiantuntemukseen ja oikeudenmukaisuuteen.  Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenillä kuten myös maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenillä on vielä mahdollisuus muuttaa asiassa kantaansa kun esitykset tulevat eduskunnan päätettäväksi ja tukea ihmisoikeusmyönteistä Suomea.

Kansanedustajien tehtävä on tehdä vaikeitakin päätöksiä, noudattaa Suomen lakeja ja kansainvälisiä sitoumuksia. Tietämättömyys ei ole peruste. Olisi aika myös luottaa valtion virkakuntaan, joka on valmistellut hallituspuolueiden poliittisessa ohjauksessa sekä saamelaiskäräjälain että ILO 169-sopimuksen ratifioinnin hallituksen esitykset. Näissä on otettu huomioon Suomen lainsäädäntö, kansainväliset velvoitteet sekä hallituspuolueiden asettamat reunaehdot huolehtien samalla huolellisesta ja osallistavasta asioiden valmistelusta.

Niin, joku voi ihmetellä myös miksi yhdistin räppäri Uniikin ja valiokunnat samaan ”tietämättömyyden hyveeseen”. Siksi, koska asiat liittyvät tietämättömyyteen sekä kertovat historiasta, toisten kulttuureista ja arvoista. Valitettavan usein unohtuu, että kulttuuriarvot eivät ole kaikille samat eikä kaikki ole kaupan.  Räppäri Uniikki oli Sallassa kuvaamassa musiikkivideota  Nunnukalailaa- kappaleeseensa noitarumpu kädessään. Hän ihmetteli, miksi sitä pidetään loukkaavana, koska Lapin ihmiset ovat olleet tekemässä musiikkivideota eikä kappale käsittele saamelaiskulttuuria. Kappaleen nimi tuo monelle saamelaiselle mieleen niitä ikäviä stereotypioita, joita populaarikulttuuri loi ja josta monet saamelaiset saivat kärsiä. Ja nyt ilmeisesti tietämättömyyteen vedoten näitä ikäviä ja turhia mielikuvia halutaan tuoda takaisin suomalaiseen populaarikulttuuriin, jossa ne alkavat elää omaa elämäänsä ja voimistuvat entisestään.  Suomessa räp-musiikilla on ollut vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus ja musiikkiperinne on ottanut kantaa usein vähemmistöjen ja syrjittyjen puolesta. Tämä kappale luomillaan mielikuvilla painottuu toiseen ääripäähän ja ymmärrän hyvin ihmisten tuohtumuksen ja kyllästymisen.

Onneksi musiikin saralta saamme odottaa positiivisia uutisia ja jännittää pääsevätkö kummatkin saamelaiset ehdokkaat Solju ja Jon Henrik Fjällgren euroviisuihin. Tilanne olisi hieno ja toivon, että kummatkin pääsisivät euroviisuihin ja Suomen saamelaiset pääsisivät niin hienoon tilanteeseen, että voisimme jännittää Soljun puolesta ja myös äänestää saamelaista esiintyjää. Euroviisuissahan ei minun muistini mukaan saa äänestää oman valtion ehdokasta. Taide voi yhdistää ja tuoda saamelaiskulttuurille aivan uudenlaista näkyvyyttä ja myös valtakulttuurin edustajille ylpeyttä siitä, että heidän valtioissaan on näin moninainen ja rikas kulttuuri.

Tällä viikolla saamelaiskäräjät neuvotteli Norjan saamelaiskäräjien kanssa Teno-sopimuksen tilanteesta. Norjan valtio haluaa irtisanoutua Teno-sopimuksesta ja on esittänyt Norjan saamelaiskäräjille, että se esittäisi myöskin sopimuksesta irtautumista. Neuvottelut olivat siis tarpeen. Mikäli Norja irtautuu sopimuksesta, kalastusta säädettäisiin kansallisesti ja se voisi aiheuttaa ristiriitoja, heikentää kalakantoja ja vaikuttaisi varmasti kielteisesti alueen saamelaisiin.  Saamelaiskäräjien yhteinen linja oli, että Teno-sopimuksen tulee turvata ja kehittää saamelaisten oikeuksia. Korostin sitä, että on hyvin tärkeää, että Norjan ja Suomen saamelaiskäräjät löytävät asiassa yhteisen näkemyksen. Sovimme, että Suomen saamelaiskäräjien kaikkien Utsjoen käräjäjäsenten muodostama Teno-työryhmä valmistelee asiassa saamelaiskäräjien pohjapaperin, jonka jälkeen neuvotteluja Norjan ja Suomen saamelaiskäräjien välillä jatketaan.

Saamelaiskäräjien varsinainen kokous sekä hallituksen kokous pidettiin tiistaina inarissa. Tiedotteet kokouksista löytyvät saamelaiskäräjien kotisivuilta.

Käyn loppuviikosta Helsingissä Ulkoasianministeriön ja kansainvälisen ihmisoikeusasian neuvottelukunnan (IONK) järjestämässä seminaarissa Ihmisoikeudet Suomen ulkopolitiikassa. Ensi viikolla olen myös tien päällä. Tiistaina saamelaiskäräjät tapaa opetus- ja kulttuuriministeriön edustajia saamen kielten elvytysohjelmasta. Keskiviikkona olen Brysselissä puhumassa Arctic Dialogue -seminaarissa ja minulla on suuri kunnia yhdessä kolmeen muun henkilön kanssa olla luovuttamassa 1500 henkilön allekirjoittaman arktisen julistuksen ympäristö-, meri- ja kalastusasioiden EU-komissaari Karmenu Vellalle.