Ministerikokouksen tunnelmia

Viikko oli taas kiireinen. Keskiviikkona oli saamelaiskäräjien tämän vuoden viimeinen kokous. Saamelaiskäräjät hyväksyi yksimielisesti lausunnon esityksestä saamen kielten elvyttämisohjelmaksi. Olen hyvin iloinen siitä, että näin tärkeässä asiassa saamelaiskäräjät oli yksimielinen ja lähetti samalla vahvan viestin valtiolle: saamelaiset vaativat  ohjelman pikaista toimeenpanoa ja resursointia. Lausuntomme löytyy kotisivuiltamme lähiaikoina. Saamelaiskäräjät esitti tarkennuksia kielenelvytysohjelman toimenpide-esityksiin sekä kuutta uutta toimenpide-esitystä otettavaksi ohjelmaan. Saamelaiskäräjät esitti uusiksi toimenpiteiksi  yleisen kielitutkinnon mahdollistamista inarin- ja koltansaamessa, saamenkielisen sanomalehdistön tukimäärän nostamista, saamenkielisen kirjallisuuden ja kirjallisuuden kääntämisen tukijärjestelmän perustamista, saamenkielisen oppisopimuskoulutuksen lisäämistä ja perinteisen tiedon suojelun kehittämistä. Saamelaiskäräjät myös arvioi saamen kielten elvyttämisohjelman toimeenpanon vaativia resursseja. Vuosille 2013-2015 ohjelman toimeenpano edellyttäisi 9,675 miljoonan euron rahoitusta.

Yleiskokous hyväksyi esityksen vuoden 2014 kulttuurimäärärahaksi. Vuodelle 2014 esitetään kulttuurimäärärahaksi 392 000 euroa. Yleiskokous hyväksyi esityksen vuoden 2014 saamenkielisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja varhaiskasvatuspalveluihin varattaviksi määrärahoiksi. Vuodelle 2014 esitetään 4,632 miljoonaa euroa. Yleiskokous täydensi myös saamelaiskäräjien hallituksen kokoonpanoa käräjiltä valtioneuvoston eron myöntäneen saamelaiskäräjäjäsenen tilalle. Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin inarinsaamelainen Anna Morottaja. Hän täydentää saamen kielen ja saamelaiskulttuurin asiantuntijuudellaan mainiosti hallitusta.

Yleiskokouksesta lähdin kohti Osloa saamelaisasioista vastaavien ministerien ja saamelaiskäräjienpuheenjohtajien vuosittaiseen yhteiskokoukseen. Kokouksessa annettiin Gollegiella-palkinto, joka annettiin tänä vuonna Tromsan yliopiston saamenkielisen kieliteknologian kehittäjälle, Giellateknolle, ja pohjoissaamenkieliselle Divvun -sähköiselle oikeinkirjoitusohjelmalle sekä kahdelle Venäjän saamelaiselle, Aleksandra Antonovalle ja Nina Afanasjevalle heidän pitkästä elämäntyöstään kildininsaamen kielen edistämisessä.

Kokouksessa käsiteltiin myös pohjoismaisen saamen kieliyhteistyön uudelleenorganisointia. Kokous piti saamen kieliyhteistyön uudelleenorganisointia tärkeänä. Toin omassa puheessani esille, että  hankkeen aikana on ratkaistava Venäjän saamelaisten osallistuminen saamen kieliyhteistyöhön. Painotin puheenvuorossani myös sitä, että kieliyhteistyö tarvitsee hankkeen toteutuksen jälkeen pysyvän ja riittävän rahoituksen valtioilta sekä tehtävien siirtoa myös valtiollisista saamen kielen parissa toimivilta instituutioilta saamelaiskäräjille.

Kokouksessa käsiteltiin myös Barentsin alueen yhteistyötä ja korostettiin alkuperäiskansojen osallisuuden tärkeyttä Barentsin alueen yhteistyössä. Aihe oli hyvin ajankohtainen Venäjän valtion toimista johtuen. Venäjän valtio on kieltänyt RAIPON:in toiminnan, joka edustaa Venäjän pohjoisia alkuperäiskansoja. Tilanne on hyvin vakava ja huolestuttava. Asia nousi esille myös saamelaiskäräjien kokouksessa, mutta asiaa ei otettu asialistalle, koska saamelaiskäräjien työjärjestyksen mukaan kokouksen asialistalle voi ottaa vain asioita, jotka ovat riittävästi valmisteltuja ja kokous päättää yksimielisesti ottaa asian asialistalle. Nyt yksimielisyyttä ei löytynyt.

Tulen viemään seuraavaan saamelaisen parlamentaarisen neuvoston (SPN) hallituksen kokoukseen esityksen, että SPN antaisi vetoomuksen YK:n eri elimille, Venäjän valtiolle ja pohjoismaiden ulkoministeriöille RAIPON:in toiminnan turvaamiseksi ja Murmanskin alueen saamelaisten järjestöjen toiminnan turvaamiseksi. Asia kuuluukin paremmin SPN:n toimintaan ja vetoomukselle tulee suurempi painoarvo, kun kolmen maan saamelaiskäräjät vetoavat yhdessä Venäjän alkuperäiskansojen aseman parantamiseksi.

Viimeisimpien tietojen mukaan Venäjän saamelaisten järjestöjen asema on uhattuna. Kehitys on hyvin huolestuttavaa. Sain Leif Rantalalta eilen tiedon, että Murmanskin alueen viranomaiset ovat aloittanee toimenpiteet Kuolan saamelaisparlamentin (kyläkokouksen) kieltämiseksi. Murmanskin alueen viranomaiset ovat kirjoittaneet kirjeen, jossa Venäjän saamelaisparlamentin puheenjohtajaa, Valentina Sovkina ja Venäjän saamelaisparlamenttia syytetään Venäjän valtion vastaisesta toiminnasta, Venäjän lainsäädännön rikkomisesta, separatismista ja kansainvälisten ongelmien luomisesta. Murmanskin läänin hallituksen tyytymättömyys saamelaisia kohtaan konkretisoitui kun saamelaiset halusivat nostaa saamen lipun salkoon alkuperäiskansojen päivänä 9.8.

Murmanskin aluehallintoviranomaiset väittävät Kuolan alueen saamelaisparlamenttia johdettavan ulkomaisten järjestöjen ja Norjan saamelaiskäräjien toimesta.  Tällainen viranomaisten kirjelmöinti muistuttaa Neuvostoliiton aikaisesta toiminnasta, jolloin saamelaisia ja alkuperäiskansoja vainottiin. Pelkään, että Murmanskin alueen viranomaiset aloittavat toimenpiteet Venäjän saamelaisparlamentin ja saamelaisyhdistysten kieltämiseksi. Tätä ei Suomen saamelaiset voi painaa villaisella vaan meidän on painokkaasti pidettävä Venäjän saamelaisten ja alkuperäiskansojen oikeuksia esillä, jotta kansainvälinen yhteisö puuttuisi tilanteeseen.

Ministerikokouksessa kuultiin vähemmistövaltuutettu, YK:n pysyvän foorumin jäsen Eva Biaudet’a saamelaisiin kohdistuvasta syrjinnästä. Toin puheenvuorossani esille, että oikeistopopulismi on noussut kaikissa pohjoismaissa ja talouskriisin ohella koventanut asenteita saamelaisia ja myös muita vähemmistöjä kohtaan. Rasistinen, saamelaisvastainen internet- ja sanomalehtikirjoittelu on valitettavan yleistä Suomessa ja on erityisen vahingollista saamelaislasten ja nuorten identiteetin kasvulle. Valitettavasti saamelaisvastaisuutta on myös joissakin viranomaisissa saamelaisten kotiseutualueella. Enontekiön ja Inarin kunnan viranomaiset ovat julkisesti vastustaneet saamelaisten nykyistä oikeusasemaa ja ennen kaikkea oikeusaseman parantamista. Tämä on erityisen huolestuttavaa siksi, että viranomaisten julkinen saamelaisvastaisuus kannustaa saamelaisten oikeuksia vastustavia tahoja saamelaisvastaiseen kirjoitteluun ja pelottaa saamelaisia  hakemasta omia oikeuksiaan.

Pohjoismailla ei YK-rintamalla mene hyvin. Ensin Suomea ei valittu YK:n turvallisuusneuvostoon ja nyt Ruotsia ei valittu YK:n ihmisoikeusneuvostoon, vaikka Ruotsia pidettiin yhtenä ennakkosuosikkina. Suomea ja Ruotsia yhdistää kumpaakin se, että valtiot eivät ole ratifioineet Ilo 169-sopimusta. Suomessa sopimuksen ratifiointi on sentään tavoitteena. Oslon ministerikokouksessa kävi ilmi, että  Ruotsissa sopimuksen ratifioinnista ei edes keskustella. Mielestäni pohjoismaiden huono menestyminen YK:n tehtävissä osoittaa sen, että pohjoismaat eivät ole enää ihmisoikeuksien mallimaita - ja Ruotsilla ja Suomella on vielä paljon tehtävää päästäkseen YK:n ”mallimaiksi”. Ilo 169-sopimuksen ratifiointi kummassakin maassa avaisi varmasti monia ovia.

Ensi viikolla lähden taas Helsinkiin. Tiedossa on pohjoismaisen saamelaissopimuksen Suomen valtuuskunnan ja asiantuntijoiden neuvottelut Helsingissä. Osallistun myös ihmisoikeusvaltuuskunnan järjestämään seminaariin. Seminaarissa käsitellään Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun Suomelle antamia suosituksia. Puhun seminaarissa Ilo 169-sopimuksen ratifiointiedellytyksistä.

26.11.2012 Klemetti Näkkäläjärvi