Anteeksipyytämisestä ja lampaanlihan suoramyynnistä
Maanantaina 21.2. toin saamelaiskäräjien tervehdyksen Torniossa pidettyyn Lars Leevi Laestadius seminaariin. Käsittelin puheessani lestadiolaisuuden vaikutuksia saamelaiskulttuuriin ja kirkon suunnitelmia pyytää anteeksi saamelaisilta. Puhe löytyy pohjoissaameksi ja suomeksi saamelaiskäräjien kotisivuilta. Puhetta valmistellessani mieleeni tuli oikeusministeri Tuija Braxin vastaus kysymykseen, että pyytääkö Suomen valtio saamelaisilta anteeksi. Hänen mukaansa Suomen valtion tulisi arvioida kuuluuko anteeksipyytäminen sen vakiintuneisiin tapoihin. 

Anteeksipyytäminen on vastuunkantoa ja Suomi on aikaisemminkin joutunut kantamaan vastuunsa teoistaan kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti. Suomi allekirjoitti toisen maailmansodan päättäneen Pariisin rauhansopimuksen ja tunnusti vastuunsa toisesta maailmansodasta. Suomi tunnusti toimineensa virheellisesti toisessa maailmansodassa, vaikkakin historia on osoittanut, että Suomella ei juuri vaihtoehtoja ollut. Sotasyyllisyyden tunnistaminen on ollut anteeksipyytämistä. Sotasyyllisyyden vaatimat korvaukset mullistavat koko suomalaisen yhteiskunnan, agraariyhteiskunnasta siirryttiin nopeasti teollisyhteiskuntaan ja metsä- ja raskasteollisuus kehittyvät nopeasti. 

Suomalainen yhteiskuntamalli on toki nuori ja Suomen valtion rakentumisprosessin käynnistymisestä voidaan puhua vasta 1800-luvulta alkaen, jolloin Suomen autonominen alue muodostettiin ja tietenkin lopullisesti vuodesta 1917, Suomen itsenäisyydestä lähtien. Suomalaisen yhteiskunnan läsnäolo saamelaisten kotiseutualueella kiihtyi 1800-luvun alusta ja suomalaistaminen alkoi. Suomalainen yhteiskunta on kautta sukupolvien rakentunut aiempien sukupolvien tekojen tai tekemättä jättämisien kautta. Anteeksipyytäminen saamelaisilta on suomalaisen yhteiskunnan vastuulla. Anteeksipyytäminen ei vain riitä, vaan jotta sillä on merkitystä, niin siitä tulee seurata tekoja. 

Tulevat eduskuntavaalit tulevat olemaan ratkaisevia myös siinä, miten saamelaisten oikeusasema kehittyy ja vastaako Suomi oikeusvaltiona kansainvälisistä velvoitteistaan samoin kuin Suomen aikaisemmat sukupolvet ovat vastanneet omista kansainvälisistä velvoitteistaan. 

Tällä viikolla olin alkuviikon Tromssassa pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarisen foorumin konferenssissa. Konferenssin päätöksistä löytyy tiedote saamelaiskäräjien kotisivuilta. Saamelaiskäräjien hallitus piti puhelinkokouksen tiistaina 22.2. Saamelaiskäräjien yleiskokous pidetään 4.3. ja asialistalla on tärkeitä asioita, ennen kaikkea saamelaiskäräjien lausunto Inarijärven osayleiskaavasta ja saamelaiskäräjien kertomus valtioneuvostolle vuodelta 2010. 

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta oli viime kokouksessaan esittänyt lampaan pienimuotoisen tilateurastuksen sallimista kaikkialla Suomessa alueilla, joiden läheisyydessä ei ole teurastamoa. Sen seurauksena sallittaisiin tarkastamattoman lampaanlihan suoramyynti tiloilta. Lampaan tilateurastuksen salliminen edellyttäisi poikkeusta EU:n hygieniasäännöksistä. Erivapaus johtaisi siihen, että lammas rinnastettaisiin poroon. Suomen elintarvikehygieniasäädöksien mukaan lammas on kotieläin ja poro tarhattu riistaeläin. Poron kutsuminen tarhatuksi riistaeläimiksi on aivan käsittämätöntä, saamelaisessa poronhoidossa poroja ei tarhata tai edes pidetä tarhassa kuin korkeintaan vuorokauden pari.

Saamelaiskäräjät on antanut vuonna 2009 asiasta lausunnon, jossa se vastusti esitystä sallia lampaiden tilateurastus ja tarkastamattoman lampaanlihan myynti tilalta suoraan kuluttajille poronhoitoalueella. Lausunto löytyy saamelaiskäräjien kotisivuilta lausunnot 2009 -osiosta. Mikäli poronhoitoalueella sallitaan lampaanlihan suoramyynti, poronhoidon erityisasema heikkenee. Pahimmassa tapauksessa EU voi tulkita asiaa niin, että poronhoidolle myönnetty erivapaus tarkastamattoman poronlihan suoramyyntiä varten voidaan perua. Poroteurastamoja tulisikin kehittää myös lammasteurastukseen sopiviksi. Poronhoitoakin voi harjoittaa vain poronhoitoalueella ja myös lammastalouden harjoittamisessa tulisi kiinnittää huomiota alueellisiin realiteetteihin eli teurastusmahdollisuuksiin. Kaikkialle lammastalous ei sovi, kuten poronhoitokaan ei sovi Etelä-Suomeen. 

Vuontisjärvellä 27.02.2011

Klemetti Näkkäläjärvi