Saamelaiskäräjät on muuttanut Sajokseen
Pahoittelen blogipäivitykseni viivästymistä. Vaikka tämän saamelaiskäräjien toimikausi lähenee loppuaan, kiire ei ole vähentynyt laisinkaan. Saamelaiskäräjät on Inarissa saanut muuttonsa saamelaiskulttuurikeskus Sajokseen valmiiksi ja vuoden alusta työntekijämme pääsevät aloittamaan uuden vuoden uusissa toimitiloissa. Sajos avataan 2.1.2012 ja yleisölle 9.1.2012. Viralliset avajaiset ovat kevättalvella. 

Joulua ennen on paljon tapahtunut. Saamelaiskäräjien hallitus ja kolmen maan saamelaiskäräjät ovat ehtineet kokoontua. Saamelaiskäräjien hallitus piti tämän vuoden viimeisen kokouksen ennen joululomia. Siirsimme joitakin ei kiireellisiä, mutta periaatteellisia asioita ensi vuonna aloittavan saamelaiskäräjien päätettäväksi. Kiireellisinä asioina hallitus keskusteli pitkään Sajoksen avajaisista ja Sajoksen markkinointihankkeesta. Saamelaiskäräjät yhteistyökumppaneineen on saanut rahoitusta Sajoksen markkinoimiseksi yrityksille, yhteisöille ja viranomaisille. 

Saamelaiskäräjät on saanut huolestuneita yhteydenottoja miten saamelaiskulttuuria ja saamelaisuutta tuodaan esille Sajokseen liittyvässä markkinoinnissa. Sajoshan on ennen kaikkea saamelaisten parlamenttitalo ja kaikkien saamelaisten kulttuurikeskus Suomessa. Saamelaiskäräjien hallitus päättikin esittää Sajoksen käyttäjien yhteistyöryhmälle että se laatii eettiset periaatteet Sajoksen markkinoinnille ja toimitilavuokraukselle. Yhdessä laaditut ja hyväksytyt periaatteet helpottavat eri toimijoiden yhteistyötä ja myös Sajoksen markkinointia. Sajos on ennen kaikkea saamelaisten talo ja se tuo omat vaatimuksensa sille millaisia tapahtumia ja tilaisuuksia saamelaisessa kulttuurikeskuksessa voidaan pitää. On luotava selkeät pelisäännöt millaiset tapahtumat ja millainen markkinointi soveltuvat saamelaiskulttuurin arvoille ja parlamenttitaloon. Uusi saamelaiskäräjät pääsee käsittelemään ehdotusta eettisiksi periaatteiksi ensi keväällä.

Hallitus päätti myös, että Sajoksen avajaisten suunnittelu ja avajaisten ajankohtaan suunniteltavien tapahtumien tulee tapahtua ennen kaikkea uuden saamelaiskäräjien johdolla. Yleisenä linjauksena voisi todeta arvokkuuden – avajaisten tulee olla arvokkaat, saamelaiskulttuurinmukaiset ja koko saamelaiskulttuurin moninaisuutta kuvaavat – ja alueellisesti tasa-arvoiset. 

Hallitus hyväksyi kokouksessaan saamen kielineuvostossa valmistellun muutosehdotuksen saamen kieliteko-palkinnon sääntöihin. Jatkossa saamen kieliteko-palkinto myönnetään joka toinen vuosi, jotta palkinnon arvokkuus säilyisi. Tänä vuonna saamen kielineuvosto myönsi kielitekopalkinnon Enontekiön perhepäiväkoti Miessille. Palkinto oli todella kaunis Matleena Fofanoffin tekemä kolttasaamelainen juurikäsityökokoelma. 

Ensi vuonna niin saamelaiskäräjien toimintaan varatut toimirahat pienenevät mutta myös saamelainen kulttuurimääräraha pienenee. Tämä antaa ikävän viestin saamelaistaiteilijoille ja yhdistyksille. Järjestimme vielä ennen joulupyhiä asiasta tapaamisen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen kanssa. Valitettavasti ministeri ei ehtinyt tapaamiseen ja tapasimmekin saamelaiskäräjien kulttuurisihteerin kanssa Arhinmäen valtiosihteerin. Valtiosihteeri lupasi välittää ministerille huolemme ja pyyntömme pitää kulttuurimäärärahan vähintään ennallaan ensi vuonna. Valtiosihteeri lupasi selvittää mahdollisuuksia hoitaa esim. eduskunnan lisätalousarviolla kulttuurimäärärahojen leikkaus. 


Äidinkielen merkitseminen väestötietojärjestelmään

Saamelaiskäräjät on viime keväästä lähtien selvittänyt saamenkielisen päivähoidon ja kielipesätoiminnan tilaa. Asia on todella ajankohtainen saamen kielten elvyttämisohjelman laatimisesta johtuen. Saamelaiskäräjät tilasi asiantuntijaselvitykset kielipesätoiminnasta ja saamenkielisen päivähoidon ja kielipesätoiminnan tilanteesta virkatyönä ja konsulttipalveluna sekä saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveyslautakunnalta. Hallitus hyväksyi selvitykset saamenkielisen päivähoidon tilanteesta lähettäväksi tiedoksi eri viranomaisille kuten opetus- ja kulttuuriministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnille.

On ilmeistä, että äidinkielen merkitsemistä koskeva lainsäädäntö kaipaa täsmentämistä. Selvitysten perusteella kävi ilmeiseksi, että eri kunnissa ja myös toimijoiden ja viranomaisten kesken on erilaisia käsityksiä mitä kielipesä, kielikylpy ja saamenkielinen päivähoito tarkoittavat. Saamelaiskäräjille tulleiden yhteydenottojen mukaan saamenkielisessä päivähoidossa on ollut lapsia, jotka eivät osaa lainkaan saamea tai hyvin heikosti. Heille on vanhempien vaatimuksesta tarjottu saamenkielistä hoitopaikkaa koska vanhemmat ovat merkinneet lasten äidinkieleksi saamen väestötietojärjestelmään, vaikka todellisuudessa lasten äidinkieli on ollut suomi. Tällaisten lasten oikea kielenoppimispaikka on saamenkielinen kielipesä. On lasten edun mukaista että he saavat tarvitsemiaan päivähoitopalveluja oman kielitaitonsa mukaisesti. Saamenkielisessä päivähoidossa voi kieli vaihtua nopeasti suomeksi jos ryhmään tulee saamea osaamattomia lapsia. 

Virheellisten tietojen ilmoittaminen väestötietojärjestelmään voi olla rekisterimerkintärikos. 
Lapin käräjäoikeudessa on ollut käsiteltävänä tapaus saamen kielen merkitsemisestä äidinkieleksi väestötietojärjestelmään vuonna 2008. Henkilö, joka ei ollut saamelainen, mutta osasi saamea hiukan oli ilmoittanut äidinkielekseen saamen väestötietojärjestelmään. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan henkilö oli syyllistynyt rekisterimerkintärikokseen, koska syytetyllä ei ollut oikeutta ilmoittaa äidinkielekseen saamea koska hän ei ollut saamelainen. Syytettyä ei kuitenkaan tuomittu rangaistukseen. 

Saamelaiskäräjien hallitus päätti pyytää eduskunnan oikeuskansleria ja oikeusasiamiestä tutkimaan onko nykyinen vallitseva lainsäädäntökäytäntö virheellinen lapsen saamen kielen äidinkieleksi ilmoittamisessa väestötietojärjestelmään ja onko nykyistä vallitsevaa lainsäädäntöä muutettava sen suhteen. Kuntien lakisääteinen velvollisuus saamenkielisen päivähoidon järjestämiseen määräytyy lapsen väestötietojärjestelmään merkityn äidinkielen perusteella riippumatta siitä, mitä kieltä tai kieliä lapsi tosiasiassa puhuu. Kyseisten ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten eli eduskunnan oikeuskanslerin ja/tai oikeusasiamiehen olisi annettava ohjeistus siitä, vaatiiko äidinkielen merkitsemistä koskeva lainsäädäntö täsmentämistä ja mikäli vaatii, niin asiaa koskevien ministeriöiden olisi ryhdyttävä asian korjaamiseen vaadittaviin toimiin. 
Saamelaiskäräjillä kielipesille ja saamenkielisille kerhoille tarkoitetut rahat on tähän asti kanavoitu saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveyslautakunnan kautta koska kielipesä- ja kerhotoiminta on tulkittu päivähoidoksi. Eri viranomaiset, vähemmistövaltuutettu ja tuomioistuimet ovat kuitenkin katsoneet yksiselitteisesti että kielipesätoiminta ei ole päivähoitoa.

Rahoitus kielipesiin tulee opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja saamenkielisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen varattu rahoitus tulee puolestaan sosiaali- ja terveysministeriöltä. Tulevan saamelaiskäräjien tulee vakavasti pohtia onko saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveyslautakunta oikea elin myöntämään ja valvomaan saamen kielen elvyttämistä koskevaa rahoitusta. Mielestäni saamen kieltä elvyttävien kielipesä- ja kielikylpytoimintojen rahoitus, jotka eivät kuuluu sosiaali- ja terveyspalveluihin, kuuluisivat saamen kielineuvoston toimintakenttään parhaiten. Mutta tämä jää tulevan saamelaiskäräjien pohdittavaksi.