SUNNUNTAI 29. TAMMIKUUTA 2012 Kullankaivusta ja kokouksista Tammikuu on melkein lopussa ja blogin päivittäminen on jäänyt vähäiselle – pahoittelen sitä. Uusi vuosi on alkanut entistä kiireisempänä. Saamelaiskäräjien järjestäytymiskokous venyy helmikuulle samoin kuin neljä vuotta sitten. Saamelaiskäräjien hallitus määräsi järjestäytymiskokouksen pidettäväksi 15.2. kuultuaan saamelaiskäräjien kokouksen koollekutsujaa, saamelaiskäräjien vanhinta jäsentä Tauno Halttaa. Näyttää siltä, että toimintansa aloittava saamelaiskäräjät joutuu suuriin haasteisiin. Maankäyttöasiat tulevat työllistämään saamelaiskäräjiä paljon – kuluvalla kaudella valmistunevat niin Inarijärven osayleiskaava kuin Kilpisjärven yleiskaavakin. Lisäksi kullankaivu ja valtaushakemukset tulevat ennen näkemättömällä tavalla työllistämään saamelaiskäräjiä. Saamelaisten kotiseutualueelle on tehty noin 60 uutta valtausta, suuri osa vanhan ja huonon kaivoslain aikana tehtyjä hakemuksia. Näyttää siltä että suuri osa valtaushakemuksista päätetään vanhan kaivoslain nojalla. Valtaushakemusten lisääntyminen on huolestuttavaa. Valtaushakemuksia on tehty täysin uusille alueille, joissa esim. kullakaivuuta ei aiemmin ole ollut. Tämä on hyvin huolestuttavaa ja on selvää, että kullankaivajat haluavat hyötyä vanhan kaivoslain puutteista vielä hyvin pitkään. Vanhassa kaivoslaissa ei sanota saamelaiskulttuurista mitään. Uudessa kaivoslaissa on määrätty saamelaiskulttuurin heikentämisen kiellosta, toisin sanoen valtaukset ja kaivostoiminta eivät saa heikentää saamelaiskulttuurin olennaisia harjoittamisen edellytyksiä. Viikonloppuna hyväksyin saamelaiskäräjien lausunnon Lismajoelle tehdyistä yhdeksästä valtaushakemuksesta. Pienellä Lismajoella on jo nykyisinkin valtauksia ja joelle on haettu ympäristölupia koneelliseen kullankaivuuseen. Saamelaiskäräjät vastusti lausunnossaan valtauslupien myöntämistä, koska valtaukset toisivat kielteisiä vaikutuksia veden laatuun, kalakantoihin, lisäisivät porokuolemia ja maastoliikennettä ja kaikki yhdessä heikentäisivät saamelaiskulttuurin mukaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamisen edellytyksiä. Lausunto löytyy kotisivuiltamme alkuviikosta. Valtaushakemukset sijoittuvat Lismajoelle paikkoihin, jotka ovat tärkeitä kalastuspaikkoja, porojen talvilaitumena ja porojen kulkureitteinä erotusaidalle. Alueen saamelaiset vastustavat valtauslupien myöntämistä. Lapin paliskunnan alueeseen on kohdistunut paljon laidunaluemenetyksiä. Tekoaltaat, matkailurakentaminen ja metsänhakkuu ovat jo aiemmin heikentäneet alueen saamelaiskulttuurin harjoittamisedellytyksiä huomattavasti. Valtaushakemusten lisäksi uusi saamelaiskäräjät pääsee heti tositoimiin. Oikeusministeriöltä on lähettänyt saamelaiskäräjille ja eri ministeriölle lausuntopyynnön ILO 169-sopimuksen ratifioimisesta. Saamelaiskäräjiltä odotetaan ehdotusta miten asiassa tulisi edetä ja mitä ratifiointi Suomessa edellyttää. Esitys saamen kielten elvyttämiseksi on valmistumassa helmikuun lopussa, jonka jälkeen ehdotus lähetetään lausunnolle, ja opetus- ja kulttuuriministeriö viimeistelee lausuntokierroksen perusteella lopullisen saamen kielten elvytysohjelman. Toimeenpano alkanee keväällä ja saamelaiskäräjät tulee mielestäni esittää vaatimuksensa olla vahvasti mukana ohjelman toimeenpanossa ja seurannassa. Saamen kielten elvytysohjelman tarkoituksena on elvyttää saamen kieliä niin saamelaisten kotiseutualueella kuin sen ulkopuolellakin. Toivon, että ohjelmassa keskitytään ennen kaikkea saamelaisten kotiseutualueen saamen kielten elinvoimaisuuden tukemiseen, äidinkieleltään saamenkielisten ja luonnollisten saamen kielenkäyttöympäristöjen tukemiseen ja turvataan saamen kielen opetus saamelaislapsille koko maassa. Saamelaiskäräjien syksyn vaaleissa keräämät tilastot saamelaisten määrästä ovat parhaillaan valmistumassa. Ennakkotietojen mukaan enää 35 % saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueella ja 400 saamen kieltä äidinkielenään puhuvaa on kuollut edellisen kahdeksan tilastointivuoden aikana. Nämä 400 henkilöä ovat olleet vahvoja saamen kielen, saamelaiskulttuurin ja meidän perinteisen tietomme siirtäjää. Tilanne on todella hälyttävä saamen kielen ja kulttuurin tulevaisuuden kannalta ja myös saamelaisen perinteisen tiedon siirtämisen kannalta. Saamelaisten määrä saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella on vain kasvanut ja vahvaa saamea äidinkielenään puhuvien määrä on vähentynyt. Saamelaiskäräjien tule tällä vaalikaudella ehdottomasti laatia esitys siitä, miten kehitys voidaan kääntää ja saada saamelaisia muuttamaan takaisin saamelaisten kotiseutualueelle. Saamen kieli ei säily kuin puhumalla ja siirtämällä kielitaitoa sukupolvelta toiselle. Vaikka paljon on muuttunut 1900-luvun alkupuolelta, jolloin saamen kielen käyttöä paheksuttiin ja saamen kielen puhuminen kiellettiin kouluissa ja muissa virallisissa yhteyksissä, paljon on vielä tehtävää. Vaikka virallinen asenne saamen kieltä ja saamelaiskulttuuria kohtaan on muuttunut suvaitsevaksi, syrjintää ja saamelaiskulttuurin ja kielen halveksuntaa on edelleenkin, ei tarvitse kuin tutustua Lapin suomalaismedioiden saamelaisvastaisiin keskustelupalstoihin tai suomi 24-sivuston keskusteluihin. Saamelaisten kielenvaihto suomeen oli kiivaimmillaan 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä aina 1970-luvulle asti, mutta se jatkuu edelleenkin. Tiedän saamelaisperheitä, jotka eivät puhu lapsilleen saamea, vaikka itse osaavat saamea erinomaisesti tai äidinkielenään. Enemmistö saamelaisperheistä kuitenkin onneksi siirtää saamen kielen taidon lapsilleen. Jotta voimme säilyttää saamen kielen ja kulttuurin elinvoimaisena koko saamelaisyhteisön tulee ryhtyä toimenpiteisiin saamen kielen ja kulttuurin tulevaisuuden turvaamiseksi – ennen kaikkea saamelaiskäräjien. Mutta tarvitsemme tavallisten rohkeiden saamelaisten apua, jotka puhuvat saamea lapsilleen, työkavereilleen, sukulaisilleen, opettavat saamea ja luovat luonnollisia saamen kielenkäyttöympäristöjä. Tarvitsemme perinteisiä saamelaiselinkeinoja jotta saamen kieli säilyy, saamelaisten kotiseutualue säilyy elinvoimaisena ja saamen kielelle jää luonnollisia kielenkäyttöympäristöjä. Saamesta ei saa tulla vain virka- ja opetuskieli. Toivonkin teiltä saamelaisilta yhteydenottoja saamelaiskäräjille, viranomaisille ja vähemmistövaltuutetulle mikäli havaitsette puutteita saamenkielisissä palveluissa tai viranomaisten suhtautumisessa saamelaiskulttuuriin ja saamen kieleen. Ja ennen kaikkea – puhukaa saamea, tuntekaa omat oikeutenne ja olkaa edelläkävijöitä! Saamelaisten poismuutto ja saamen kieltä äidinkielenään puhuvien saamelaisten määrän väheneminen uhkaa saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon säilymistä. Kuluvana vuonna valmistuu uudistettu biodiversiteettistrategia ja toimintaohjelma. Viime vuonna valmistunut kansallisen 8j-työryhmän loppuraportti esitti lukuisia toimenpiteitä saamelaisten perinteisen tiedon suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi (www.ymparisto.fi/lumonet/8j). Vaalitilastot osoittavat, että näillä toimenpiteillä ja niiden toteuttaminen on entistäkin tärkeämpää saamen kielen, kulttuurin ja perinteisen tiedon säilyttämiseksi ja turvaamiseksi. Torstaina tapasin puolustusministeri Stefan Wallinin Ivalossa. Keskustelimme hänen kanssaan mm. Ilo 169-sopimuksen kiireellisestä ratifiointitarpeesta, hallitusohjelman saamelaiskirjausten toteuttamisesta, saamen kielten kielenelvytysohjelman kiireellisen toteuttamisen tarpeesta, saamelaisporonhoidon asemasta ja erityisesti saamelaisporonhoidon tilanteesta Enontekiöllä. Lehdistötiedote tapaamisestamme löytyy saamelaiskäräjien kotisivuilta (www.samediggi.fi). Huomenna, maanantaina, lähden Brysseliin. Europarlamentaarikko Satu Hassi on kutsunut saamelaiskäräjien edustajia Brysseliin arktisen alueen ilmastonmuutosta käsittelevän taidenäyttelyn avajaisiin ja tutustumaan EU:n toimintaan sekä tapaamaan europarlamentaarikkoja. Matkan rahoittaa EU. Vuontisjärvellä 29.1.2012 Klemetti Näkkäläjärvi