Vallan vahtikoirasta ennakkoluulojen lietsojaksi Palasin kesälomilta takaisin töihin. Valitettavasti jouduin toteamaan, että palasin samanlaiseen työskentely- ja keskusteluilmapiiriin joka vallitsi jo keväällä. Saamelaisvastaisuus on lisääntynyt. Erityisen huolissani olen kielteisen keskusteluilmapiirin vaikutuksista saamelaisnuoriin ja kunnallisvaalien ehdokasasetteluun. Saamelaisten kotiseutualueen kunnat ovat suurien haasteiden edessä – luvassa on kuntaliitosten pohtimista, sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista, suuria kaavoitushankkeita ja periaatteellisia linjauksia mm. kaivospolitiikasta. Nyt on entistäkin tärkeämpää, että kunnallisvaaleihin lähtisi aktiivisia saamelaisia ehdokkaiksi, jotta saamelaisten ääni kuuluisi myös kunnallispolitiikassa. Vaikuttaakin siltä, että saamelaisvastaisen kirjoittelun tarkoituksena on osaltaan pelottaa aktiivisia saamelaisia alkamasta ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Toivottavasti mahdollisimman moni saamelainen lähtee ehdokkaaksi vaaleihin! Mediakirjoittelua ja internet-keskusteluja seuraamalla asenneilmapiiri voi vaikuttaa monen saamelaisen mielestä hyvin masentavalta ja lannistavalta. Ahdasmielinen ja saamelaisvastainen ilmapiiri, jota esimerkiksi Inarin ja Enontekiön kunnat ovat omissa lausunnoissaan ilmaisseet, on huonoa kunnallispolitiikkaa muuttotappiokunnissa. Se voi johtaa monen saamelaisperheen harkitsemaan useampaan kertaan kannattaako tällaisessa asenneilmapiirissä kasvattaa omia lapsiaan. Kannustankin kaikkia saamelaisia äänestämään kunnallisvaaleissa ja tukeutumaan saamelaisyhteisöön. Nyt tarvitsemme toinen toistemme saamelaisten tukea ja saamelaiskulttuurin yhteisöllisyyttä. Mediaa on pidetty vallan vahtikoirana – ainakin media itse pitää itseään vallan vahtikoirana. Suomalaiset seuraavat hyvin paljon eri medioita ja lukevat sanomalehtiä – internet-aika ei ole muuttanut ainakaan vielä tätä perinnettä, vaikka onkin laajentanut mielipidekeskusteluja aivan uusiin sfääreihin. Valta tuo myös vastuuta, mutta miten tätä valtaa käytetään? Miten toimittaja varmistaa faktatietojen aitouden ja pyrkii lähestymään asiaa objektiivisesti? Saamelaiskäräjien puheenjohtajana olen joutunut jo monen vuoden ajan vastaamaan jos minkäkintasoisten ja poliittista näkemystä edustavien toimittajien mitä yksityiskohtaisimpiin ja hassuimpiin kyselyihin aina lempiruoasta omiin luonteenpiirteisiini asti. Monesti toimittajien perustiedot asioista ovat hataria: tietoja on kerätty niin vanhoilta koulukavereilta, internetin keskustelupalstoilta kuin wikipediastakin. Vastuuta ei kuitenkaan tunneta tietojen oikeellisuuden tarkistamisesta. Kerrankin eräs toimittaja väitti minun kiistelleen saamelaiskäräjien avajaisissa tasavallan presidentin kanssa Ilo 169-sopimuksen ratifioinnista – vaikka emme presidentin kanssa keskustelleet asiasta lainkaan eikä kyseinen toimittaja ollut edes saamelaiskäräjien avajaisissa! Mutta huhut ovat usein paljon hauskempia kuin totuus. Pohjatöitä ei tehdä enää hyvin. Toimittaja voi kysyä itsestään selviä asioita saamelaisten määrästä, saamelaiskäräjien tehtävistä, jonkin lainsäädännön sisällöstä tai mitä saamen kieliä Suomessa puhutaan – nämä tiedot ovat käsillä pätevälle journalistille hyvinkin helposti ja ne ovat nopeasti ja tarkasti selvitettävissä kirjallisista lähteistä ja kotisivuiltakin. Toki on paljon helpompaa kysyä asiaa haastateltavalta – ei tarvitse tehdä itse pohjatyötä. Ja koska asiakokonaisuutta ei tunneta, haastateltavalta kysytään loputon määrä kysymyksiä, jotta toimittaja saisi kokonaiskuvan aiheesta, ja itse juttuun käytetään vain muutama hassu lause, joka irrotetaan vielä asiayhteydestään. Haastateltava on toimittajan ilmaista työvoimaa. Puheenjohtajan tehtäviin toki kuuluu tiedottaminen ja vuorovaikutus median kanssa, mutta tänä vuonna tämä vuorovaikutus on käynyt paljon vaikeammaksi ja uskoni laadukkaaseen, riippumattomaan ja asiantuntevaan journalismiin on lopahtanut. Toki Suomessa on hyviä ja ammattitaitoisia journalisteja. Kritiikkini koskee erityisesti suomenkielisiä medioita, jotka ovat uutisoineet saamelaisasioista kesällä ja nyt syksyllä. Hallitusohjelman saamelaislinjaukset ovat kiristäneet keskusteluilmapiiriä ja suvaitsemattomuus niin saamelaisten kotiseutualueella kuin medioissakin on lisääntynyt. Tilanne on toki herkullinen skuuppeja ja herkullisia otsikoita hakeville toimittajille. Uutisissa on alettu viljellä aggressiivista terminologiaa, väittäen että saamelaisten kotiseutualueella olisi käynnissä taisteluja ja jopa sotatila. Räväkän otsikonhan siitä saa ja tällaisella kielellä saa luotua tilanteen paljon vakavammaksi kuin se onkaan – ja synnytetään ennakkoluuloja. Blogikirjoitukseni ja tuohtumukseni johtuu ennen kaikkea Sunnuntaisuomalaisen 19.8.2012 lehtijutusta, joka on muunneltu toisenlaiseksi kuin mitä olen toimittajalle vastannut. Siitä on lainattu valikoiden lyhyt lainaus, joka on lisäksi irrotettu asiayhteydestään, Lapin Kansaan ja Inarilaiseen. Journalismi perustuu avoimuuteen ja etiikkaan - ainakin teoriassa. Laitan siksi blogini liitteeksi alkuperäiset vastaukseni Sunnuntaisuomalaisen free lancer -toimittajalle avoimesti kaikkien nähtäväksi. Lomalta paluun jälkeen olen ehtinyt tehdä muutakin kuin mediakritiikkiä. Viime viikolla olin Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmän kuultavana Katse pohjoiseen -strategiasta. Tilaisuudessa jättämäni taustamuistio löytyy saamelaiskäräjien kotisivuilta kirjeet ja muistiot osiosta. Olen parhaillaan Helsingissä. Osallistuin syksyn ensimmäiseen biodiversiteettityöryhmän kokoukseen. Näyttää siltä (jos ihmeitä ei tapahdu), että sekä biodversiteettistrategia että bd-toimintaohjelma valmistuvat nyt syksyllä jopa ennen lokakuun sopimuksen osapuolikokousta. Melkein kahden vuoden työ alkaa olla valmista! Osallistuin myös biodiversiteettikokouksen osapuolikokousta valmistelleen työryhmän kokoukseen ja toin esille artikla 8(j):n toimeenpanoon liittyviä huomioita. Tänään julkistettiin valtioneuvoston esitys ensi vuoden budjetiksi ja se on iloinen saamelaiskäräjien – ja myös Lapin median ja kullankaivajien kannalta. Saamelaiskäräjät saa lisärahaa 100 000 euroa ja voimme palkata ympäristöasioiden esittelijän hoitamaan mm. kaivoslakiin liittyviä lausuntoja ja artikla 8(j):n toimeenpanoa. Uskoisin ainakin Lapin kullankaivajien ja Lapin suomalaisten medioiden olevan lisärahasta vähintään yhtä innoissaan kun me, koska he ovat syyttäneet saamelaiskäräjiä vitkastelusta kaivoslain mukaisten lausuntojen antamisessa. Saamelaiskäräjien lisärahoitus perustui oikeusministeriön esitykseen ja sillä oli RKP:n tuki. Ensi viikolla olen Unkarissa suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa. Helsingissä 30.8.2012 Klemetti Näkkäläjärvi LÄHETTÄNYT JUVVÁ LEMET - KLEMETTI NÄKKÄLÄJÄRVI KLO 22.45 EI KOMMENTTEJA: KOHTEEN LÄHETTÄMINEN SÄHKÖPOSTITSE BLOGGAA TÄSTÄ! JAA TWITTERIIN JAA FACEBOOKIIN JAA PINTERESTIIN Vastaukset sunnuntaisuomalaisen haastatteluun 1) Mitä saamelaisidentiteetti sinulle merkitsee? Mistä asioista se koostuu? Saamelaisuus on erottamaton osa minua. Oma saamelaisidentiteettini pohjautuu pitkälti saamen kieleen, saamelaiseen kulttuuriperintöön ja sukuni nautinta-alueisiin, sukulaisuusjärjestelmään, sukuni ja yhteisöni historiaan, ydin- ja laajentumaperheeltäni oppimaani tietoon, tapoihin ja käytänteisiin. 2) Jotkut historioitsijat ovat kyseenalaistaneet tutkimuksissaan saamelaisten alkuperäiskansa-aseman. Mitkä asiat puoltavat saamelaisten alkuperäiskansa-asemaa? Tieteessä on tyypillistä, että tutkijat testaavat omia hypoteesejaan ja historian kuluessa tiedemaailma korjaa eri tutkijoiden virheellisiä hypoteeseja ja johtopäätöksiä. Niin tulee käymään nytkin. Valitettavasti nykytieteessä on yleistynyt subjektiivisuus ja näkemyksellisyys. Valitsemalla tutkimusteorialla, valikoimalla sopivaa lähdeaineistoa ja informantteja piittaamatta lähdekriittisyydestä voidaan saada ihmistieteissä haluttuja tutkimustuloksia aikaan. Saamelaisten alkuperäiskansa-asema on hyvin yksiselitteinen. Se on määritetty Suomen perustuslaissa. Jos saamelaisten lainsäädännöllistä asemaa tai alkuperäiskansa-asemaa heikennettäisiin, se olisi kansainvälinen sopimusrikkomus. Saamelaiset ovat kansa, joka on asunut Suomen valtion alueella ennen uudisasukkaitten ja valtiollisen yhteiskuntajärjestyksen syntyä. Ns. lapin ja lannan raja eli saamelaisten ja suomalais-ruotsalaisten raja on vieläkin löydettävissä maastosta ja se oli voimassa aina 1600-puoliväliin asti. 3) Mitä mieltä olet "lappalaisliikkeestä", entä inarinsaamelaisten kritiikistä, että heidän saamelaisoikeuksiaan poljetaan? Inarinsaamelaiset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, vaikka Ilo-sopimuksen ratifiointia vastustavat inarinsaamelaiset ovatkin ottaneet asiakseen puhua kaikkien inarinsaamelaisten puolesta sillä oletuksella, että sopimus polkisi inarinsaamelaisten oikeuksia. Tämä on heidän subjektiivinen näkemyksensä joka pohjautuu Ilo-sopimuksen virheelliseen tulkintaan. Ilo-sopimuksne ratifiointi parantaisi kaikkien saamelaisten oikeuksia, toisi lisää resursseja saamenkielisiin palveluihin ja lisäisi saamelaisten päätäntävaltaa omista asioistaan. On myös hyvin surullista, että he haluaisivat estää kaikilta saamelaisilta Ilo-sopimuksen tuomat oikeudet vain omien poliittisten etujen tavoittelun johdosta. Ilo-sopimuksen ratifiointi turvaisi inarinsaamelaiskulttuurin tulevaisuuden ja loisi inarinsaamelaisille paremmat mahdollisuudet säilyttää ja ylläpitää inarinsaamelaista kulttuuria. Saamelaiskäräjät edistää toiminnassaan tasapuolisesti kaikkien saamelaisten oikeuksia. Saamelaiskäräjillä on käytännössä valtaa päättää itsenäisesti vain muutamista määrärahojen jakamisista, saamelaisten edustamisesta ja saamelaisten yhteisen kannan muodostamisesta. Saamelaiskäräjien tulee ensisijaisesti ajatella saamelaiskulttuurin turvaamista tuleville sukupolville. Ilo-sopimuksen ratifiointi olisi sijoitus tulevaisuuteen. Nk. lappalaisliike on aktivoitunut ja se on surullinen muistutus siitä, että vaikka olemme jo 2000 luvulla ja tehokkaasta peruskoulutusjärjestelmästä huolimatta, suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen paljon tietämättömyyttä, suvaitsemattomuutta, oman edun tavoittelua ja rasismia. Lappalaisliike saa hyvin paljon mediatilaa eri medioissa ja esimerkiksi Helsingin Sanomat on viime aikoina profiloitunut lappalaisliikkeen äänitorvena. Mediassa lappalaisliikkeen edustajien kärjekkäät näkemykset ovatkin hyvää aihetta uutisoinnille ja sillä saa helposti raflaavia otsikoita aikaan, tietopohjasta ja oikeasta tiedosta välittämättä. Lappalaisliike kumpuaa ennen kaikkea pelosta. Minusta on ihmeellistä, että liikkeen edustajat eivät ole ylpeitä suomalaisuudestaan vaan haluavat olla jotain muuta ja saada toiselle kansalle kuuluvia vähäisiä oikeuksia itselleen. Ilo-sopimuksen ratifiointi ei käytännössä vaikuttaisi saamelaisten kotiseutualueella asuvien valtakulttuurin edustajien arkielämään millään tavoin. Kunnallinen itsehallinto jatkaisi elämäänsä ellei kunnallishallinnon rakenneuudistus toisin linjaa, luonnossa liikkuminen ja luonnon kestävä hyödyntäminen olisi edelleen mahdollista. Ilo-sopimuksen ratifiointi ei vaikuttaisi yksittäiseen maaomistukseen eikä sopimuksen ratifiointi toisi yhdellekään saamelaiselle tai valtakulttuurin edustajalle rahaa puhtaana käteen. Taloudellista etua tulisi korkeintaan uusista tukijärjestelmistä. Uskoisin myös, että sopimuksen ratifiointi olisi myös saamelaisten kotiseutualueen kuntien etu. Sopimus toisi lisää rahaa palveluihin ja lisäisi kotiseutualueen elinvoimaisuutta. 4) Jos Suomi ratifioi ILO169-sopimuksen, minkälaisena näet pohjoisen tulevat maanomistusolot? Miten ne käytännössä järjestetään eli miten maat jaetaan vai onko kyse hallintaoikeuksista? Miten näet kaivostoiminnan roolin jatkossa pohjoisessa? Saamelaiskäräjien kokous on antanut lausunnon Ilo-sopimuksen ratifiointiedellytyksistä. Kokous on linjannut yksiselitteisesti, että Ilo-sopimuksen maanomistusta ja hallintaa koskevat artiklat tulisi ratkaista Metsähallituksen hallinnonuudistuksen yhteydessä. Ilo-sopimuksen maan hallintaa ja omistusta koskevan artikla tulee saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan ratkaista vain valtion hallinnassa olevien maa- ja vesialueiden osalta eli yksityisten kiinteistöomistukseen sopimuksen ratifiointi ei vaikuttaisi millään tavoin. Saamelaisten kotiseutualueen luonnonresursseille on suuri kiinnostus. Käytännössä kaivoksen perustaminen saamelaisten kotiseutualueelle tarkoittaisi alueen poronhoidon loppua. Uuden kaivoslain mukaan kaivoksia ei voi perustaa, jos se haittaa saamelaiskulttuurin olennaisia harjoittamisedellytyksiä. Mielestäni laki on tältä osin selkeä. Kaivokset eivät sovellu saamelaisten kotiseutualueen luonnon- ja kulttuuriympäristöön ja lopettaisivat varmasti myös kasvavan matkailuelinkeinon alueellisesti. 5) Millainen poliittinen elin saamelaiskäräjät mielestäsi on? Saamelaiskäräjät on saamelaisten korkein päättävä elin. Se poikkeaa muista parlamentaarisista elimistä ja Norjan ja Ruotsin saamelaiskäräjistä siten, että saamelaiskäräjillä ei toimi puolueita vaan jokainen käräjäjäsen edustaa käytännössä itseään. Mielestäni saamelaiskäräjiä tulisi kehittää parlamentarismin suuntaan, eli että saamelaiskäräjillä toimisi saamelaispuolueita ja –yhdistyksiä turvaamaan äänestäjien oikeusturvaa. Joidenkin saamelaiskäräjäjäsenten mielestä nykyinen järjestelmä on hyvä. Mielestäni on kuitenkin selvää, että jos saamelaiskäräjien tehtäviä lisätään, tulee myös parlamentarismia kehittää. Saamelaiskäräjät on saamelaisten eduskunta, mutta sillä ei ole vielä riittävästi itsenäistä päätösvaltaa eikä resursseja toimia.