Maa- ja metsätalousministeriön alan yhteistyöstä
Maanantaina saamelaiskäräjät neuvotteli maa- ja metsätalousministeriön kanssa riistavahinkoasetuksesta. Asetuksessa määrätään mm. porojen petovahinkotarkastusten tekemisestä, tarkastusmaksuista ja vasahävikkikorvausten määrittämisestä. Asetuksessa esitetään, että kunta saisi periä 100 euron tarkastusmaksun poromieheltä porovahinkotarkastuksen suorittamisesta. Se taas maksettaisiin poromiehelle takaisin siinä tapauksessa, jos korvaus maksetaan. Asetuksessa määrätään myös poikkeuksellisen suurista petojen aiheuttamista porovahingoista. 

Saamelaiskäräjät vaati neuvotteluissa että tarkastusmaksua ei tulisi periä lainkaan poromiehiltä, koska se ei kevennä hallintoa lainkaan. Tarkastuksista aiheutuvat kulut tulisi maksaa kunnille ministeriön budjettiohjauksen kautta. Saamelaiskäräjät vastusti sitä, että tarkastusmaksu perittäisin poromiehiltä koska 100 euroa on kohtuuttoman suuri summa poromiehelle verrattuna esimerkiksi eläinkohtaiseen tukeen. Jos tarkastus viivästyy voivat poron ja pedon jäljet kadota maastosta haaskaeläinten ja sään johdosta. Myös tunnistettu pedon tappama poro voi haaskaeläinten johdosta pilaantua tunnistamattomaksi. Olisi kohtuutonta, että tarkastusmaksu jouduttaisiin maksamaan tällaisissa tapauksissa, koska kyse on poromiesten omaisuuden suojasta. Vaadimme myös, että oikeusturvan vuoksi asetukseen tulee ottaa määräaika siitä, mihin mennessä porovahinkotarkastus tulee tehdä ilmoituksen jättämisestä. Tällöin se tarkoittaisi käytännössä muutamia päiviä. Tämä parantaisi poromiesten oikeusturvaa ja helpottaisi porovahinkojen toteamista. Sääolot ja haaskaeläimet voivat siis kadottaa poronruhon hyvinkin nopeasti maastosta.

Saamelaiskäräjät toi myös esille, että asetuksessa ehdotettu kolminkertainen korvaus poikkeuksellisen suurista porovahingoista tulee muodostumaan pysyväksi tueksi eteläiselle poronhoitoalueelle Kainuun ja Kuusamon alueille. Saamelaisessa poronhoidossa on aina onnistuttu paimentamalla välttämään kohtuuttoman suuria porovahinkoja. Kokonaisuutta ajatellen tukikertymä ei tule kohdistumaan tasapuolisesti, koska riistavahinkolaissa määrätään myös petovahinkojen aitaustuista, jotka eivät saamelaiseen poronhoitoon kuulu. Lisäksi eteläisellä poronhoitoalueella voidaan hyödyntää peltotukia. Poronhoitoa ohjaavat lait ja asetukset eivät kohtele yhdenvertaisuuslain mukaisesti saamelaista poronhoitomallia ja täten perustuslain suojaamaa saamelaisporonhoitoa. 

Viime viikolla saamelaiskäräjät ja saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien poroisännät pitivät yhteiskokouksen. Aiheena oli suurimpien sallittujen poromäärien määrääminen ja kokouksessa kuultiin MMM:n poroasioista vastaavaa osastopäällikköä Pentti Lähteenojaa. Kokous päätti, että saamelaiskäräjien ja saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien yhteispalaverin ehdoton kanta on se että poronhoitolain (848/90) 21 §:n tarkoittamaa paliskunnan eloporojen enimmäismäärää käsittelevään ja perustettavaan työryhmään tulisi varata kahden saamelaistahoja edustavan henkilön jäsenyys. Toisen jäsenistä voisivat valita saamelaisten kotiseutualan paliskunnat ja toisen saamelaiskäräjät. Kokouksen kulusta laadittiin muistio, ja yritän edistää omalta osaltani yhteiskokouksen päätöstä. 

Tiistaina oli 8(j)-työryhmän kokous. Saamelaiskäräjät oli hakenut rahoitusta kansainvälisen saamelaisten perinteistä tietoa käsittelevän 8(j)-työpajan järjestämistä varten maa- ja metsätalousministeriön porotalouden ja luontaistalouden tutkimuksiin varatuista tutkimusvaroista viime marraskuussa. Työpajan järjestäminen on biodiversiteettisopimuksen osapuolikokousten päätösten mukainen, ja tarjoaisi erinomaista tietoa saamelaisten perinteisestä tiedosta ja sen suojelusta. Rahoituksesta päättävä elin oli varannut aiemmissa kokouksissaan rahoituksen työpajalle täysmääräisenä ja ympäristöministeriö olisi lausunnossaan tukenut rahoituksen myöntämistä. Työryhmä oli pyytänyt lausuntoa jostakin syystä MMM:n kala- ja riistaosastolta hankkeesta erikseen, koska heidän edustajansa ei ollut päässyt rahoituksesta päätettyyn kokoukseen. Ja lausunto oli kaikissa puutteellisuuksissaan ja lyhykäisyydessään hyvin kuvaava ja perustui täysin virheellisyyksiin. MMM:n riistaosasto oli lausunut sanatarkasti seuraavasti: ”sori, me emme katso, että tämänkaltainen hanke toisi erityistä lisää porotalousasioiden hoitoon. ns. Renman hanke on ollut vastaavanlainen hanke. ” Tämän lausunnon jälkeen jo varattu rahoitus 
työpajalle otettiin pois, ja työpajan julkaisua varten päätettiin myöntää 8000 euroa jos seminaari saa muuta kautta rahoitusta. 

Päätös oli täystyrmäys jo senkin johdosta, että nyt vietetään biodiversiteettivuotta. MMM on sitoutunut 8(j)-työryhän työhön sekä kansallisessa biodiversiteettityöryhmässä että myös sen alatyöryhmässä, 8(j)-työryhmässä ja meille annettiin ymmärtää, että rahoitus on hyvin varma. Koska 8(j)-työryhmän työ loppuu tämän vuoden lopussa emme ehdi kyseisestä rahoituspäätöksestä vastaavan elimen päätöksenteon vitkuttelun myötä hakea rahoitusta työpajalle mistään muualta. Saamelaiskäräjät aikoo kyseisestä asiasta kirjelmöidä vielä rahoituspäätöksestä vastaavalle elimelle.

Renman oli kaiken lisäksi kolmivuotinen Eu-rahoitteinen tutkimushanke. Renman-hankkeessa käsiteltiin poronhoidon kestävyyttä ja miten porot ja poronhoito selviävät tulevaisuudessa Fennoskandian pohjoisosassa ja Kuolan niemimaalla Hanke ei mitenkään liittynyt biodiversiteettisopimukseen eikä tutkimushanketta voi verrata mitenkään yhteen työpajaan, jossa poronhoidon perinteinen tieto olisi ollut vain yksi osa seminaaria muiden saamelaiselinkeinojen perinteisen tiedon huomioimisen rinnalla. Päätös oli hyvin ikävä, erityisesti koska se perustuu virheellisiin tietoihin. Tämä on tietenkin yksi asia joka nousee esille YK:n erityisraportoija James Anayan vierailun yhteydessä, eli miten Suomi toimeenpanee artikla 8(j):tä eri ministeriöissä ja miten Suomi huomioi osapuolikokouksen päätökset. 

Saamelaiskäräjien tällä vaalikaudella tekemät lukuisat esitykset saamen kielen elvytysohjelman laatimisesta ovat tuottaneet tulosta ainakin sitoumuksen tasolla. Eilen valtioneuvoston yleisistunnossa käsiteltiin valtioneuvoston toimenpidekertomusta vuodelta 2008. Tasavallan presidentti määräsi eduskunnan kirjelmän hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2008 merkittäväksi pöytäkirjaan ja tiedoksi saatetuksi. Eduskunnan lausumien kohtaan kolme merkittiin myös tiedoksi, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tehostettuihin toimenpiteisiin saamen kielen elvyttämiseksi; erityistä huomiota on kiinnitettävä uhanalaisten inarinsaamen ja koltansaamen säilymisen turvaamiseen. Tätä samaa muotoilua on pyöritelty eduskunnassa ja valtioneuvoston piirissä melkein vuoden ja Tasavallan Presidentti on toistuvasti vedonnut saamen kielen tulevaisuuden puolesta. Eduskunta ja valtioneuvosto ovat saamen kielen elvytysohjelmasta samaa mieltä. Miksi se ei sitten edisty ja ala toimia? Luottamus valtioneuvoston toimintaan heikkenee jos kirjallisista sitoumuksista huolimatta yhteisesti sovittuja päätöksiä ei aleta toimeenpanna. 

Nyt olisi opetusministeriön viimein aika aloittaa kielenelvytysohjelman toteuttaminen yhdessä saamelaiskäräjien kanssa. Toivoisin, että tästä tulisi päätös pikaisesti, jotta saamelaiskäräjillä olisi jotain myönteistä kerrottavaa YK:n erityisraportoija James Anayalle huhtikuun puolessa välissä.

Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille!

Vuontisjärvellä 31.3.2010