Kohti Kanadaa

Lupasin edellisessä blogissani kertoa tarkemmin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan saamelaiskäräjien kuulemisesta Suomen arktisesta politiikasta. Jätin ulkoasianvaliokunnalle tiedoksi taustamuistion, joka ilmestyy lähiaikoina Saamelaiskäräjien kotisivuille kirjeet ja muistiot -osioon. Korostin puheessani, että saamelaiskäräjät pitää tärkeänä ulkoministeri Alexander Stubbin esitystä laatia Suomelle arktinen politiikkaa ja että saamelaiskäräjät haluaa osallistua sen laatimiseen aktiivisesti. Huomioin myös, että Euroopan komissio on antanut tiedonannon Arktisesta politiikasta ja komissio on laatinut päätöslauselman koskien alkuperäiskansojen tukemiseksi. Tässä asetetaan tavoitteeksi erityisesti saamelaisten ja muiden Euroopan arktisen alueen väestöjen järjestöjen ja toiminnan tukeminen muun muassa alueellisten ja rajat ylittävien ohjelmien kautta. Muuten tiedonannossa ei mainitakaan Euroopan Unionin ainoaa alkuperäiskansaa, saamelaisia. Tiedonannossa asetetaan tavoitteeksi turvata alkuperäiskansojen mahdollisuus osallistua säännölliseen vuoropuheluun ja turvata alkuperäiskansojen elämäntavan säilyminen. Tähän mennessä vuoropuhelua ainakaan saamelaisten ja komission välillä ei ole ollut. Esitinkin, että Suomi voisi olla omassa arktisessa politiikassaan edelläkävijä ja järjestää alkuperäiskansojen ja EU-komission välille vuoropuhelua.

Korostin puheessani, että arktisessa politiikassa tulee huomioida ympäristökysymysten lisäksi alkuperäiskansojen oikeudet ja alkuperäiskansojen mahdollisuus päästä vaikuttamaan ennen kaikkea edustuksellisten elimien kautta. Alkuperäiskansojen osallisuus voisi olla strukturoidumpaa, eli olisi muodostettava Arktisen neuvoston alaisuuteen alkuperäiskansojen yhteistyöelin, jossa olisi saamelaiskäräjien, inuiittien ja Venäjän alkuperäiskansojen edustus ja joka valmistelisi ehdotuksia Arktiselle neuvostolle ja olisi osaltaan niitä toimeenpanemassa ja niistä päättämässä. Kansalaisjärjestöjen osallisuus turvattaisiin eri mekanismeilla. Tämä olisi yksi mahdollisuus saada alkuperäiskansapolitiikka horisontaaliseksi tavoitteeksi arktisessa yhteistyössä.

Esitin ulkoasianvaliokunnalle, että Suomen olisi myös hyvä linjata arktisessa politiikassaan millaisen arktisen alueen tulevaisuuden se haluaa. Yhteistyön tulisikin keskittyä sellaisiin asioihin, joissa on mahdollista saavuttaa tuloksia ja joissa kannattaa tehdä yhteistyötä. Näitä ovat erityisesti ympäristö- alkuperäiskansa- pelastus- ja koulutuskysymykset. Arktisen neuvoston jäsenyyttä haluavat useat maat Etelä-Koreasta ja Kiinasta lähtien. Arktisessa neuvoston merkitys kasvaa lähivuosina ilmastonmuutoksesta johtuen, koska merireitit avautuvat ja uusia luonnonresursseja avautuu kaupalliselle hyödyntämiselle. Maat, jotka eivät ole lähellekään maantieteellistä arktista, haluavat arktisen neuvoston jäsenyyden kautta päästä osaksi näistä resursseista. Korostin puheessani, että jos Arktisen neuvoston jäseniksi otetaan maita, jotka eivät kuulu maantieteellisesti arktiseen alueeseen, niin arktinen yhteistyö voidaan hylätä ja koko yhteistyön idea katoaa.

Viime viikolla saamelaiskäräjät antoi lausunnon Lapin energiastrategiasta. Energiastrategiasta käytiin saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut tällä viikolla, mutta keskeisiä esityksiämme ei huomioitu lainkaan. Lapin energiastrategia perustuu ajatukseen energiankulutuksen kasvamisesta vuoteen 2030 mennessä ja että turpeen poltto tulee säilymään. Tavoite on ristiriidassa valtion ilmastopoliittisen selonteon kanssa, jonka mukaan päästöjä tulisi vähentää 80 % ja myös energiankulutusta tulisi vähentää merkittävästi. Lapin maakunnassa täytyy myös huomioida Kööpenhaminan ilmastosopimusneuvottelujen tulokset, jotka varmasti edellyttävät myös merkittäviä päästövähennyksiä. Nykyisessä tilanteessa, jossa energiankulutus on laskenut 10 % viime vuodesta ja ilmastonmuutos kolkuttelee jo oven takana on suuri ihmetyksen aihe, että Lapissa halutaan lisätä energiantuotantoa ja kulutusta. Strategiassa, kuten kaikissa muissakin Lapin liiton strategioissa kummittelee Ounasjoen valjastaminen ja Vuotoksen rakentaminen. Nykyään ei tosin puhuta enää Vuotoksesta vaan Kemihaaran monikäyttöaltaasta. Ei Lapista voi kehittää energiareservaattia, joka tuottaa energiaa luonnon kustannuksella tuoden voittoja energiayhtiöille. Tällainen ajattelu on lyhytnäköistä ja ristiriidassa saamelaiskulttuurin ja matkailun tarpeiden kanssa.

Tämä viikko on mennyt kiireellisten lausuntojen ja Kanadan matkan valmisteluihin. Annoimme lausunnon Metsähallitukselle Vuotson lentokentän vuokraamisesta ajorataharjoitteluun. Lausunnon valmistelu oli hyvin laajaa ja mielestäni mukavaa, koska Saamelaiskäräjät sai runsaasti näkemyksiä ja taustatietoa alueen saamelaisyhteisöltä. Paikallisesti tärkeissä asioissa saamelaiskäräjien tuleekin aktiivisesti kuulla näkemyksiä alueen saamelaisilta. Lausunnossa totesimme, että lentokentän tulee säilyä nykyisessä käytössä eikä edellytyksiä lentokentän lopettamiseen ja muuttamiseen ajoradaksi ole.

Osallistun ympäristöministeriön delegaatiossa 2.-6.11 Montrealissa pidettävään kansainväliseen biodiversiteettisopimuksen artikla 8 (j):n toimeenpanoa ja soveltamista pohtivaan kokoukseen, WG8J6. Asiasta kiinnostuneille, kokouksen kaikki asiapaperit löytyvät osoitteesta: http://www.cbd.int/doc/?meeting=WG8J-06 Kokouksen tehtävä on valmistella artikla 8 (j):tä koskevia asioita biodiversiteettisopimuksen seuraavalle osapuolikokoukselle COP10:lle, joka on ensi vuoden lokakuussa Japanissa.

Kokouksen keskeisimmät kysymykset koskevat sitä, miten alkuperäiskansojen osallisuutta voidaan tukea artikla 8 (j):n toimeenpanossa ja yleisesti miten tietoisuutta artikla 8 (j):stä voidaan lisätä. Kokouksen tehtävänä on myös laatia useampivuotista työohjelmaa artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi. Suurena kysymyksenä on kokouksessa myös sopimuksen artikla 15, joka koskee geenivarojen saatavuutta ja hyödyntämistä. Tästä on oma erillinen kokous Montrealissa artikla 8 (j)-kokouksen jälkeen. Asia on tärkeä kansoille, joiden alueilla on lääketeollisuudessa ja kauneusteollisuudessa hyödynnettäviä kasveja ja jotka tuntevat kasvien vaikutukset ja ovat hyödyntäneet kasvia lääkkeenä tai vastaavana. Artiklasta on olemassa yksi ennakkotapaus. San- kansa on käyttänyt Hoodia-kasvia hillitsemään ruokahalua. Kansainvälinen lääketeollisuus on tehnyt Hoodia-kasvista laihdutuslääkettä. San-kansa saa korvauksia Hoodia-kasvin hyödyntämisestä ja rahoitus käytetään San-kulttuurin tukemiseen.

Suomen kansallinen artikla 8(j)-työryhmä on kahdessa viime kokouksessaan keskustellut Suomen ja Eu:n kannoista artikla 8 (j)-kokouksessa ja niiden vaikutuksista. Koska Suomi on EU:n jäsenmaa, Suomi ei esitä kokouksessa kansallisia kantoja vaan yhteisesti Euroopan Unionin kantoja. Kokouskantoja valmistellaan EU-puheenjohtajamaan Ruotsin johdolla, joka ei ehkä huomioi riittävästi kokouksen merkitystä alkuperäiskansoille.

Kokousviikon jälkeen lähden Iqaluitiin, Nunavutiin tutustumaan inuit-kulttuuriin ja inuiittien sirkumpolaarisen neuvoston työhön ja kuulemaan inuiittien toimista ilmastonmuutosta vastaan. Nunavutista lähden Ottawaan, jossa tapaan alkuperäiskansa-asioista vastaavien ministeriöiden edustajia ja vierailen Suomen suurlähetystössä. Suomeen palaan marraskuun puolivälissä.

Päivitän blogiani 8 (j) kokoustunnelmissa.

Vuontisjärvi 29.10.2009

Klemetti Näkkäläjärvi