Saamelaiskäräjien edustajat olivat lakisääteisissä neuvotteluissa kansallisesta metsäohjelmasta (KMO) maa- ja metsätalousministeriössä viime tiistaina. KMO ulottuu vuoteen 2015 ja antaa yleistavoitteet ja –raamit mm. alueellisille metsäohjelmille. KMO:ssa käsitellään metsätalouteen ja sen houkuttavuuteen liittyviä seikkoja tavoitetiloineen. Ohjelma tulee pian eduskunnan ja valtioneuvoston käsittelyyn ja suuria muutoksia siihen ei enää saatane. Saamelaiskäräjät ei ole ollut tyytyväinen KMO:n luonnokseen, koska saamelaiskulttuuri on mainittu lyhyesti ja vain metsään perustuvaa kulttuuria käsittelevässä kappaleessa ja että saamelaiskäräjiä ei ole otettu valmisteluun mukaan.
Neuvotteluissa saamelaiskäräjät edellytti KMO:ssa huomioitavan poronhoitolain; jonka mukaan metsätalouden harjoittaminen ei voi haitata poronhoitoa, erämaalain; joka takaa saamelaisten kotiseutualueella saamelaiskulttuuriin liittyvien perinteisten elinkeinojen huomioimisen ja yleisesti erämaisuuden säilyttämisen, jolloin mm. pysyvien teiden rakentamista ei tulisi sallia ilman valtioneuvoston lupaa ja yhdenvertaisuuslain; joka kieltää syrjinnän ja sallii vähemmistöille positiivisen erityiskohtelun. Saamelaiskäräjät edellytti, että lisähakkuita ei tule saamelaisten kotiseutualueella toteuttaa ja hakkuusuunnitelmia tehdessä asiasta tulee neuvotella saamelaiskäräjien kanssa. Lisäksi saamelaiskäräjät edellytti, että saamelaisten kotiseutualueelle tulisi tehdä oma metsäsuunnitelma, jossa metsien ekologista kantokykyä tarkasteltaisi paliskuntakohtaisesti. Metsäsuunnitelman käsitellessä myös luontomatkailua, saamelaiskäräjät edellyttää, että saamelaisten kotiseutualueelle tulee tehdä oma luontomatkailun kehittämissuunnitelmansa yhdessä saamelaiskäräjien kanssa. Lisäksi saamelaiskäräjille tulee siirtää luontomatkailun kehittämiseen ja tukemiseen tarkoitettuja varoja.
Neuvottelun jälkeen lähdin suoraan kohti Tromssaa saamelaisten parlamentaarisen neuvoston (SPN) hallituksen kokoukseen. Hallituksessa on edustajina saamelaiskäräjien puheenjohtajat ja ensimmäiset varapuheenjohtajat Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, lisäksi paikalla oli edellä mainittujen saamelaiskäräjien hallintovirkamiehiä. Kokouksen asialistalla oli seuraavien vuosien toimintasuunnitelma, saamelaisparlamentaarikkojen lokakuun lopulla pidettävä konferenssi 19. saamelaiskonferenssin yhteydessä ja nimityksiä yhteissaamelaisiin elimiin.
Keskeistä antia kokouksen asialistalla oli lisäksi saamelaisen yliopiston perustaminen ja sen hallinnointi. Yhteisen saamelaisen yliopiston perustaminen olisi mielestäni hyvin tärkeää ja lisäisi saamelaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kokouksessa voitiin tehdä vain lyhyt periaatepäätös, jonka mukaan SPN haluaa saamelaisesta yliopistosta itsenäisen ja riippumattoman yhteissaamelaisen yliopiston, joka ei ole hallinnollisesti sidottu minkään maan yliopiston alaisuuteen. Itse edellytin , että saamelaisesta yliopistosta on voitava käydä kansalaiskeskustelua Suomen saamelaiskäräjillä. jotta myös Suomen saamelaiskäräjät pääsee muodostamaan käsityksensä millaiseksi saamelainen yliopisto muodostuu ja että saamelaiseen yliopistoon liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä laajasti.
Saamelaisen yliopiston tulee mielestäni palvella saamelaisia alkuperäiskansana koulutuksen ja tutkimuksen kautta. Yliopiston lisäksi yhä tärkeämpää on turvata ja kehittää saamelaisalueen ammatillista koulutusta. Saamelainen yliopisto on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden hankkeista saamelaisten kannalta. Koska hanke on näin tärkeä, asiasta pitää keskustella julkisuudessa ja saamelaisille tulee antaa mahdollisuus osallistu keskusteluun, nyt aluksi ainakin tämän blogin kautta. Toivonkin, että voisimme blogissani keskustella erityisesti saamelaisesta yliopistosta.
Neuvotteluissa saamelaiskäräjät edellytti KMO:ssa huomioitavan poronhoitolain; jonka mukaan metsätalouden harjoittaminen ei voi haitata poronhoitoa, erämaalain; joka takaa saamelaisten kotiseutualueella saamelaiskulttuuriin liittyvien perinteisten elinkeinojen huomioimisen ja yleisesti erämaisuuden säilyttämisen, jolloin mm. pysyvien teiden rakentamista ei tulisi sallia ilman valtioneuvoston lupaa ja yhdenvertaisuuslain; joka kieltää syrjinnän ja sallii vähemmistöille positiivisen erityiskohtelun. Saamelaiskäräjät edellytti, että lisähakkuita ei tule saamelaisten kotiseutualueella toteuttaa ja hakkuusuunnitelmia tehdessä asiasta tulee neuvotella saamelaiskäräjien kanssa. Lisäksi saamelaiskäräjät edellytti, että saamelaisten kotiseutualueelle tulisi tehdä oma metsäsuunnitelma, jossa metsien ekologista kantokykyä tarkasteltaisi paliskuntakohtaisesti. Metsäsuunnitelman käsitellessä myös luontomatkailua, saamelaiskäräjät edellyttää, että saamelaisten kotiseutualueelle tulee tehdä oma luontomatkailun kehittämissuunnitelmansa yhdessä saamelaiskäräjien kanssa. Lisäksi saamelaiskäräjille tulee siirtää luontomatkailun kehittämiseen ja tukemiseen tarkoitettuja varoja.
Neuvottelun jälkeen lähdin suoraan kohti Tromssaa saamelaisten parlamentaarisen neuvoston (SPN) hallituksen kokoukseen. Hallituksessa on edustajina saamelaiskäräjien puheenjohtajat ja ensimmäiset varapuheenjohtajat Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, lisäksi paikalla oli edellä mainittujen saamelaiskäräjien hallintovirkamiehiä. Kokouksen asialistalla oli seuraavien vuosien toimintasuunnitelma, saamelaisparlamentaarikkojen lokakuun lopulla pidettävä konferenssi 19. saamelaiskonferenssin yhteydessä ja nimityksiä yhteissaamelaisiin elimiin.
Keskeistä antia kokouksen asialistalla oli lisäksi saamelaisen yliopiston perustaminen ja sen hallinnointi. Yhteisen saamelaisen yliopiston perustaminen olisi mielestäni hyvin tärkeää ja lisäisi saamelaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kokouksessa voitiin tehdä vain lyhyt periaatepäätös, jonka mukaan SPN haluaa saamelaisesta yliopistosta itsenäisen ja riippumattoman yhteissaamelaisen yliopiston, joka ei ole hallinnollisesti sidottu minkään maan yliopiston alaisuuteen. Itse edellytin , että saamelaisesta yliopistosta on voitava käydä kansalaiskeskustelua Suomen saamelaiskäräjillä. jotta myös Suomen saamelaiskäräjät pääsee muodostamaan käsityksensä millaiseksi saamelainen yliopisto muodostuu ja että saamelaiseen yliopistoon liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä laajasti.
Saamelaisen yliopiston tulee mielestäni palvella saamelaisia alkuperäiskansana koulutuksen ja tutkimuksen kautta. Yliopiston lisäksi yhä tärkeämpää on turvata ja kehittää saamelaisalueen ammatillista koulutusta. Saamelainen yliopisto on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden hankkeista saamelaisten kannalta. Koska hanke on näin tärkeä, asiasta pitää keskustella julkisuudessa ja saamelaisille tulee antaa mahdollisuus osallistu keskusteluun, nyt aluksi ainakin tämän blogin kautta. Toivonkin, että voisimme blogissani keskustella erityisesti saamelaisesta yliopistosta.
24.2. Enontekiöllä Klemetti Näkkäläjärvi
0 kommenttia:
Lähetä kommentti