Kuttura-Repojoen tiehankkeesta

Tiehallinto on käynnistämässä Kuttura-Repojoki tiehanketta, joka lyhentäisi turistien poikittaisliikennettä Saariselän ja Levin välillä. Tie kulkisi toteutuessaan kolmen paliskunnan halki ja halkoen Hammastunturin erämaa-aluetta. Tievaraus on merkitty valitettavasti Lapin maakuntakaavaan, jonka valtioneuvosto on vahvistanut. Tiehanketta perustellaan käytännössä yksin omaa matkailullisin perustein. Tiehanke maksaisi vähintään 5,7 miljoonaa euroa nykyisen arvion mukaan, mutta kustannukset tulevat varmasti nousemaan. Tiehanke lyhentäisi Saariselän ja Levin välimatkaa 60 kilometriä ja Inarin ja Kittilän välimatkaa vain kuusi kilometriä. Jokainen lyhennetty kilometri Saariselän ja Levin välillä maksaisi vajaat 100 000 euroa.

Matkailu työllistää Lapissa hyvin paljon ihmisiä, myös saamelaisia. Aluekehitystä ei voi kuitenkaan suunnitella vain matkailun tarpeita varten. Koko Lapin tulevaisuutta suunnitellaan nyt käytännössä hyvin pitkälle matkailua varten. Yksipuolisessa alueidenkehittämisessä piilee vaaroja. Ilmastonmuutos, kansainvälisen politiikan vaikutukset ja kasvava kilpailu turismista voivat vaikuttaa siihen, että Lapin matkailu voi tulevaisuudessa olla uhattuna. Mielestäni on järkevää kehittää nykyisiä matkailukeskuksia niille varatuilla alueilla, eikä hajottaa matkailukeskuksia hyvin laajalle alueelle. Se ei ole ekologisesti kestävä ratkaisu, ja häiritsee poronhoidon harjoittamista.

Mikäli tie rakennettaisiin, se helpottaisi taasen uusien matkailukeskusten perustamista tien varrelle keskelle erämaata. Tiehanke voi jopa haitata volyymiltään pienemmän Saariselän kehitystä. Saariselällä ja Levillä on myös erilainen profiili, ja alueet houkuttelevat erilaisia matkailijoita, ja tämä pitää mielestäni säilyttää. On myös huomioitava, että Kittilään ja Saariselälle tulee matkailijoita paljon lentokoneilla ja julkisilla liikennevälineillä, busseilla ja Kolarin kautta myös junalla. Tieyhteys ei vaikuta heidän liikkumiseensa eri matkustuskeskusten välillä. Olisi ekologisempaa panostaa siihen, että matkakeskukset voidaan tavoittaa tehokkaasti julkisilla liikennevälineillä, kuin että tällaisilla tiehankkeilla lisätään tarpeetonta yksityisautoilua.

Olisi mielenkiintoista tietää, että millaisilla matkailijamäärillä tien rakentaminen on laskettu kannattavaksi ja millaisia todellisia arvioita päätöksen taustalla on. Onko matkailijoilta esimerkiksi edes tutkittu kiinnostusta poikittaisliikenteeseen kyseisten matkailukeskusten välillä? Yleisimmin matkailijat tulevat viikoksi rentoutumaan valitsemaansa matkailukeskukseen, ja kiinnostusta ei yleensä ole laajamittaiseen autoiluun, varsinkin jos matkailijat ovat tulleet Etelä-Suomesta autolla lomailemaan.

Saamelaisten kotiseutualueen tieverkosto ei ole hyvässä kunnossa matkailukeskusten ulkopuolisilla alueilla, kaikki esimerkiksi Kittilä-Nunnanen, Utsjoen-Nuorgamin tai Nellimin tietä ajaneet tietävät keskeisimmät parannuskohteet. Uusi tiehanke varaisi varmasti kaikki tienparannusrahat tuleviksi vuosiksi eteenpäin, jättäen paikallisten liikennöimät tiet ilman kipeästi kaivattuja tienparannusvaroja.

Tiehankkeesta tehdään ympäristövaikutusten arviointi eli YVA-prosessi. YVA-prosessissa tulee huomioida lain mukaan hankkeen välillisiä ja välittömiä vaikutuksia kulttuuriperintöön, muuten kulttuurisia ja sosiaalisia seikkoja ei YVA-laissa mainita. Saamelaisten kotiseutualueella vain ympäristöarvojen tarkastelu ei ole saamelaiskulttuurin ja saamelaisten oikeuksien kannalta riittävää. Saamelaisten kotiseutualueen hankkeissa tulisi aina tarkastella erityisesti suoria ja välillisiä vaikutuksia erityisesti saamelaiskulttuurin ja saamelaiselinkeinoihin. Ymmärtääkseni myös kutturalaiset vastustavat tiehanketta. Saamelaiskäräjät tulee osallistumaan aktiivisesti tiehankkeen ympärillä käytävään keskusteluun ja tulee vaatimaan osallisuutta mm. YVA-hankkeen laadinnassa. Saamelaiskäräjien virallisen kannan tiehankkeesta tulemme muodostamaan Saamelaiskäräjien kokouksissa.

Vuontisjärvellä 2.3.2008

Klemetti Näkkäläjärvi