Lastenkulttuurikeskushankkeesta

Viime viikon alku kului saamelaiskäräjien lausuntojen läpikäymiseen ja kokousten valmisteluun. Saamelaiskäräjät antoi viime viikon alussa lausunnon maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta. Saamelaiskäräjät oli hyvin tyytymätön ohjelman saamelaiskulttuuria ja elinkeinoja käsitteleviin osiin. Saamelaiskäräjät esitti ohjelmasta neuvotteluja, joissa saamelaisia käsittelevien osioiden asiavirheet voidaan korjata ja saamelaiskulttuurille keskeisiä asioita voidaan nostaa esille.

Viime viikon torstaina metsähallitus, kolttaneuvosto ja saamelaiskäräjät neuvottelivat saamelaiskulttuuria ja - elinkeinoja käsittelevästä metsäsertifiointikriteeristä. Kokouksessa käsiteltiin 10 paliskunnan poroisännän esittämää ehdotusta uudeksi metsäsertifiointikriteeriksi. Metsähallitus, saamelaiskäräjät ja kolttaneuvosto kokoontuvat vielä helmikuu alussa hyväksymään uuden kriteeriehdotuksensa ja sen jälkeen saamelaiskäräjät tulee käsittelemään kyseistä yhteisehdotusta toimielimissään. Perjantaina osallistuin biodiversiteettityöryhmän kokoukseen, jossa käsiteltiin mm. Suomen neljättä maaraporttia biodiversiteettisopimuksen toimeenpanosta.

Viime viikolla saamelaiskäräjät on saanut ikäviä uutisia Utsjoen ja Enontekiön kunnasta. Inarin ja Sodankylän kunnista poiketen nämä kunnat eivät ole lähteneet mukaan tänä vuonna lastenkulttuurikeskushankkeen rahoitukseen, joka on jokaiselta kunnalta 3000 euroa. Kunnat ovat vedonneet tiukkaan rahatilanteensa. En voi kuitenkaan uskoa, että 3000 euron säästöllä olisi ratkaisevin merkitys kunnan taloudelliseen tilanteeseen, suurimmat säästöt ja tulot löytynevät aivan muista asioista. Pääosa lastenkulttuurikeskusprojektin rahoituksesta tulee opetusministeriöltä ja saamelaiskäräjiltä. Projektissa työskentelee yksi toiminnanjohtaja. Suuri osa toiminasta koostuu materiaalien tuotannoista ja vierailuista saamelaisten kotiseutualueen kuntien päiväkodeissa, kerhoissa ja perheissä. Toiminnan puitteissa on järjestetty saamenkielistä ja saamelaiskulttuurin mukaista ohjelmaa säännöllisesti. Toiminta on ollut hyvin pidettyä, koska päiväkodeilla ei ole nykyisin resursseja järjestää ylimääräistä vierailuohjelmaa tai tutustumisretkiä.

Kuntien omarahoitusosuus on pieni, mutta merkittävä, koska saamelaisten kotiseutualueen etäisyydet ovat pitkiä. Selvä on, että Utsjoen tai Enontekiön kunta ei voi itse tuottaa 3000 eurolla yhtä laajoja ja monipuolisia saamenkielisiä palveluja, joita ne ovat saaneet lastenkulttuurikeskuksen kautta. Kuntien taloudellinen tilanne on huolestuttava, mutta lapsiperheistä on pidettävä huolta talouskriisistä huolimatta. Lastenkulttuurikeskushankkeella voidaan hidastaa muuttotappiota ja se on sijoitus tulevaisuuteen. Saamelaislasten ja -nuorten kerhotoimintaa tulisi lisätä ja osoittaa kuntien olevan saamelaislapsi- ja -nuorisoystävällisiä. Toivoisinkin, että Utsjoen ja Enontekiön kunnat pohtisivat vielä kerran vakavasti hankkeeseen lähtemistä ja pohtisivat aidosti miten ne voivat omana kunnallisena toimintana hoitaa saamelaislasten palveluja ja millä hinnalla. Kunnissa ovat vaihtuneet kunnanvaltuutetut ja toivoisinkin heidän kiinnittävän asiaan huomiota ja korjaavan sitä lastenkulttuurikeskusystävälliseksi.

Vuontisjärvi 29.01.2009
Klemetti Näkkäläjärvi