Ounasjokilakiin ei saa koskea!

Julkisuudessa on ollut esillä Suomen Energiateollisuus ry:n tavoite, että Ounasjokilaki olisi avattava ja vesistö olisi valjastettava sähköntuotantoon. On järkyttävää, että ilmastonmuutosta ja uusiutuvan energian käytön lisäämisvelvoitteita väärinkäytetään tällä tavoin. Vaikuttaa siltä, että energiateollisuus yrittää luistaa päästövelvoitteistaan vetoamalla vesistöjen suojelulakeihin. Ounasjokilakia ei tule missään nimessä avata, ja onneksi perustuslain säätämisjärjestys takaa sen, ettei lakia hevin muuteta. Mutta Energiateollisuus ilmeisesti haluaa pitää keskustelua voimassa, turruttaa ihmiset uskomaan erityislain avaamisen tarpeeseen ja tehdä valmiit suunnitelmat sitä varten, että seuraavat hallitukset olisivat myötämielisiä vesiensuojelulain avaamiselle. Näin teollisuus voi ryhtyä nopeisiin toimiin. Tämä on aito pelko, ja tällaisen vaihtoehdon toteutuminen tulee estää. Saamelaiskäräjät ei tule ikinä hyväksymään Ounasjokilain avaamista ja tulee vastustamaan sitä kaikin mahdollisin tavoin.

Ounasjoen valjastamista ajettiin 1970-1980-luvun vaihteessa. Enontekiön kunta halusi rakentaa Ounasjoen latvavesille pienvoimalan, keskelle Jauristunturin porosaamelaisten laidunalueita. Tämä olisi todennäköisesti toteutuessaan tuhonnut alueen porosaamelaiskulttuurin. Enontekiön saamelaiset järjestäytyivät Ounasjokiliikkeeseen vastustamaan Ounasjoen valjastamista voimallisesti. Olin itsekin mukana vastustusliikkeessä ja Ounasjoki-souduissa. Muistan lämmöllä sitä yhteisöllisyyttä ja intohimoa, mikä hankkeen vastustajien keskuudessa vallitsi. Hankkeen vastustus yhdisti saamelaisia aivan eri tavoin, ja sitä voidaankin pitää alueen saamelaisille etnisenä herätyksenä. Ounasjoen valjastamishankkeen vastustusta voidaan verrata Norjan Alattion patoa vastustavaan saamelaisliikkeeseen, joka toimi Norjan saamelaisten etnisen heräämisen symbolina. Ounasjoen suojelulaki astui voimaan vuonna 1984, ja itse kuvittelin että alue on turvattu täten ikuisesti, enkä uskonut että joen suojelu olisi kiinni poliittisista suhdanteista.

Nyt mielestäni saamelaisyhteisö kaipaa samanlaista yhteisöllisyyttä ja yhteisiä tavoitteita. En kuitenkaan halua, että yhteisöllisyytemme syntyisi ulkoisen pakon edessä, vaan täysin omaehtoisesti.

Jos haluatte saada sähköpostiinne ilmoituksen uudesta blogimerkinnästä tai kommentista, ilmoittakaa siitä minulle sähköpostitse osoitteeseen klemetti.nakkalajarvi@co1.inet.fi

17.2.2008 Klemetti Näkkäläjärvi