sunnuntaina 28. syyskuuta 2008

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain uudistuksesta

Maa- ja metsätalousministeriö on asettunut keväällä työryhmän pohtimaan porotalouden ja luontaislainkeinojen rahoituslain eli POLURA-lain kokonaisuudistusta. Nykyinen poronhoidon tukijärjestelmä poronhoitajalle koostuu pääasiassa 26 euron eläinkohtaisesta tuesta, 20 % investointituesta kaluston uusimiseen viiden vuoden välein ja erinäisistä lainoista. POLURA-työryhmässä toimii saamelaiskäräjien edustajana hallituksen jäsen ja poromies Asko Länsman. Työryhmä on luovuttanut väliraporttinsa kesällä ja työryhmän tulee laatia ehdotuksensa tämän vuoden loppuun mennessä. Tavoitteenani on ollut että myös Lappi-työryhmä olisi loppuraportillaan tuonut tukea ja ehdotuksia poronhoidon kehittämiseksi, mutta en saanut riittävästi tukea esityksilleni.

Saamelaiskäräjien tavoitteena POLURA-työssä on saada saamelaisporonhoidolle oma tukijärjestelmänsä ja saada poronhoidon tukitasoa nostettua. Lisäksi keskeinen tavoite on saada poronhoidon investointituen ehtoja paremmaksi siten, että tukitasoa nostetaan 20 %:sta 40 %:iin ja kaluston uudistamiseen myönnetään tukea kahden vuoden välein. Nykyisin investointitukea myönnetään viiden vuoden välein kaluston hankintaan. Paimennuskalusto ei kestä viittä vuotta, ja poromiesten on uusittava ne parin vuoden välein.

Toinen keskeinen tavoitteemme on saada porotalouden eläinkohtainen tuki nostettua jo tulevalle poronhoitovuodelle Euroopan Unionin sallimaan ylärajaan eli 36 euroon porolta. Nykyinen eläinkohtainen tuki on aivan liian alhainen tasoltaan, eikä 36 euroa ole sekään kuin indeksikorotus verrattuna esimerkiksi kotieläinten tukitasoon. Mikäli tukitasoa ei paranneta, poronhoitoalueella poronhoitajien olisi kannattavampaa ryhtyä paimentamaan esimerkiksi lampaita, joista saa eläintä kohti usean sadan euron tuen.

Kotieläintaloudessa on käytössä eläinkohtaisen tuen ja teurastuen yhdistelmiä. Myös porotalouden tukijärjestelmää olisi järkevä kehittää eläinkohtaisen ja teurastuen yhdistelmäksi. Eläinkohtaisesta tuesta ei tule kuitenkaan luopua, koska vain teurastuki tukimuotona pakottaisi poronhoitajat teurastuksiin ja antaisi lihanostajille paremman neuvotteluaseman lihan hinnan määräytymisessä. Teurastuki eläinkohtaisen tuen lisänä olisi toimiva erityisesti niissä paliskunnissa joissa on vaikea pitää poroluku suurimman sallitun poromäärän rajoissa.

Saamelaiskäräjien työn tueksi POLURA-työryhmässä olemme kysyneet saamelaisalueen paliskunnilta kirjallisia näkemyksiä ja ehdotuksia miten POLURA-lakia tulee uudistaa. Tämän johdosta pidimme saamelaiskäräjien ja saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien yhteiskokouksen viime maanantaina Inarissa. Kokouksessa käsittelimme ennen kaikkea saamelaiskäräjien ehdotusta saamelaisporonhoidon omasta tukijärjestelmästä eli nk. Laumaporonhoidon paimennustuesta, jolla tuettaisiin paimentolaisporonhoitoa ja sen säilymistä ja kehittymistä. Saamelaisten kotiseutualueella poronhoito perustuu tokkapaimennukseen, joka aiheuttaa polttoainemenoja ja kaluston kulumista. Paimennus on kuitenkin välttämätöntä porojen hyvinvoinnin kannalta. Kokous oli yksimielinen siitä, että POLURA-tuen kokonaistasoa tulisi tarkistaa ylöspäin, POLURA-tuen rakennetta tulee muuttaa ja että paimennustukea saamelaisalueen paliskunnille on vaadittava POLURA-lain uudistamisen yhteydessä.

Perusteet paimennustuen vaatimiselle löytyvät Suomen perustuslaista, eduskunnan perustuslakivaliokunnan päätöksistä ja EU:n liittymissopimuksesta, jonka perusteella Suomen viranomaisilla on mahdollisuus kansallisin toimin ja EY–oikeuden estämättä myöntää saamelaisten poronhoitoon erityisiä oikeuksia saamelaisten kotiseutualueella. EU:n parlamentti puolestaan on pitänyt mahdollisena sallia saamelaisporonhoidon edelleen kehittämisen saamelaisten omalta kulttuuriselta pohjalta yhteisön tukemana. Eteläisellä poronhoitoalueella suuri osa poronhoitajien tuloista tulee peltotuista ja myös metsätaloudesta.

Saamelaisporonhoito on ennen kaikkea kulttuurinen elinkeino, ja se ylläpitää saamen kieltä ja saamelaiskulttuuria sekä mahdollistaa asumisen saamelaisten kotiseutualueella. Saamelainen poronhoito takaa parhaiten eläinten hyvinvoinnin, koska paimennusjärjestelmä mahdollistaa parhaiten sen, että poro laumana voi noudattaa biologista vaellusviettiään. Eläinten hyvinvointi näkyy myös lihan laadussa ja maussa. Eläinten hyvinvoinnilla on vaikutusta myös lihan terveellisyyteen. Ruokinnassa olevien porojen liha ei ole yhtä terveellistä kuin paimennettujen porojen liha, koska lihan rasvaominaisuudet muuttuvat ravinnon myötä. Maataloudessa itse asiassa on jo käytössä eläinten hyvinvointituki, jota voi omalta osaltaan soveltaa paimennustuen perusteissa ja määräytymisessä. Maataloudessa kotieläintila voi saada maksimissaan 3000 euroa hyvinvointitukea vuodessa ja se tulee kaikkien muiden tukien päälle.

Paimennustuen tulee perustua luonnollisesti paimentolaisporonhoitoon. Tukea saisi ympärivuotisena paimennuspäiviltä. Tuen saamisen ehdot ja maksimimäärät tulee tietenkin tarkasti määrittää. Tuki ei saa kuitenkaan lisätä byrokratiaa, vaan tuen hakemisen ja tuen käytön seurannan tulee perustua nykyiseen kirjanpitojärjestelmään ja ajopäiväkirjojen käyttöön. Tuki tulisi myöntää useasti vuodessa ja myös ennakkona, kuten maatalouden tukijärjestelmässä on jo mahdollista.

Itse koen tuen erityisen tärkeäksi saamelaisporonhoidon tulevaisuudelle, ja omalta osaltaan se mahdollistaisi myös nuorten entistä aktiivisemman osallistumisen poronhoitotyöhön. Tuki mahdollistaisi saamelaisen poronhoitomallin ja sen perinteiden säilymisen tulevaisuudessakin. Paimennustuki estäisi tehokkaasti suomalaisen tarhaporonhoitomallin leviämisen saamelaisporonhoitoon, vaikka tukijärjestelmä ja lihantuotannon tehokkuus nykyisellä poronhoitajien tulotasolla voikin houkutella saamelaisporonhoitajia tarhaporonhoidon piiriin, jossa on käytössä mm. maatalouden pelto- ja muut tuet.

Saamelaiskäräjät valmistelee yksilöidyn esityksensä paimennustuesta ja sen määräytymisestä POLURA-työryhmälle. Yhteiskokouksessa sovimme myös, että jatkamme yhteistyötä saamelaisalueen paliskuntien ja saamelaiskäräjien kesken.

Vuontisjärvellä 28.9.2008

Klemetti Näkkäläjärvi

0 kommenttia: