Tällä viikolla maanantaina oli saamelaiskäräjien, kolttaneuvoston ja metsähallituksen yhteiskokous koskien saamelaisia koskettavaa metsäsertifiointikriteeriä. Metsäsertifioinnin tarkoituksena on taata, että talousmetsiä hyödynnetään ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tätä varten ovat metsäsertifiointikriteerit, joiden toteutumista arvioi ulkopuolinen taho. Metsäsertifioinnista löytyy lisätietoa osoitteesta: http://www.pefc.fi/ . Metsäsertifioinnin kriteerejä uudistamaan on perustettu työryhmä, jossa toimin saamelaiskäräjien hallituksen nimittämänä saamelaiskäräjien edustajana. Suurin osa kriteereistä käsittelee ekologisia ulottuvuuksia, mutta saamelaisten kotiseutualueella valtion maiden metsätalouskäyttöä varten on oma kriteeri nr 27, jonka tarkoituksena on turvata saamelaiskulttuurin ja elinkeinojen huomioiminen. Saamelaiskäräjät on keväällä antanut alustavan lausunnon mitä asioita metsäsertifiointikriteerissä tulisi huomioida. Lausunto löytyy saamelaiskäräjien kotisivuilta.
Maanantaina saamelaiskriteeriesitystä varten perustetun alatyöryhmässä laadittiin alustava yhteisesitys saamelaisten kotiseutualueen kriteeriä varten. Esitys koskee valtion alueita, ei yksityisten maita ja metsiä. Perjantaina metsäsertifiointityöryhmän kokouksessa yhteisesitys oli esillä, asiasta keskusteltiin ja sovittiin että kriteeriä ei ole vielä lopullinen esitys ja että sitä voidaan vielä jatkotyöstää. Saamelaiskäräjät kuulee asiasta vielä saamelaisalueen paliskuntia ja sen jälkeen asia viedään vielä alatyöryhmän kokoukseen ja sen jälkeen varsinaiseen metsäsertifiointityöryhmään. Työryhmän on määrä saada työnsä päätökseen keväällä 2009.
Keskiviikkona saamelaisasioista vastaavat pohjoismaiset ministerit ja saamelaiskäräjien puheenjohtajat pitivät yhteiskokouksen Helsingissä. Kokouksessa päätettiin jakaa gollegiella-palkinto utsjokilaiselle Sámi Siida ry:lle sekä uumajansaamelaiselle Henrik Barrukille, katso http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=186&Itemid=39
Kokouksen muita asioita olivat pohjoismainen saamelaissopimus, saamelaislasten ja nuorten asema ja osallisuus sekä rajat ylittävä yhteistyötä saamen kielen ja kulttuurin edistämiseksi. Pohjoismaisen saamelaissopimuksen koskevaa prosessia päätettiin jatkaa vuonna 2009 selvittämällä, millä tavoin mahdolliset sopimusneuvottelut tulisi käytännössä toteuttaa. Tätä työtä johtaa Norja, jolla on myös seuraava saamelaisministerikokouksen puheenjohtajamaavetovastuu. Kokouksessa Suomi totesi tärkeimmäksi prioriteetikseen kansallisen ratkaisun löytämisen. Käytännössä se tarkoittaa mielestäni lainsäädännön säätämistä tasolle, joka mahdollistaisi ILO 169-sopimuksen ratifioinnin. Pohjoismainen saamelaissopimus löytyy suomeksi oheisesta osoitteesta: http://www.regjeringen.no/Upload/AID/temadokumenter/sami/sami_samskonvensjonen_finsk_H-2183%20F.pdf . Pohjoismaisen saamelaissopimuksen tarkoituksena on edistää valtioiden välistä yhteistyötä saamelaisia koskevissa asioissa, kehittää ja turvata saamelaiskulttuuriin säilyminen ja mahdollistaa rajat ylittävä yhteistyö saamen kieltä, kulttuuria ja elinkeinoja koskevissa asioissa.
Kokous totesi myös että saamelaislasten ja nuorten osallisuutta on kehitettävä. Yhteistyötä saamen kielen ja kulttuurin sekä saamenkielisten palvelujen järjestämisessä tulee jatkaa. Kokouksen asialistan rajat ylittävä yhteistyö -asiassa toin esille, että tulevissa kokouksissa olisi tärkeätä ottaa esille myös perinteisten elinkeinojen kehittämisen, koska se olisi saamelaissopimuksen hengen mukaista ja olisi tehokas keino estää saamelaisten poismuutto ydinalueiltaan ja pysyttää saamelaisten kotiseutualue elinvoimaisena. Varapuheenjohtajamme Irja Seurujärvi-Kari piti tärkeänä, että tulevien saamelaisministerikokouksen tärkeiksi aiheiksi nostettaisiin saamen kielen ja kulttuurin kehittämisen myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella kuten myös tärkeän symbolisen merkityksen, saamen kielen nostamiseksi kyseisen kokouksen yhdenvertaiseksi suulliseksi ja kirjalliseksi kieleksi.
Torstaina Helsingissä oli saamelaiskäräjien, vähemmistövaltuutetun ja lapsiasiavaltuutetun yhteisseminaari koskien saamen kielen opetusta ja saamelaisopetusta Suomessa. Seminaarissa julkaistiin saamelaiskäräjien laatima koulutusraportti, jossa on selvitetty mm. saamen kielen opetuksen tilannetta Rovaniemellä, Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Tiedote julkaisusta löytyy saamelaiskäräjien kotisivuilta ajankohtaista osiosta. Seminaarissa julkaistiin myös vähemmistövaltuutetun toimiston laatima selvitys saamen kielestä pääkaupunkiseudulla. Raportti löytyy vähemmistövaltuutetun kotisivuilta julkaisut osiosta osoitteesta: www.vahemmistovaltuutettu.fi Kumpikin raportti pitää sisällään useita toimenpidesuosituksia tilanteen parantamiseksi ja kehittämiseksi. Näihin asioihin palaamme saamelaiskäräjien eri toimielinten kokouksissa. Torstai-iltana osallistuin Maanmittauslaitoksen 375-vuotisjuhlavastaanotolle.
Ensi viikolla osallistun Kautokeinossa järjestettävään arktisen neuvoston SAO-kokoukseen. Kokous valmistelee ensisijaisesti ensi vuonna järjestettävää arktisen neuvoston ministerikokousta. Kokouksessa käsitellään erityisesti ilmasto- ja energiakysymyksiä. Asialistalla on myös biodiversiteettiin ja alkuperäiskansoihin liittyviä asioita. Seminaarista löytyy lisätietoa osoitteesta: http://arctic-council.org/article/2008/11/kautokeino_ready_for_the_saos . Seminaari on keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina on saamelaiskäräjien hallituksen kokous Ivalossa.
Vuontisjärvellä 16.11.2008
Klemetti Näkkäläjärvi
sunnuntaina 16. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tällainen tiedote on annettu tänään:
Saamelaispaliskunnilla oltava oma edustus viranomaisneuvotteluissa
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja esitti 14.11.2008 puuteollisuuden metsäsertifiointistandardia PEFC uudistavalle työryhmälle hyväksyttäväksi saamelaisten perinteisiä elinkeinoja koskevat indikaattorit. Indikaattorien avulla on tarkoitus arvioida, käytetäänkö saamelaisten kotiseutualueen metsää saamelaisten perinteistä poronhoitoa turvaavalla tavalla. Työryhmässä ei ole saamelaispaliskuntien edustusta, eikä työryhmä ole tähän mennessä kuullut saamelaispaliskuntia.
Nykyinen PEFC-kriteeri n:o 27 saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamisesta on niin heikko, että jopa puuteollisuuden asiakkaat vaativat tiukempaa alkuperäiskansojen oikeuksien toteuttamista. Saamelaisen alkuperäiskansan oikeuksien parempaan turvaamiseen pystyy Suomen FSC (Forest stewardship council) -standardi, jonka luomisessa saamelaisalueen ns. metsäpaliskuntia on edustanut Suomen porosaamelaiset ry.
Metsäsertifioinnilla haetaan vapaaehtoisesti tapahtuvaa hyvän metsänhoidon tapaa, jonka tavoitteena on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä metsätalous. Tavoitteena on myös sertifikaatista riippuen eri painotuksella paikallistalouden jatkuvuus sekä paikallisten ihmisten vaikuttamismahdollisuudet ja oikeudet perinteisiin maihinsa, metsätaloustoimenpiteisiin ja –suunnitelmiin
Saamelainen poronhoito alkuperäiskansan perinteisenä elinkeinona eroaa lukuisissa suhteissa tilojen maataloustuotannon osana harjoitetusta porotaloudesta, mikä ero ei kuitenkaan ilmene vanhentuneesta poronhoitolaista. Saamelaisten oikeus maahan on voimakkaasti sidoksissa maata käyttäviin perinteisiin elinkeinoihin, joista tärkein on poronhoito.
Saamelaiskäräjillä ei ole valtuuksia puhua saamelaispaliskuntien puolesta. Sen paremmin poroelinkeinon harjoittamista koskeva poronhoitolaki kuin saamelaiskäräjälakikaan eivät anna paliskuntien puhevaltaa Saamelaiskäräjille saamelaisten kotiseutualueen poronhoitoa koskevissa asioissa. Poronhoitolain mukaan neuvotteluihin osallistuu ”asianomaisen paliskunnan edustaja”.
Saamelaista poronhoitoa elinkeinona voivat edustaa vain paliskunnat itse tai heidän valtuuttamansa organisaatio tai henkilö. Saamelaispaliskunnat eivät ole sopimusteitsekään luovuttaneet poronhoitoaan koskevaa puhevaltaansa nykyisessä muodossa toimivalle saamelaiskäräjille, mikä tehtiin selväksi Saamelaiskäräjien edustajille Saamelaiskäräjien ja saamelaispaliskuntien yhteistyötä koskevassa kokouksessa 22.9.2008 Inarissa.
Saamelaisen poronhoidon oma asiantuntijajärjestö on Suomen porosaamelaiset ry. Emme pidä PEFC- metsäsertifiointiin liittyviä järjestelyjä miltään osin meitä sitovina, silloin kun niistä ei ole neuvoteltu suoraan saamelaisalueen paliskuntien ja Suomen porosaamelaiset ry:n kanssa.
Saamelaiskäräjien edellisellä vaalikaudella käräjät on tukenut saamelaispaliskuntien asiantuntijuutta alueen poronhoitoa koskevissa asioissa. Peräänkuulutamme sitä yhteistyömuotoa myös nyt. Samalla vaadimme saada itse olla mukana kaikissa poronhoitoa koskevissa neuvotteluissa viranomaisten kanssa.
Suomen Porosaamelaiset ry
Saamelaisalueen paliskunnat:
Kaldoaivin paliskunta, poroisäntä Vieno Länsman
Näätämön paliskunta, poroisäntä Tapio Kiviniemi
Vätsärin paliskunta, poroisäntä Matti Semenoff
Muotkatunturin paliskunta, poroisäntä Taneli Magga
Muddusjärven paliskunta, poroisäntä Osmo Seurujärvi
Paatsjoen paliskunta, poroisäntä Petri Hänninen
Käsivarren paliskunta, poroisäntä Tuomas I Palojärvi
Sallivaaran paliskunta, poroisäntä Nils-Heikki Näkkäläjärvi
Hammastunturin paliskunta, poroisäntä Jouni Lukkari
Lapin paliskunta, poroisäntä Harri Hirvasvuopio
Blogini tarkoitus ei ole toimia eri intressiryhmien tiedotuskanavana. Ohessa vastaus Suomen Porosaamelaisten lehdistötiedotteeseen. Jatkossa tulen poistamaan kaikki lehdistötiedotteet blogini kommenteista.
Viitatussa tiedotteessa todetaan, että ”Saamelaiskäräjien puheenjohtaja esitti 14.11.2008 puuteollisuuden metsäsertifiointistandardia PEFC uudistavalle työryhmälle hyväksyttäväksi saamelaisten perinteisiä elinkeinoja koskevat indikaattorit.” Saamelaiskäräjien puheenjohtaja, jonka saamelaiskäräjien hallitus on saamelaisen kulttuuri-itsehallintonsa puitteissa nimennyt saamelaiskäräjien edustajaksi metsäsertifiointityöryhmään, ei ole esittänyt hyväksyttäväksi saamelaiskulttuurin ja elinkeinojen turvaamista koskevaa uutta metsäsertifiointistandardia. Alustava ehdotus uudeksi metsäsertifiointikriteeriksi on laadittu saamelaiskäräjien antaman lausunnon sekä Kolttaneuvoston ja Metsähallituksen kanssa käytyjen neuvottelujen perustalta. Virallinen esitys uudeksi metsäsertifiointikriteeriksi tehdään saamelaiskäräjien ja saamelaisalueen paliskuntien yhteiskokouksen jälkeen, jonka jälkeen saamelaiskäräjät neuvottelee vielä Metsähallituksen kanssa. Lopullisen metsäsertifiointikriteerin hyväksyy Metsäsertifiointityöryhmä ja saamelaiskäräjät on esittänyt Metsähallituksen tukemana että kriteeristä käydään vielä saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut keväällä 2009, jolloin saamelaiskäräjät myös lausuu asiasta. Tämä asia olisi ollut helposti tarkastettavissa allekirjoittaneelta.
Alustavassa ehdotuksessa pyritään huomattavaan parannukseen nykyisestä tilanteesta ja saamelaiselinkeinoja ja kulttuuria pyritään huomioimaan uudessa alustavassa esityksessä huomattavasti laajemmin kuin voimassa olevassa metsäsertifikaatiossa ja myös paliskuntien ja siitojen/tokkakuntien osallisuutta lisätään. Varsinaisen metsäsertifiointikriteerin hyväksyy Metsäsertifiointityöryhmä. Saamelaiskäräjät on esittänyt Metsähallituksen tukemana, että metsäsertifiointikriteeristä käydään ennen sen hyväksymistä saamelaiskäräjälain § 9 mukaiset neuvottelut. Saamelaiskäräjät myös lausuu keväällä 2009 metsäsertifiointikriteeristä uudelleen. Metsäsertifiointityöryhmän työ päättyy huhtikuussa 2009. Saamelaiskäräjät pitää ennen joulua (näillä näkymin 12.12.) yhteiskokouksen, mihin se kutsuu saamelaisten kotiseutualueen paliskunnat keskustelemaan metsäsertifiointikriteeristä ja porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaista 22.9.08 pidetyn edellisen yhteiskokouksen päätöksen mukaisesti. Kutsu tähän tilaisuuteen lähetetään erikseen. Näiltä osin saamelaiskäräjät kuulee saamelaisten kotiseutualueen paliskuntia. Sitä saamelaiskäräjät ei voi päättää kuuleeko Metsäsertifiointityöryhmä saamelaisten kotiseutualueen paliskuntia erikseen. Saamelaiskäräjillä ei ole mitään erillistä kuulemista vastaan.
Saamelaisten kieltä ja kulttuuria kehittävä metsäsertifiointikriteeri koskee vain valtion maita ja Metsähallituksen suorittamaa metsätaloutta. Metsähallitus nykyisten voimassa olevien luonnonvarasuunnitelmien mukaan harjoittaa metsätaloutta saamelaisten kotiseutualueella Inarin, Sodankylän ja Enontekiön kuntien alueilla ja erämaa-alueista Vätsärin ja Hammastunturin erämaa-alueilla. Suurimmat hakkuut kohdistuvat Inarin kunnan metsätalousalueelle. Metsäsertifiointikriteeri ei täten kosketa konkreettisesti kaikkia saamelaisten kotiseutualueen paliskuntia.
Suomen porosaamelaiset ry on antanut 21.11.08 päivätyllä kirjeellään kymmenen (10) saamelaisen kotiseutualueen paliskunnan, poislukien Näkkälän, Paistunturin ja Ivalon, puolesta kannanoton, jossa toteavat, että Saamelaiskäräjillä ei ole valtuuksia puhua saamelaispaliskuntien puolesta. Sen paremmin poroelinkeinon harjoittamista koskeva poronhoitolaki kuin saamelaiskäräjälakikaan eivät anna paliskuntien puhevaltaa Saamelaiskäräjille saamelaisten kotiseutualueen poronhoitoa koskevissa asioissa.
Saamelaiskäräjät ei voi todellaankaan puhua saamelaisalueen paliskuntien puolesta. Saamelaiskäräjät ei halua eikä puutu paliskuntien poronhoitolain takaamiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Paliskuntia ohjaa erillinen lainsäädäntö poronhoitolain kautta. Poronhoitolain (848/90) mukaisesti Paliskuntain yhdistyksessä on saamelaisvaltuuskunnan (nyk. saamelaiskäräjien) nimeämä saamelaisten edustaja. Muutoin saamelaisporonhoidolla ei ole erityistä lainsäädännöllistä asemaa paliskuntajärjestelmässä. Saamelaiskäräjien tehtävänä on saamelaista kulttuuri-itsehallintoa toteuttavana elimenä edistää ja valvoa saamelaiskulttuurin ja saamelaiselinkeinoja etuja. Hallituksen esityksessä uudeksi perustuslaiksi vuonna 1994 todetaan: Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon sisällön määräisi perustuslain perusoikeussäännösten muuttamiseksi ehdotettu saamelaisia koskeva hallitusmuodon säännös (14 §:n 3 momentti). Kyseisessä säännöksessä ehdotetaan, että saamelaisilla alkuperäiskansana ja eräillä muilla ryhmillä olisi oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Tässä yhteydessä sana kulttuuri on ymmärretty laajasti. Esityksen perustelujen mukaan ''säännös ei rajoittuisi pelkästään vähemmistöjen kielellisten oikeuksien turvaamiseen, vaan ulottuisi laajemmin turvaamaan vähemmistöjen kulttuurimuotoja. Siten esimerkiksi säännöksen turvaamaan saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvat saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys'' Saamelaiseen kulttuuri-itsehallintoon luetaan kuuluvaksi saamelaisen poronhoidon edistäminen kokonaisvaltaisesti. Saamelaiskäräjien tehtäviin kuuluu yksiselitteisesti saamelaisen poronhoidon ylläpitäminen ja kehittäminen muiden saamelaiselinkeinojen lisäksi. Saamelaiskäräjät ottaa tämän tehtävän hyvin vakavasti ja pyrkii esityksillään, aloitteillaan ja lausunnoillaan sekä saamelaiskäräjälain § 9 mukaisissa neuvotteluissa edistämään saamelaiselinkeinoja ja niihin kuuluvina poronhoitoa kokonaisvaltaisesti.
Tiedotteessaan allekirjoittaneet toteavat: ”saamelaispaliskunnat eivät ole sopimusteitsekään luovuttaneet poronhoitoaan koskevaa puhevaltaansa nykyisessä muodossa toimivalle saamelaiskäräjille, mikä tehtiin selväksi Saamelaiskäräjien edustajille Saamelaiskäräjien ja saamelaispaliskuntien yhteistyötä koskevassa kokouksessa 22.9.2008 Inarissa Saamelaisen poronhoidon oma asiantuntijajärjestö on Suomen porosaamelaiset ry. Emme pidä PEFC- metsäsertifiointiin liittyviä järjestelyjä miltään osin meitä sitovina, silloin kun niistä ei ole neuvoteltu suoraan saamelaisalueen paliskuntien ja Suomen porosaamelaiset ry:n kanssa.”
Kyseisessä kokouksessa ei käsitelty tällaista asiaa, kokouksen muotoilu yhteistyöstä on seuraava: Kokouksessa toivottiin säännöllisempää ja tiiviimpää yhteistyötä saamelaiskäräjien ja paliskuntien välillä. Koollekutsujina voivat toimia myös paliskunnat. Suomen porosaamelaiset ry:n roolista toimijana keskusteltiin samoin kuin sen toiminnan rahoituksesta. Keskusteltiin myös sen edustavuudesta ja nähtiin sen olevan ongelmallinen koska paliskunnat eivät ole siinä mukana, vaan vain osa paliskuntien osakkaista. Sovittiin että yhteistyötä tehdään saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien ja saamelaiskäräjien kesken. Päätettiin, että vuodessa tullaan järjestämään vähintään kaksi yhteistyökokousta. Kokoonkutsujana toimii Saamelaiskäräjät, mutta myös paliskunnat voivat toimia kokouksen koolle saamiseksi.
Saamelaiskäräjät toimii oheisen kokousmuotoilun mukaisesti. Olisi myös toivottavaa, että kyseiset kymmenen (10) paliskuntaa huomioisivat kyseisen kokouksen päätöksen ja ilmoittaisivat neuvottelutarpeesta saamelaiskäräjille 22.9.08 pidetyn kokouksen mukaisesti. Saamelaiskäräjät haluaa tehdä saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien kanssa yhteistyötä, mutta haluaa korostaa, että yhteistyö merkitsee molemmin puolista avoimuutta neuvotteluosapuolia kohtaan, kokouspäätösten noudattamista ja luottamusta kokouspäätösten noudattamiseen ja yhteistyöhön. Lehdistötiedotteessa mainitut saamelaiskäräjiä koskevat asiat kuuluu käsitellä saamelaiskäräjien ja saamelaisalueen paliskuntien yhteiskokouksessa eikä lehdistötiedotteiden kautta.
Tiedotteessaan allekirjoittaneet toteavat, että ”saamelaiskäräjien edellisellä vaalikaudella käräjät on tukenut saamelaispaliskuntien asiantuntijuutta alueen poronhoitoa koskevissa asioissa. Peräänkuulutamme sitä yhteistyömuotoa myös nyt.” Samalla vaadimme saada itse olla mukana kaikissa poronhoitoa koskevissa neuvotteluissa viranomaisten kanssa.” Paliskuntien osallisuus viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa taataan poronhoitolaissa. Jos tätä osallisuutta halutaan lisätä saamelaisten kotiseutualueella, asiasta tulisi luultavammin keskustella Paliskuntain yhdistyksessä ja tehdä edelleen aloite maa- ja metsätalousministeriöön.
Saamelaiskäräjien uusi kausi alkoi 9.2.2008. Saamelaiskäräjät on tällä kaudella pitänyt yhden yhteiskokouksen saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien kesken. Saamelaiskäräjät on aina kun on neuvotellut saamelaisporonhoitoa koskevista asioista viranomaisten kanssa kutsunut kyseisen alueen paliskuntien edustajan yhteisneuvotteluun, nimennyt saamelaispaliskuntien edustajia useisiin eri työryhmiin ja erityisesti kaava-asioissa neuvotellut ao. paliskuntien osakkaiden tai poroisäntien kanssa. Saamelaiskäräjien edustuksellisissa elimissä toimii useita saamelaisalueen paliskuntien osakkaita. Saamelaiskäräjät kokee, että se on edistänyt saamelaisporonhoitoa siten kun se voi oman kulttuuri-itsheallintonsa puitteissa.
Hetassa 24.11.2008
Klemetti Näkkäläjärvi
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja
Lähetä kommentti